tiistai 17. maaliskuuta 2015

Saksalaisia työvoimapoliittisessa työharjoittelussa Suomessa


Otin vastaan tehtävän huolehtia muutama saksalainen työvoimakoulutuksessa oleva aikuinen harjoitteluun Suomeen. Tämä tapahtui silloin, kun asuin vielä Saksassa. ”Mikäs siinä”, ajattelin, olinhan järjestellyt lukuisia työ- ja harjoittelupaikkoja sekä asuntoja suomalaisille Saksaan ja Ranskassa. Se ei ollut lainkaan vaikeaa: soitin muutamiin yrityksiin ja muutamille vuokranantajille, ja aina avautuivat ovet jossain.

Vaan Suomessa asiat olivatkin täysin toisin. Joka puolella vastassa oli epäluuloa ja kielteisyyttä ulkomaalaisia kohtaan. Jouduin siksi haravoimaan kaikki sukulaiseni ja tuttavani päästäkseni ylipäänsä yhtään eteenpäin.

Kahdestatoista kuudelle kuitenkin löytyi työharjoittelupaikka. Lopputulos oli, että työnantajat olivat hyvin tyytyväisiä työn tulokseen. Kielitaito ei oikeasti aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia paikan päällä. Mutta ennen kuin siihen päästiin, oli tie pitkä ja mutkikas.

Yksi tekstiilialan harjoittelija lähti takaisin Saksaan siksi, että hänen uskontonsa – islam – ei hyväksynyt suomalaisia perinteitä. Hämmästys oli minulle melkoinen, sillä ensinnäkään islam ei aseta tällaisia rajoitteita ja yritys ei tee mitään "uskonnonvastaista" vaan valmistaa huippulaatuista suomalaista designia. Poislähtemisen syy oli siis selvä tekosyy. Tämä nainen kylläkin valittelli kovin, että "Suomessa on kaikki niin kamalan kallista"... mikä on kylläkin totta. Toinen harjoittelija teki isojen teollisuushankkeiden aliurakoitsijana toimivalle yritykselle kartoitusta tulevasta työn määrästä, eli valmisti siihen tarvittavan tietokoneohjelman. Kolmas harjoittelija toimi apulaisena koulutusyritykselle ja pääsi kiertelemään ympäri Suomen. Neljäs oli työssä sosiaalisen järjestön kirpputorin tavaroiden lajittelussa, mutta vaikka oli hyvinkin tyytyväinen työtovereihinsa, ei ollut kauankaan työhön tyytyväinen, joten vaihtoikin toiseen, täysin toisenlaiseen koulutusyritykseen toimistoapulaiseksi. Yksi poislähtenyt oli saksalainen kokki. Hänen kohdallaan tilanne olikin surkein: sovittu ravintoloitsija ilmoitti ykskantaan harjoittelijan jo Suomeen tultua, että ei hän harjoittelijaa haluakaan, enkä heti löytänyt uutta paikkaa. 

Yksi harjoitteljoista jäi Suomeen kokonaiseksi vuodeksi töihin. Myöhemmin, palattuaan Saksaan, hän yhä tekee töitä hänet tuolloin palkanneelle yritykselle, jolla vienti vetää. 

Ensimmäiseksi yöksi järjestin tuttavani kautta saksalaisille mökin ja saunan Nurmijärveltä, ja totta kai he ihastelivat Suomen luontoa ja maisemaa ja kävivät saunassa ja uimassa. Sattui lisäksi olemaan kaunis kirkas elokuinen päivä.

Kaksi helsinkiläistä ystävääni järjestivät heille asunnot Helsingistä. Ostimme toiseen, kalustamattomaan asuntoon yhdessä kirpputorilta ja haimme ystäväni kotoa kaiken tarvittavan. Saksalaiset valittivat ihan kaikesta asunnoissaan. Toinen ystävistäni sitten halusi selvittää asiat heidän kanssaan henkilökohtaisesti ennen harjoittelujakson päättymistä, koska ei ollut saanut sovittua vuokraa. Yllätys oli melkoinen, kun asunto olikin tyhjä! Eikä siinä kaikki: monta tavaraa oli rikottu, pyykit ja vuodevaatteet löytyivät roskiksesta ja muutenkin asunnossa vallitsi melkoinen siivo. Ja jättivät sovitun vuokran maksamatta. Niinpä niin. Aivan samoin kuin monet suomalaiset Lothar-myrskyn jälkeen Ranskassa.

Mitä tästä opimme? Pitää varmaan sanoa, että saksalaiset ovat sikoja? Nämä ainakaan eivät kansansa mainetta kasvattaneet. Ei, vaan että kiittämättömyys näkyy olevan maailman palkka. 
..................................
Onnistuuko uudelleenkoulutus? Alla saksalaisten piirtäjien ajatuksia tästä asiasta.


"Tämä on työkkärin järjestämää uudelleenkoulutusta..."

"Olette viimeisen 12 vuoden aikana tehnyt työtä tasan 12 päivää. Oletteko ajatelleet kouluttautua uudelleen?" "Mutta ne olivat pitkiä päiviä... hyvin pitkiä..."


 Synnyytyssairaala. "Mitä te täältä haluatte?" "Haluaisin ammatillista muutosta."

"Ennen uudelleen kouluttautumistaan hän oli nyrkkeillijä."


"Idiootti! Sydänhän on tuolla!"
Työtön kengittäjä epäonnistui kouluttautumisessaan sydänkirurgiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti