Y-sukupolvi - nuoret.

…ja tarvitsevat onnea: Miten sukupolvi Y muuttaa työelämää ja miksi kaikki hyötyvät.

Aiheesta kirjoittaa Kerstin Bund DIE ZEIT-lehden numerossa 10/2014.

”Joillekin me olemme painajaisuni. He pitävät meitä poispilattuina, itserakkaina ja suuruudenhulluina. Heidän mielestään me emme osaa arvostella itseämme, vaan yliarvioimme itsemme. Amme osaa oikeastaan mitään (paitsi lähetellä tekstiviestejä paremmin kuin vanhempamme). Koulussakin saimme aivan liian hyviä arvosanoja, vaan kaikesta kunniakirjoja (vaikka olisimmekin istuneet urheilukilpailuissa vain sivupenkillä).”

Kerstin Bund valottaa, mitä on sukupolvi Y: he ovat ne 1980-1995 syntyneet nuoret, jotka nyt sankoin joukoin tulevat työelämään. Monet ovat sitä mieltä, että he viettävät mieluummin vapaa-aikaa kuin tekevät työtä.

Tosiasiassa kuitenkin nämä nuoret kieltäytyvät olemasta työn orjia, vaan etsivät tekemisen mielekkyyttä ja samalla aikaa perheelle ja ystäville. Tähänastisessa työelämässä on vallalla turhautuminen. Joka neljäs työntekijä Saksassa on sanonut itsensä sisäisesti irti, 61% tekee työtä vain nimenomaisen käskyn mukaisesti, kuten erään gallupin mukaan kävi ilmi. Tärkeää on vain kellokortti, palautetta tulee vain kerran vuodessa pakollisessa kehityskeskustelussa – jos ollenkaan. Työn suoritusta mitataan sillä, miten monta tuntia ollaan työpaikalla eikä sillä, mitä tulosta tulee. Näin ollen on siis viisainta käyttää paljon aikaa ja tehdä mahdollisimman vähän työtä lyhyessä ajassa.

Nuoret haluavat muuttaa tämän. Myös vanhemmat sukupolvet haluaisivat muuttaa asioita, mutta eivät ole siihen kyenneet. Nuorilla on ase, jota vanhemmilla ei ollut: demografia, niukkuus. Maassa alkaa olla pula osaajista. Monilla aloilla tämä on jo nyt todellisuutta, Saksasta puuttuu insinöörejä, tietokoneasiantuntijoita, fyysikkoja. Paitsi yliopistotutkinnon suorittaneita tarvitaan myös käytännön tekijöitä, ja myös heistä alkaa olla pula. Näitä kiireesti tarvittavia tekijöitä ovat esimerkiksi putkiasentajat, veturinkuljettajat, vanhustenhoitajat. Vuoteen 2030 Prognos AG:n tutkimuksen mukaan puuttuu viisi miljoonaa työntekijää  - ja tämä lähes kaikilla aloilla, akateemisilla, käsityölaisaloilla, ja myös aputyöntekijöinä!

Nuoret eivät edellytä firman autoa eikä omaa parkkipaikkaa oven edessä, eikä prameasti kalustettua nurkkahuoneistoa komealla näköalalla. Vanhoilla vallan symboleilla ei myöskään ole suurtakaan arvoa. Hyvä palkka, bonukset ja osinkopaketit painavat vaa’assa vähemmän kuin sellainen työ, josta on iloa ja joka on mielekästä. Mielekkyys on tärkeämpää kuin status. Onnellisuus voittaa rahan.

Se ei toki tarkoita, etteikö raha olisi tärkeää. Tätä työtutkijat nimittävät hygieniafaktoriksi. Se estää tyytymättömyden, mutta yksinään raha ei tee onnelliseksi. Yksinään ei myöskään valta tee onnelliseksi.

Se mikä tekee onnelliseksi ei edes maksa juuri mitään: se on se, että on oman itsensä herra. Omasta itsestä päättäminen on nuoren polven statussymboli.

Miksi pitäisi tehdä työtä vain tiettynä aikana tietyssä paikassa? Sellainen oli vanhan teollisuusyhteiskunnan jäänne, jolloin työ ja vapaa-aika eroteltiin tiukasti toisistaan. Se ei enää ole nykyaikaa. Nettiin pääsee mistä vaan. Muutamat yritykset ovat reagoineet muuttuvaan maailmaan. Esimerkiksi BMW.

Kaikenkaikkiaan tämä hyödyttää yrityksiä. Tutkittua faktaa on, että sellaiet työntekijät, jotka itse saavat päättää työajastaan ja työpaikastaan, saavat enemmän aikaan, ja ovat kaikin puolin idearikkaampia. Päinvastaisessa tapauksessa on ruotsalaisten tutkijoiden toimesta todettu, että puuttuva autonomia tekee sairaaksi.

Totta kai on työntekijöitä, jotka eksyvät nettimaailmaan sen sijaan, että tekisivät työtä. Mutta se ei useimpia koske. Lisäksi laiskurit huomataan hyvin helposti.

Nuori sukupolvi ei siis kieltäydy työstä, vaan määrittelee työn toisin kuin mitä on aiemmin tehty. Aiemmin pääsi johtoportaassa eteenpäin ja lopullinen menestyminen määriteltiin alaisten määrällä. Nykyisin ei enää haluta istua pelkästään kokouksissa. Saksalainen vakuutusyhtiö Generali tai autoalan toimittaja Bosch esimerkiksi tarjoavat perinteisen urakehityksen lisäksi mahdollisuutta projekti- ja erikoistujaurille, ja mahdollisuutta vaihtaa näiden välillä. Lisäksi on tutkittu nuoren sukupolven työtehoa ja todettu se hyvin korkeaksi.

Nykyvanhemmissa nähdään, mitä tähänastinen työelämä on tuonut tullessaan: poissaolevia isiä, korkeita avioerolukuja, sydänkohtauksia viisikymmenvuotiaana. Nuori polvi pelkää tätä. On tehtävä perusteellinen muutos.

Periaatteessa yrityselämä tarvitsee kipeästi sellaisia työntekijöitä, jotka kyseenalaistavat kaiken tähänastisen. Asennemuutos näkyy jo. Esimerkiksi nuoret isät eivät enää haluakaan olla pelkästään tienaajia, vaan kun vuonna 2007 päätettiin isyyslomasta, niin noin neljännes nuorista isistä myös ottaa isyyslomaa. Kyselyjen mukaan 51 prosenttia pienten lasten isistä hyväksyisi palkan alennuksen ja käyttää sen sijaan aikaansa lastensa kanssa, ja 56 prosenttia olisi valmis luopumaan edistymisestään urallaan, ainakin joksikin aikaa.  

Nuori polvi on nykyisin parhaiten koulutettu, kansainvälisin ja monikielisin sukupolvi, joka koskaan on työmarkkinoilla ollut.

He ovat kasvaneet maailmassa, jossa on 11. syyskuuta 2011 jälkeen ollut vain kriisejä: Afganistanin, Irakin, ilmaston, talouden, koulutuksen, rahoituksen, euron… Mikään ei ole pysyvää. Partnereista tuli osa-aikapartnereita. Syntymäpaikasta tuli itse valittu kotikunta. Ja koko elämän kestävästä työpaikasta ei välttämättä seuraakaan varmaa eläkettä. Näin ollen on pakko myös muuttaa ajattelutapaa.

Nykypolvi on myös ensimmäinen, joka on kasvanut internetin kanssa. Se tekee siitä maailmantaloudessa kilpailukykyisen. Lisäksi maailma muuttuu myös kaikilta osin: ilmaston muutos, energiataloudenmuutos, raaka-aineiden loppuminen, vanheneva väestö. Uutta teknologiaa syntyy.  Eipä taida olla alaa, joka ei ole muuttumassa.