Sokeita, negatiivisia ja narsisteja.

Mielenkiintoisia nämä ihmiset. Meitä on moneksi. On näkeviä, mutta on myös sokeita. Sokeita omalle itselleen.

Minua on viime aikoina huvittanut suuresti yhden tuntemani ihmisen blogi, jossa hän esittää omina mielipiteinään asioita, joita on kopioinut toisten teksteistä. Tokihan Dale Carnegie on jo vanhaa kamaa, samoin kuin transaktioanalyysi. Positiivarit uutta. Minusta näitä asioita voisi kuitenkin kertoa niiden oikeilla nimillä, eikä kopioida suoraan toisten tekstejä ominaan.  

Mutta huvittavinta on se tosiasia, että tämä henkilö ei lainkaan huomaa, että hän kirjoittaa itsestään. Kukapa meistä olisi virheetön, en minä ainakaan, mutta uskallan sentään myöntää virheeni. Ja olen sitä mieltä, että sellainen joka ei tee virheitä, ei yleensä tee yhtään mitään. Jokaisesta virheestä oppii jotain, ja sitten siirrytään elämässä eteenpäin eikä tehdä samoja virheitä uudelleen eikä varsinkaan syytellä muita omista virheistä.

Jos on pää kipeä, mennään lääkäriin. Vaan jos on sielu kipeä, tai on alkoholisti, niin uskaltaako sen myöntää? Useimmat eivät. Ja on niitä, jotka eivät itse huomaa olevansa sairaita, henkisesti sairaita. Henkinen sairaus taas aiheuttaa läheisille tuskaa ja murhetta, tässä tapauksessa koko kaupungille.

Tässä tyylinäyte yllä mainitsemani ihmisen omana mielipiteenään kirjoittamasta tekstistä, joka on suora lainaus transaktioanalyysistä. Olen korjannut lainaamassani tekstissä olleet lukuisat kirjoitusvirheet.

”Häviäjä elää harvoin nykyhetkessä. Hän tuhoaa nykyhetken askartelemalla vanhojen muistojen tai tulevaisuudensuunnitelmien parissa. Menneisyydessään eläessään häviäjä uppoutuu joko vanhoihin hyviin aikoihin tai sitten menneisiin epäonnistumisiinsa. ... Hän säälii itseään ja siirtää vastuun kurjuudestaan muiden niskoille. Toisten syytteleminen ja itsensä vapauttaminen vastuusta kuuluvat usein sanottuna hänen peleihinsä.


Häviäjä käyttää huomattavan osan ajastaan näyttelemiseen. Hän työskentelee, manipuloi ja toistaa yhä uudelleen ja uudelleen lapsuudestaan saakka peräisin olevia rooleja. Hän kuluttaa paljon energiaa erilaisiin roolihahmoihin antaen itsestään usein todellisuudesta paljon poikkeavan vaikutelman. Karen Horney kirjoittaa: ”Virheellisen vaikutelman ylläpitäminen omasta minästä tapahtuu ajan todellisen minän kustannukselle; jälkimmäistä kohdellaan ylenkatseella, parhaimmassakin tapauksessa kuin köyhää sukulaista”. Näyttelevälle häviäjälle hänen esityksensä on useinkin tärkeämpi kuin itse todellisuus. Häviäjä tukahduttaa kykynsä toimia spontaanisti ja asianmukaisesti koko mahdollisen käyttämisensä skaalassa. Hän ei useinkaan kykene näkemään muita vaihtoehtoja, jos käy ilmi, ettei hänen valitsemansa tie johda minnekään. Hän pelkää uusien asioiden kokeilemista. Hän säilyttää oman status quonsa. Hän toistaa itseään ja hän ei toista pelkästään virheitään, vaan myös perheensä ja koko kulttuurinsa virheet.
Häviäjän on vaikea osoittaa ja ottaa vastaan hellyyttä. ... Sen sijaan hän yrittää manipuloida muut toimimaan omien odotustensa mukaisesti …

Häviäjä ei käytä oikein älykkyyttään, vaan suuntaa sen oman käyttäytymisensä rationalisoimiseen. Hän yrittää löytää toiminnalleen mielekkäistä selityksiä ja pyrkii hämäämään muita pelkällä monisanaisuudellaan.”

Mahdollisesti – en ole psykologi – tämä sairauden nimi on mytomania.  Se on  sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita. 

"Mytomania on osittain samankaltainen persoonallisuushäiriö kuin narsismi, jota sairastavat eivät itse tunnista sairauttaan, vaan haluavat jatkuvasti olla kaiken keskipisteenä, ja keksivät toinen toistaan paisutellumpia tarinoita saadakseen itselleen lisää huomiota. Toinen narsistinen piirre on se, ettei potilas myönnä virheitään, vaan valehtelee antaakseen itsestään kuvan täydellisestä ihmisestä. Tämä voi tuhota ihmisen hitaasti masentamalla, kun muut kutsuvat valehtelijaksi."

"Ensivaikutelma mytomaanista on yleensä positiivinen. Tämän huimat jutut viehättävät. Niitä kuuntelee kuuntelemasta päästyään. Mitä jutut ikinä koskevatkin, ne ovat aina mehevämpiä kuin sinun tarinasi.

Kohta alat tajuta, että melkein kaikki on huijausta. Mytomaani haluaa olla keskushenkilö, jota kuunnellaan. Vaikka hän valehtelee itsestään kaiken, hän elää ilman sairauden tunnetta. Jotkut mytomaanit ovat ammatillisesti menestyneitä, toisilla taas on suuria ongelmia. Yhteistä kaikille on pakonomainen tarve valehdella.

Mytomaanin motiivi on olla aina keskiössä tai koettaa epätoivoisesti salata oma elämänvalhe. Pohjimmiltaan mytomaani välttelee tuskaa, joka syntyy siitä, että valehtelija pakotetaan silmäkkäin todellisuuden kanssa.

Mytomaanilla ei ole syyllisyyden tunnetta, pikemminkin hän saa tyydytystä onnistuneesta valehtelusta. Valhe on hänen mielestään luovuutta. Heti kuin huomaat toisen valehtelevan, sinusta tulee osa sitä, mikäli pysyt hiljaa. Moni pysyy hiljaa siksi, ettei halua vaikeuttaa mytomaanin ennestään vaikeaa elämää.

Moni jää paistattelemaan mytomaanin karismaattisen persoonallisuuden loisteeseen, siinä ehkä kumppanikin tulee nähdyksi.

Terapeutin on vaikea muuttaa mytomaania, joka ei halua muuttua. Mytomanian taustalla on turvattomuus ja jonkinlainen häpeän tunne." 

Ja vielä, toisinpäin: Sitä saa mitä tilaa. Aina! Mitä ajattelen, sitä tulee lisää. Jos koko ajan ajattelen, että tili on miinuksella, niin se tulee olemaan yhä enemmän miinuksella. Jos koko ajan ajattelen, että kaikki ovat minua vastaan - niin kaikki ovat minua vastaan. Jos ajattelen, että nyt on nyt ja eilinen oli eilinen ja kyllä se tästä, niin - kuin taikaisuksta - kyllä se siitä. Eli Positiivareiden mottoa lainatakseni: Asenne ratkaisee. Aina. 

Tai vieläkin pragmaattisemmin: Haluatko olla oikeassa, vai haluatko olla onnellinen?

Hampurin pianoportaat. Jungfernstieg

…harmi, että vain kolmen päivän ajan.  Syynä lienee se, että jos portaita kulkee miljoona ihmistä, kuten aivan varmasti Hampurin keskeisimmällä paikalla Jungfernstiegin metroasemalla kulkee, niin häly taitaisi olla mahtava…?

Ideahan on hauska. Schleswig-Holstein Musik Festival eli musiikkiviikot avattiin torstaina soivilla portailla, breakdancella.

Katso ja kuuntele itse!  

(Kuva: Frank Burmester,www.hamburg.de)  

Jungfernstieg on katu ihan Hampurin keskustassa, Alsterin rantakatu. Olipa kerran, vuodesta 1235... Se oli myös ensimmäinen katu, joka Saksassa asfaltoitiin - vuonna 1842. 

 

On tuossa Alsterin paviljongissa monet palaverit pidetty, kahvit juotu ja auringosta nautittu!

  

Hyvä Suomi. Hyvää juhannusta!

Mihin Suomi ja sen nuoriso on menossa?

Kalajoen juhannuksessa Petri Nygard pääsee vauhtiin ja näyttää nuorille esimerkkiä: 

"Märkää!
Mä-mä-mä-mä-märkää.
Petrii
Märkää!
Mä-mä-mä-mä-märkää.
Nygård tiin!
Märkää!
Mä-mä-mä-mä-märkää.
Anna sitä märkää,
mä-mä-mä-mä-märkää.

Ne huutaa "Tuu Petri juomaan, meillä on juhlat"
Pienet sille ryypätään pois huolet ja tuskat.
Pienet sille puhun kielillä Voitko tulkkaa.
Ohan tässä vedetty muutakin ku pulkkaa.
Juosten baariin ei niinkuun mitään rotii.
Ryyppyputkentulehdus katkoo kävellen kotiin.
Skool til alkomahol. Nyt on jano, eikä nälkä,
kuiva kausi takana. Nyt anna sitä märkää!

Hanat auki lasit täyteen, rai rai rai!
Paita pois housut alas, nai nai nai!
Heilutan kusipäille, bye bye bye!
Hej! Anna sitä märkää
Hej! Anna sitä märkää

Anna mulle piparia, viinaa hei!
Mulle käy Tera Patrick tai Tina Fey.
Älä epäile, niin kun kaakun kiikun kaa!
Seksi on parasta hyötyliikuntaa.
jes bum bum, Petri puhu thaimaaksi.
Jos nain vesisängyssä tuun merisairaaksi.
Haluun sitä märkää, sitä spesiaalijymyy,
eli näytäkkö mulle sun vertikaalihymyy?

Hanat auki lasit täyteen, rai rai rai!
Paita pois housut alas, nai nai nai!
Heilutan kusipäille, bye bye bye!
Hej! Anna sitä märkää
Hej! Anna sitä märkää

Ai sää tykkäät loskasäästä.
Märkää! Mä-mä-mä-mä-märkää.
kaksin käsin juomaa.
Märkää! Mä-mä-mä-mä-märkää.
Ämmät kiimasina. Märkää!
Mä-mä-mä-mä-märkää,
mä-mä-mä-mä-märkää,
mä-mä-mä-mä-märkää!

Ho-ho-horjun hulluna baarissa tuopin kanssa.
Löin ehkä pääni, Petri tanssii tähtien kanssa.
Emmää ymmärrä, kun starat shampanjaa kiskoo.
Ja kun Suomen rikkain räppäri on Ristoo.
Kännissä lipsuu, joo eilen luisti.
Krapulassa mul on tosi valikoiva muisti.
Oon kielimiehii, puhun pillu suussa tanskaa.
Puhun vielä norjaa wc-ankan kanssa.

Vedän aina täysillä ei taukoo se on himoo.
Lisää lisää löylyy sanoo Kaukonen Timo.
Tänään voitetaan, skorataan maalii niin.
Millaset kuosit? No Charlie Sheen.
Mun molo sun huulilla tähän pitäs tarttuu.
Se syylä siinä joo no ei sen kai pitäis tarttuu.
Suu auki vaan ota sarvesta härkää.
Olin tulossa se sano "Anna sitä märkää!"

Hanat auki lasit täyteen, rai rai rai!
Paita pois housut alas, nai nai nai!
Heilutan kusipäille, bye bye bye!
Hej! Anna sitä märkää
Hej! Anna sitä märkää

Hanat auki lasit täyteen, rai rai rai!
Paita pois housut alas, nai nai nai!
Heilutan kusipäille, bye bye bye!
Hej! Anna sitä märkää
Hej! Anna sitä märkää

Joo!
Märkää! Mä-mä-mä-mä-märkää.
Anna mulle nyyt märkää!
Mä-mä-mä-mä-märkää.
Lisää vaan!
Märkää! Mä-mä-mä-mä-märkää,
mä-mä-mä-mä-märkää,
mä-mä-mä-mä-märkää
Märkää-märkää-märkää." 

Kuva: http://www.lansivayla.fi/artikkeli/86903-nuorten-paihteiden-sekakaytto-rajussa-kasvussa

 
Me yövymme tsasounarakennuksella Kalajoen hiekkasärkillä vahtimassa rakennusta. Pakko, sillä Kalajoen juhannus on Suomen suosituin nuorten juhannuksenviettopaikkakunta. Nuoret ja lapset juovat itsensä räkäkänniin, riehuvat, räyhäävät, rikkovat, tappelevat, ja poliisi sekä pelastus- ja turva- ja huoltopalvelut ovat hätää kärsimässä liiallisen työn takia. Saa nähdä monta kuolee tai tulee elinikäiseksi työkyvyttömäksi tänä vuonna, viime vuonna useita. Hälytystehtäviä kirjattiin Jokilaaksojen alueella poliisille juhannuksena 2012 kaikkiaan 568 kappaletta. Pahoinpitelyrikoksia tuli poliisin tietoon kaikkiaan 21, joista kaksi oli törkeää tekomuotoa sekä yksi epäilty ryöstö. Viime vuonna yksi tyttö pelastettiin viime hetkellä kuolemasta alkoholin yliannostukseen, kaksi tuomittiin tappoyrityksestä, yhdeltä meni kivekset ja toiselta käsi, ja kymmenen jäi kiinni huumeiden takia.

Tätä ei kerrota lehdistössä, sen ovat minulle kertoneet maahanmuuttajataustaiset pelastus- ja turvatöissä olleet asiakkaani. Bulgarialaiset turvamiehet ajoivat Romanian kerjäläiset tiehensä, mutta lehdistö kertoi, että bulgarialaiset ja romanialaiset varastivat ja tappelivat Kalajoella. Itse näin, miten bussilastillinen Romanian kerjäläisiä purkautui bussista Särkille ja itse tunnen kyseiset bulgarialaiset. 

Ja festarialueen siivoaminen vie useita päiviä. 

Mitä tekevät alaikäisten vanhemmmat, ja kaupungin päättäjät ja yrittäjät? 

Hyvä Suomi? Hyvää juhannusta! 

Reichenaun saarella

Reichenaun saari Bodenjärvessä, alajärven puolella, tunnetaan vihannes- ja salaattipelloistaan. Paikallisissa marketeissa ei myydä toiselta puolelta maata tuotuja kasviksia, vaan ne kasvavat ihan vieressä. Bodenjärven ilmasto on nimittäin niin lämmin, että siellä kasvavat eksoottisetkin kasvit: järven vesi taltioi lämmön pitkälle syksyyn. En muista että ikinä olisi ollut kylmä... pettääköhän muisti? Ainakin sinä päivänä, juhannuspäivänä vuonna 2004, jolloin muutin Allensbachista 40 km länteen, lämpötilaa oli 39 astetta. Koulujen kesäloma Saksassa kestää kuusi viikkoa. Etelä-Saksassa se alkaa heinäkuun puolivälissä, mutta oikeastaan on ihan sama milloin se on, kun kuitenkin on aina kuuma. Kun siis sinne menet, niin laita suojaa pääsi päälle. 

Väittelin suomalaisten matkailuoppaan kanssa siitä, kannattaako Reichenaun saarella käydä. Opas nimittäin sanoi, ettei siellä ole mitään nähtävää. Minä väitin vastaan ja vein vieraani sinne, ja hehän kaikki olivat innoissaan. Nykyisin saari kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. 

Nyt siis laajemmaltikin tiedetään, mitä Reichenau voi tarjota muutakin kuin vihanneksia: siellä on kolme romaanista kirkkoa ja barokkiaikainen luostari. Osa ensimmäisen kirkon – pyhän Yrjön kirkon – seiniä on maalattu 800-luvun lopulla, toinen osa 900-1000-luvulla. 

Suurimman basilikan eli tuomiokirkon (Münster) pihassa on yrttitarha. Ensimmäinen yrttikirja (Kräuterbuch des Walafrid Strabo) on kirjoitettu Reichenaulla, runomuotoon ja latinaksi. 

Varhaiskeskiajalla (alkaen 700-luvulta) luostarit olivat kulttuurin keskuksia. Niissä syntyivät suuret keskiaikaiset kauniisti koristellut kirjalliset teokset. Munkeilla oli aikaa. Munkeiksi joutuivat/pääsivät aatelisperheiden ”liiat” lapset, jotka saivat rikkaat myötäjäiset, jotka tietenkin menivät heidän elantoonsa luostarissa. Reichnaun saari on ollut varhaiskeskiajalla koko Euroopan tärkeimpiä keskuksia. 

Allensbachista, kotikunnastamme saarelle pääsee reittilaivalla. Joka kesä heinäkuussa järjestetään ”Allensbachin uinti” eli viiden kilometrin uinti Reichenaulta Allensbachiin. Iso tapahtuma. Ihan ensimmäisenä kesänämme siellä tyttäreni oli 9-vuotias ja selvisi uinnistaan hyvin. 

Reichenaun ja Allensbachin välinen alajärvi on nimeltään „Gnadensee“ – armon järvi. Tarina kertoo, että saarella kuolemantuomion saaneet voitiin hirttää vain mantereella. Kun heitä vietiin veneellä mantereelle ja jos saaren kirkkojen kellot silloin kumisivat, heidät armahdettiin. Isossa basilikassa on ihana taulu siitä, miten pahat henget uivat saarelta mantereelle. Oikeasti kuolemaan ei tuomittu saarella ketään, mutta maissa kyllä. Viimeiseksi voitelukseen tuomitut saivat saarelta kannullisen punaviiniä. 

 

Siellä järvellä opin, miten käsitellään purjevenettä, ja sain kokea millainen on Bodenjärven myrsky, samoin kuin miten ajoimme kiinni pohjaan, kun veden pinta oli matalalla eikä tuulta yhtään...

Kasvaahan saarella toki viiniäkin. Saaren korkein kohouma on Hochwart, 439 metrin korkeudessa. Sieltä on upeat näköalat ympäristöön. Viiniäkin on kasvatettu aina 800-luvulta alkaen. Ja olihan viinijuhlat. Sinne mentiin sitten laivalla.

Upea saari. Upea kuten Mainau, mutta toisella tavalla!

Kuvat ovat eri matkailuesitteistä. 

Lisää Reichenausta: http://reichenau.de/index.php?id=171

ja Allensbachista: http://www.allensbach.de/docs/index.asp?id=29270&sp=D&m1=29268&m2=29270&m3=&domid=1068 

Innsbruck (verrattuna Ouluun?)

”Scheussliche Finnen… sakramentto… bärkkele, hän mutisee, kotiseutu nousee saksalaisen sotapoliisin mieleen. hän manailee huonoa onneaan. Että pitikin joutua tänne Jumalan selän taakse. Donnerwetter. Hän on kotoisin Inn-joen latvoilta, Innsbruckin kauniista kaupungista. Ihana kaupunki tähän pirunmoiseen Ouluun verrattuna. Siellä on ylävää maata, ylänköä ja raikas ilma. Täällä tuulee aina pohjoisesta, saastainen paikka, tasankomaata, entistä merenpohjaa, jossa kasvaa kurjaa ruosteista heinää ja kurjia pajuja ojanvarret täynnä, ja ilma, ainainen matalapaine, kun on vähänkin sateista, hän tuntee sen heti kurkussaan. Ja kurjia ihmisiä, penseitä, niin kuin olisivat parempiakin, paremmalta puolen kotoisin. niin kuin alpit alkaisivat jo täältä. Ei olutta, ei makkaroita, ei alppeja lähelläkään ja ihmiset silti ylpeätä väkeä, katsovat alta kulmain, mutisevat, mitä pirun kieltä mutisevatkin. Oho. Donnerwetter. Katunaiset kerrassaan ala-arvoisia. täysin ammattitaidottomia. Miksi minä en päässyt Pariisiin. Herr mein Gott. Kun on ihmisellä huono tuuri niin on. .”

Ote on  Paavo Rintalan kirjasta ”Pojat”, vuodelta 1958.

Ensinnäkin, Innsbruck ei ole Saksassa vaan Itävallassa. Toisekseen, oululaiset eivät ole tympeitä vaan… no, on tympeitäkin, mutta etupäässä ovat tosi mukavaa väkeä. Nythän asun suhteellisen lähellä Oulua – sekä Suomen että Euroopan mittakaavassa. 

Mutta Innsbruck eli Suomeksi Inn-joen silta on kaunis kaupunki. Inn saa alkunsa Sveitsin Alpeiltä ja laskee Tonavaan. Innsbruckista minulle tulee ensimmäiseksi mieleen se, että pikkupoikani piti viedä sairaalaan ja että asuntoautomme piti jättää sinne…

Innsbruckissa on noin 190.000 asukasta. Sehän tunnetaan olympialaisistaan vuosina 1964 ja 1976. Samoin mäkikilpailun kolmas osa on kaikille tuttu. 

Keskusta eli vanha kaupunki on varsin viehättävä. Keskustasta pääsee hissillä Hafelekarspitze-vuorenhuipulle, ja sieltä alkaa varsin jyrkkä laskettelurinne, onhan kaupunki suoraan vuorten välissä. 

Tiroli sinänsä sijaitsee Itävallan länsipäässä. Kun lähtee Saksan puolelta Innsbruckiin, tulee ensin Saksan raja, ja sitten ei mitään. Kilometrien päässä tulee sitten Itävallan raja. 

Ei EU:ssa tosin mitään rajamuodollisuuksia ole, mutta Itävaltaa varten pitää muistaa ostaa tiemaksuvinjetit ja mahdollisesti turvaliivit, jotka lain mukaan on siellä oltava mukana. 

Olin kummipoikani ja pikkupoikani kanssa liikenteessä ja muun muassa yhtenä kesäisenä sunnuntaina Innsbruckissa. Kolmivuotias oli eläväinen kuten pikkupojat tuppaavat olla, ja kiipeili tuomiokirkon kolmea kiviporrasta ylöspäin. Kompastui, löi päänsä ja vertahan tuli runsain määrin. Ajattelin että ei tuohon kuole, mutta haava on saatava ommelluksi, joten ei kun sairaalaa etsimään. Miksiköhän kolmesta lapsestani juuri tämä kolmas piti viedä sairaalaan useamman kerran kaikenlaisten turhanpäiväisten kaatumisten ja putoamisten takia – ei koskaan näitä muita?

Toinen tarina on monia vuosia myöhemmin tapahtunut juuri ajokortin saaneen tyttären retki vanhalla asuntoautollamme Baijeriin ja Itävallan Vorarlbergiin. Siellä Innsbruckissa se auto sitten lopullisesti irtisanoi yhteistyösopimuksen, ja keskellä talviyötä me haimme tytöt kotiin. Auto oli meillä palvellut peräti 14 vuotta, joten itkuksi se pisti. Ei minun niinkään, vaan tytön, jolle auto oli kuin perheenjäsen, eihän hän muita aikoja voinut muistaakaan… Se oli tosi hyvä auto se!  Sillähän minä Frankfurtissa opin kaupungeissa autoa ajamaan. Käytiin Hammerfestissa pohjoisessa ja Espanjassa etelässä ja Brestissä lännessä. Se oli sellainen lyhyt kökkänä, mutta hyvä ajaa, ei ikinä mitään vikoja.Kunnes ruoste meidät erotti.