Allaoleva artikkeli on ilmestynyt Lappeenrannan uutisissa 12.7.2011.
Saksalainen
ruokakulttuuri tunnetaan erityisesti sen valtavasta olut- ja
makkaravalikoimasta.
– Kyllä
siihen kuuluu makkara ja olut, mutta paljon muutakin, Itä-Saksassa syntynyt Georg
Simojoki myöntää.
Mies perusti
vanhan myllyn ympärille kokoushotellin ja tilausravintolan, jossa nyt
valmistetaan muun muassa saksalaisia keskiaikaisia perinneruokia.
– Yleinen
harhaluulo on, että keskiaikana syötiin vain lanttua ja puuroa, Simojoki
kertoo.
Hanhi oli
hänen mukaansa suosittu kotieläin, joka syötiin pois ennen talventuloa
Martinpäivänä. Suomessa perinnettä juhlitaan vain tietyissä piireissä, muuten
se on jäänyt unholaan.
Saksassa ja
Ruotsissa Martinpäivänä syödään hanhea vielä tänäkin päivänä.
Pystymme kertomaan tunnin
tarkkuudella, milloin kananmunat on munittu.”
Muutama
juureskin on vuosien saatossa kadonnut suomalaisista ruokapöydistä lähes
tyystin. Nyt ne tekevät paluuta.
–
Palsternakkaa ja fenkolia käytettiin keskiajalla paljon. Juureksen voi kietoa
hanhenrasvaan, ja päälle ripotellaan hiukan suolaa ja pippuria. Paistos
laitetaan leivinuuniin varttitunniksi, kunnes pinta on rapea.
Fenkolia
Simojoen ravintolassa käytetään runsaasti eli noin 2 000 kiloa vuosittain. Sitä
voi käyttää esimerkiksi salaateissa ohueksi viipaloituna.
–
Fenkolisalaatti sopii savustettujen makkaroiden, lihojen ja kalan kanssa.
Simojoen
ruoissa fenkolilla on aivan erityinen rooli. Hän paljastaa, että se sulattaa
rasvaa, ja siksi hän käyttää rasvaisissa ruoissa mielellään nimenomaan
fenkolia.
Saksalaisessa
ravintolamaailmassa lähiruoka-ajattelu kulkee luonnostaan osana arkea.
– Minulle
lähiruoan suosiminen on elämäntapa, ei mikään muoti-ilmiö. Hankin kaiken
mahdollisen ihan tästä omasta kylästä.
Simojoki
tietääkin tarkkaan, mistä hänen raaka-aineensa, kuten raparperit, mansikat,
sipulit, villiyrtit, luomukaritsat, kananmunat ja kalat tulevat.
– Pystymme
kertomaan tunnin tarkkuudella, milloin kananmunat on munittu.
Vastaleivottujen
ruislimppujen jauhot on jauhettu naapurissa ja vilja poimittu oman kylän
pelloilta. Pihapiiristä poimituille raparpereille on löytynyt myös monenlaista
käyttöä.
–
Raparperilimonadimme on superhyvää.
Erikoisimmaksi
Simojoki nimeää makkaran, joka on valmistettu kotimaisesta luomuvuohesta.
– Vuohenliha
maku muistuttaa luomukaritsan ja metsäkauriin välimuotoa. Vuohi ei ole
kaikkiruokainen, kuten sika. Se on selektiivinen ja valitsee puista vain
parhaimmat lehdet itselleen. Sen voi maistaa lihan maussa.
Lähes 15
vuotta Suomessa asunut ravintoloitsija on yhdistänyt saksalaiset, suomalaiset
ja muut kansainväliset maut varsin onnistuneesti. Hän iloitsee keväällä
hotellilleen myönnetystä Joutsenmerkki-tunnustuksesta.
Georg Simojoen kotisivu ja blogi löytyy täältä: http://www.makutakuu.fi/fi-makutakuu-pitopalvelu.html
Schleesialaissyntyinen miniäni kysyi minulta, miksi suomalaiset eivät kasvata ja syö hanhia. En osannut siihen mitään vastata, mutta keksin hätäpäissäni, että siellä on niin paljon kettuja, jotka pyydystävät hanhia. ("Fuchs du hast die Gans gestohlen....") Osaisikohan tämä kokki selittää asian paremmin ja kertoisin sen sitten miniälle.
VastaaPoistaSitä ihmettelen tässä itsekin, että miksi Suomessa syödään niin vähän hanhea ja ankkaa? Täällä Saksassa olen vasta oppinut syömään niitä, enkä enää voisi elää ilman hanhea tai ankkaa!
VastaaPoista