Mikä ihmeen tza?

Usein saan selitellä, miksi minulla on näin kummallinen sähköpostipalvelin. Joskus postit myös menevät suomalaisen vastaanottajan roskapostilaatikkoon.

Kyseessä on Allensbachin teknologiakeskuksen palvelin - Tehnologiezentrum Allensbach - siis tza. Siellä teknologiakeskuksessa minulla oli aikoinaan toimistotilat. Keskus on pienen 8000 asukkaan kunnan vastaus teknologiakehityksen tarpeisiin. Kunta ja paikallinen pankki yhdessä vuokrasivat entisen tekokukkatehtaan tilat aloittavien yritysten toimitiloiksi. Läheistä yhteistyötä tehtiin ja tehdään Konstanzin kaupungin vastaavan teknologiakeskuksen kanssa. 

 

Teknologiakeskukseen toki oli ajateltu pääsevän vain teknologiayritysten. Ystäväni Susann oli aikoinaan teknologiakeskuksen puhemies, jonka siellä olevat yritykset olivat keskuudestaan valinneet. Kun olin perustanut oman toiminimeni, hän ehdotti, että hakisin teknologiakeskuksesta toimitiloja. Eihän meidän talokaan juuri pieni ollut, ja sijaitsi kylän pohjoisen päätien varrella tätä teknologiakeskusta vastapäätä, mutta asiakkaiden kotiin kutsuminen ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Yksi huone oli vapaana, niinpä päätin hakea sitä. 

Soitin kunnanjohtajalle, joka oli vastuuhenkilönä. Hän sanoi, että voi voi – että  pitäisin kiirettä, sillä toinenkin oli hakenut huonetta – jolla oli myös hyvät mahdollisuudet se saada. Ja että kuuleminen asiassa olisi heti huomenna.  Kuulin, että kyseessä oli toinen asiakaspalveluyritys, joten ehdotin ison huoneen jakamista. Ei kunnanjohtaja tietenkään hänen numeroaan minulle voinut antaa, mutta pyysin välittämään tiedon, että haluaisin keskustella. 

Niinpä tämä mies sitten soitti ja keskustelimme. Pian hän kuitenkin ilmoitti, että kyllä me kilpailevaan asemaan jäämme, sillä hänen asiakkaittensa tiedot ovat sen verran luottamuksellisia, etteivät ne kuulu kenenkään korviin. Mieheni kotona haukkui minut pataluhaksi. Hänen mielestään olin yhteistyötarjouksellani antanut valtakortit toisen käsiin. 

Olin ollut aiemmin samana vuonna muutaman kuukauden talossa toimivan patenttiasianajajan apulaisena. Ei kovin kauaa aiemmin mieheni oli moittinut minua siitä, että olin tämän asianajajan suhteen ollut liian hyväuskoinen… Tämä asianajaja soitti minulle kuultuaan pyrkimyksestäni neuvoakseen minua siinä, mitä pitäisi muistaa, kun tiloja hakee. 

Oli sovittu, että kunnanvaltuusto ja pankin johto tulisi kuuntelemaan hakijaa seuraavana päivänä, joten minua pyydettiin siellä myös esittämään asiani – etupäässä sen, miksi sen tilan haluaisin. Eipä siitä juuri jäänyt ihmettelylle aikaa. Ei varsinkaan, kun samalla viikolla oli tyttäreni ylioppilasjuhlat ja vieraita Suomesta. ...Kun tapahtuu, niin jotenkin minun elämässäni aina tapahtuu kaikki yhtaikaa.

Sitten me molemmat esittelimme asiamme. Minä toki jännitin, en tietänyt, mitä minulta oikeasti vaadittaisiin, ja eihän rivikansalainen joka päivä asiaansa kunnanvaltuustoille esittele. Toisenkin hakijan kuulemisen jälkeen ryhmä piti kokouksensa, ja heti kohta sain puhelun, että minä olisin se, joka sen tilan saa. 

Ja myöhemmin sain kuulla, että minut oli valittu siksi, että olin ollut yhteistyöhaluinen. 

Pidettiin avajaiset, talon muu väki oli kutsuttu ja lapseni huolehtivat musiikista.

Teknologiakeskuksessa olin useita vuosia; minun toimistostani tuli talon keskuspaikka, ja yhä vieläkin pitävät jotkut yhteyttä. Kaksi työntekijääkin jouduin palkkaamaan, kun Lothar-myrsky tuotti minulle paljon suomalaisia asiakkaita. Luovuin toimitiloista vasta sitten, kun muutin pois paikkakunnalta.Silloin kunnanjohtaja kävi minut henkilökohtaisesti hyvästelemässä.