Muuttopuuhia ja tsasounan sisustusta

Kummitätini on asunut miehensä kanssa monia pitkiä vuosia kartanossa Etelä-Suomessa. Mahtavan kaunis järvimaisema, naapureita ei missään; pihassa paviljonki ja portinvartijan talo ja toisessa rannassa hirsimökki ja huvimaja, ja vielä talousrakennus, jonka saunassa ihanan lämpöiset mutta kipakat löylyt. 

Nyt sitten on aika jättää paikalle jäähyväiset. Jokainen muutto tuo mukanaan miettimisen,  minne tavarat ja mitkä tavarat. Sain kutsun tulla katsomaan, kiinnostaisiko minua mikä tavara, varsinkin tsasounaa ajatellen, sillä pitäähän sekin sisustaa, nyt kun ahkerat miehet sitä rakentavat ja kun se siksi kesäksi valmistuu. 

Ja tarjouksenkin sain, ostaa suhteessa pienellä summalla hyvin arvokas venäläinen messinkinen kattokruunu, jossa kaksitoista lamppua ja Venäjän tsaarin kaksipäinen kotka. Ja päätimmehän me sen ostaa, tilaisuus ei toistu. Valaistus tsasounaan on joka tapauksessa hankittava, ja mikä parempi olisi kuin oikea kirkon valaistus. Kattokruunu on tarinan mukaan varastettu vallankumouksen aikaan jostain venäläisestä kirkosta. Se lienee varsin vanha… 

Kartanossa oli saanut sijansa moni muukin tavara, joka ei juuri mummonmökkiin mahdu. Antiikkiset lampetit reunustavat antiikkista ryijyä. Korkeutta ryijyllä on kaiketi kolme metriä – eipä taida meille mahtua, mutta mahtuuhan se sinne tsasounaan sekin. :-)

Ah onnea. Ja samalla ah surua, sillä näin päättyy yksi aikakausi. Joskus on jokaisen jätettävä hyvästejä. 

Toinen tarina on sitten se tsasounan sisustus, jonne pitää se ikonostaasi tai ikonit saada. Mitenkäs muuten kuin itse tekemällä, jota varten meitä kolme lähtee taas ikonimaalauskurssille Oronmyllylle. Ikinomaalaus osoittautuu ”minun jutukseni”. Edellisillä kursseilla on tullut mukavia samaa harrastavia tuttuja. Se joka on ikonomaalauksesta kiinnostunut, voi käydä kurkkaamassa solmublogia ikonimaalauksesta. Kiitos Kata.

Kuvassa: Pietarsaaren tsasouna

Kummallisinta tässä kattokruunu-kirkkoon-vierailussa lienee se, että kummitätini, kirjailija, on  -  ateisti.