Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee "oi
auta" tai "pelasta", mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös
kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona.
Me laulamme hoosiannaa aina ensimmäisen
adventtina ja pidämme tätä perisuomalaisena tapana.
Hoosiannan
sävelsi saksalainen Georg Joseph Vogler. Saksalaiset ovat läsnä suomalaisten
jokapäiväisessä elämässä siitäkin huolimatta, että Suomessa saksan kieltä
väheksytään ja saksalaisia vihataan Lapin polttamisen takia. Vogler kuten ei
Lutherkaan ollut ainoa mielestämme perisuomalaista musiikkia säveltänyt
muusikko; tunnetuin toki on kansallislaulun säveltänyt Pacius.
Saksassa
en koskaan ole kuullut laulettavan hoosiannaa, vaikka olinkin oman seurakuntani
aktiivijäsen missä siellä asuinkin.
Vogler
syntyi 1749 Würzburgissa ja kuoli 1814 Darmstadtissa. Hän oli säveltäjä, urkuri,
kapellimestari, pappi, musiikkipedagogi ja musiikin tutkija. – Hän opiskeli
Italiassa, joka oli senaikainen tieteen keskus, musiikkia ja valmistui siellä
papiksi. Hän oli paavin erityissuosiossa. Hän palasi Italiasta Mannheimiin,
jossa mm. ensin tysti ja sitten johti Händelin Messias-oratorion 1777/1778.
Sieltä
hän meni kapellimestariksi Pariisiin ja palasi sitten taas Mannheimiin, ja
sieltä kuningas Kustaa III:n hoviin Tukholmaan. Ruotsin kruuninperillisen
opettamisesta hän sai puoli vuotta omaa lomaa, jonka hän käytti matkustellen
Euroopassa ja Afrikassa. Tukholman jälkeen hän toimi Prahassa ja Wienissä.
Darmastiin hän tuli vasta vuonna 1807.
Hän
käytti koko omaisuutensa urkujen modernisointiin kaikkialla missä oleskeli.
Näitä oli kolmekymmentä. Siitä syystä hän joutui myös taloudellisiin
vaikeuksiin, sillä Münchenissä hänelle tehtäväksi annettu liikuteltavien
urkujen modernisointi maksoikin enemmän kuin arvioitu oli.
Vogler
oli ahkera mies. Hänen tuotantonsa on erittäin laaja, siihen kuuluu sinfonioita,
oopperoita, laulukuvaelmia, balettia, messuja, psalmeja, requiemejä,
kantaatteja, motetteja, urkuteoksia ja teatterimusiikkia, esimerkiksi
Shakespearen Hamlet. Pääteokset kuitenkin ovat uruille, näistä voisi mainita
150 preludia.
Musiikkipedagogina
hänet tunnetaan etupäässä musiikkikoulujen perustajana. Näistä valmistui useita tunnettuja muusikkoja. Musiikkiteoreetikkona hänet taas tunnetaan etupäässä hänen mukaansa
nimetystä nk. Voglerin äänipiiristä, joka kuvaa harmonia-askelia luvuin, ja
jonka hän julkaisi vuonna 1776. Myönnän, etten ymmärrä tästä mitään, vaikka kahdessa kuorossa laulankin ja nuotteja lukea osaan...
Vogleria arvostettiin hänen elinaikanaan. Myöhemmin häntä moitittiin ankarasti, mm. Mozartin
arvio hänestä on vaikuttanut hänen maineeseensa negatiivisesti.
Joka ei
usko, lukekoon Saksan kansalliskirjaston sivuja.
Taisi olla hoosiannan
laulajalle aika tuntematon muusikko? Ei se mitään. Mahtipontinenhan tuo hoosianna on, samoin kuin on moni muukin Voglerin säveltämä teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti