sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Suomen kielen opettamisesta Saksassa

Anne Kupilan ansiokas raportti "Suomen kielen opettajuuden monet kasvot Saksassa" löytyy osoitteesta


Hän kertoo esimerkein, miten olisi aika sekä verkostoitua opettajien kesken että alkaa arvostaa opettajien kantapään kautta hankittua kokemusta. 
"Saksassa suomen kieltä opettaa huomattavan moni muodollisesti epäpätevä opettaja. Aikuisopetusta tarjoavat instituutiot antavat opetustunteja jokaiselle työhön soveltuvalle syntyperäiselle suomen puhujalle. Käytännössä toivotaan jonkinlaista akateemista tai pedagogista loppututkintoa sekä kokemusta ryhmänohjauksesta, vaikkapa harrastustoiminnan piirissä. Opistot eivät välttämättä halua nähdä potentiaalisen opettajan tutkintotodistuksia ja tehdyt työsopimukset ovat saksalaiseen tapaan suullisia. Opettajan värväys on usein tapahtunut seuraavasti: vanhempi suomalainen opettaja on kutsunut uuden paikkakunnalle muuttaneen suomalaisnaisen joskus sijaisekseen ja lopulta antanut omat tuntinsa hyväksi kokemalleen sijaiselle. Oppilaitos on sitten myöhemmin luotettavan työntekijän suosituksen perusteella myös hyväksynyt henkilön. Toinen käytäntö on ollut, että opisto on jostain saanut vihiä taitavasta sijaisesta ja tarjonnut tälle seuraavalla lukukaudella omaa kurssia opetettavaksi.

Kyselyyni vastasi muutama lähes 30 vuotta suomea opettanut muodollista pätevyyttä vailla oleva opettaja. Erityisesti näillä toimijoilla oli runsaasti itse tehtyä opetusmateriaalia ja kokemuksen tuomaa ammattitaitoa. Mielestäni viimeistään nyt voisi olla hyvä aika paneutua rajojen ylittämiseen ja ammatillisten reviirien purkamiseen suomen kielen aikuisopetuksen saralla. Yliopistojen lehtorit ja muu henkilökunta on verkostoitunut hyvin keskenään eri maissa, mutta vapaan sivistystyön piirissä toimivat opettajiin saatetaan joskus suhtautua harrastelijoina, jotka toimivat vailla riittävää teoriapohjaa. Kuitenkin vapaassa sivistystyössä opettavalle kollegalle on todennäköisesti opetustunteja kertynyt vähintään yhtä paljon kuin korkea-asteen opettajalle; lisäksi hän kohtaa työssään aivan samat kielialueen ja kulttuurin haasteet. Aikuisopettaja on harjaantunut opettamaan myös hyvin heterogeenisiä opetusryhmiä. Hänen kursseillaan opiskelevat ovat ei-akateemisia ruumiillisen työn tekijöitä ja ammattikoulutuksen saaneita nuoria aikuisia, joiden oppimisvalmiudet ovat toisenlaiset kuin yliopistoon hakeutuneiden. Korkeakouluopettaja on puolestaan erikoistunut evaluointiin ja kielitaidon arviointiin, sillä instituutio vaatii arvosanoja ja mitattavia oppimissuorituksia. Kummankin ympäristön toimijoilla olisi paljon annettavaa ja opittavaa toisiltaan ja näiden ryhmien verkostoituminen voisi hälventää ennakkoluuloja sekä saada aikaan mielenkiintoisia synergioita ja laajentaa toimijoiden suomen kielen opetuksen horisonttia."

  Lähde: Tilastokeskus

Suomi-kouluilla tarkoitetaan kielikouluja, joissa annetaan ulkosuomalaislapsille täydentävää opetusta suomen kielessä sekä tutustutetaan heitä suomalaiseen kulttuuriin. Täydentävällä opetuksella tarkoitetaan varsinaisen kouluopetuksen rinnalla annettavaa opetusta. Opetusta annetaan lapsille, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyperältään suomalaisia.

Nykyään Suomi-kouluja toimii jo 45 maassa. Niissä opiskelee suomea n. 4,000 lasta ja nuorta. Lisäksi kouluissa saattaa olla aikuisopiskelija- ja tenavaryhmiä. Koulut ovat yleensä melko pieniä: keskimääräinen Suomi-koulun koko on n. 30 oppilasta, mutta on myös yli 100 oppilaan kouluja.

Aloitin opetuksen jo silloin, kun Suomessa "suomi toisena kielenä" tai "suomi vieraana kielenä" oli täysin tuntematon käsite. Itse olen muutettuani Suomeen voinut hyödyntää lähes kolmen vuosikymmenen suomikoulujen opettajan kokemustani maahanmuuttajien parissa. Oppimateriaalia olen aikojen saatossa tehnyt monen kirjan verran. Ehkä siksi en edelleenkään osaa seurata mitään kirjaa tarkasti, vaan aina menen sen mukaan, miten kulloinenkin ryhmä oppii ja mitä tarvitaan. Täällä Suomessa valitettavasti vain "en ole mitään" ilman pedagogin paperia, vaikka näyttöä oppilaiden oppimisesta minulla on vaikka millä mitalla.  

Onko suomi sitten vaikeaa? On ja ei. Ihminen pystyy oppimaan lähes mitä hyvänsä, jos vain haluaa. Tärkeintä oppimisessa onkin motivaatio!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti