Lumivyöryjä

 

Iltalehti otsikoi eilen: ” Ruotsalainen 20-vuotias mies on saanut surmansa lasketellessaan Lounais-Sveitsissä laskettelulaaksossa keskiviikkona.”

Minulle on jäänyt käsittämättömäksi asiaksi se, että Alpeilla lähdetään hiihtelemään omatoimisesti laskurinteiden ulkopuolelle. 

Minä en juuri hiihtele, mutta lumivyöryn olen silti nähnyt, Sveitsissä Bernin Alpeilla, kun olimme siellä patikoimassa - kesällä. 

 

Kouriintuntuvan kamalalta tuntui, kun uutisissa ilmoitettiin lumivyörystä Itävallan Alpeilla joskus joulukuussa, muistaakseni 2000. Olimme juuri edellisenä yönä kulkeneet lumivyöryn alle jäänyttä tietä, käyneet hakemassa Innsbruckista, Itävallasta tyttäremme kotiin auton hajoamisen takia, aamuyöstä. Inssbruckiin oli meiltä 245 kilometriä, ehdimme hyvin aamuksi kotiin. Lumivyöry sitten sattui vain muutamaa tuntia myöhemmin...  

On olemassa kahdenlaisia lumivyöryjä. Jos rinteen kaltevuus on 30° -  50°, niin pakkaantunut lumi lähtee levynä valumaan alas jossain vaiheessa - odotetusti. Pehmeän lumen vöyryt taas tapahtuvat silloin, kun on tullut runsaasti uutta lunta. Eikä pelastautua voi oikein mitenkään, joskin voi varustautua välinein, mutta koska lumivyöryt ovat hyvin nopeita ja koko seinämä murtuu, niin minne mennä? 

Suomessahan lunta tulee vähän kerrallaan ja pitkän ajan kuluessa. Alpeilla – ja eteläisessä Saksassa – lunta saattaa tulla metri yhtenä päivänä. Sitä oli joskus suomalaisille vaikea selittää!