Kummitätini on asunut miehensä kanssa monia pitkiä vuosia
kartanossa Etelä-Suomessa. Mahtavan kaunis järvimaisema, naapureita ei missään;
pihassa paviljonki ja portinvartijan talo ja toisessa rannassa hirsimökki ja
huvimaja, ja vielä talousrakennus, jonka saunassa ihanan lämpöiset mutta
kipakat löylyt.
Nyt sitten on aika jättää paikalle jäähyväiset. Jokainen
muutto tuo mukanaan miettimisen, minne
tavarat ja mitkä tavarat. Sain kutsun tulla katsomaan, kiinnostaisiko minua mikä
tavara, varsinkin tsasounaa ajatellen, sillä pitäähän sekin sisustaa, nyt kun
ahkerat miehet sitä rakentavat ja kun se siksi kesäksi valmistuu.
Ja
tarjouksenkin sain, ostaa suhteessa pienellä summalla hyvin arvokas venäläinen
messinkinen kattokruunu, jossa kaksitoista lamppua ja Venäjän tsaarin
kaksipäinen kotka. Ja päätimmehän me sen ostaa, tilaisuus ei toistu. Valaistus tsasounaan on joka tapauksessa hankittava, ja mikä parempi olisi kuin oikea kirkon valaistus. Kattokruunu
on tarinan mukaan varastettu vallankumouksen aikaan jostain venäläisestä
kirkosta. Se lienee varsin vanha…
Kartanossa oli saanut sijansa moni muukin tavara, joka ei
juuri mummonmökkiin mahdu. Antiikkiset lampetit reunustavat antiikkista ryijyä.
Korkeutta ryijyllä on kaiketi kolme metriä – eipä taida meille mahtua, mutta
mahtuuhan se sinne tsasounaan sekin. :-)
Ah onnea. Ja samalla ah surua, sillä näin päättyy yksi
aikakausi. Joskus on jokaisen jätettävä hyvästejä.
Toinen tarina on sitten se tsasounan sisustus, jonne pitää
se ikonostaasi tai ikonit saada. Mitenkäs muuten kuin itse tekemällä, jota
varten meitä kolme lähtee taas ikonimaalauskurssille Oronmyllylle. Ikinomaalaus
osoittautuu ”minun jutukseni”. Edellisillä kursseilla on tullut mukavia samaa
harrastavia tuttuja. Se joka on ikonomaalauksesta kiinnostunut, voi käydä
kurkkaamassa solmublogia ikonimaalauksesta. Kiitos Kata.
Kummallisinta tässä kattokruunu-kirkkoon-vierailussa lienee
se, että kummitätini, kirjailija, on
- ateisti.
Terve Pirjo! Nyt pitää kyllä tunnustaa, että en ole tulossa Oromyllylle tänä keväänä. Halusin kokeilla Antin vetämää hiljaisuuden retrittiä Rymättylässä, siellä siis myös maalattiin.
VastaaPoistaOikein antoisaa kurssia teille kaikille! Ehkä ensi vuonna.
PS. Hienoa että kattokruunu palaa kirkollisiin tehtäviin. :)