tiistai 25. elokuuta 2015

Voiko sellaista ääntä kuulla joka ei kuulu? Kansainvälinen tutkimus infra- ja ultraäänistä, lehdistötiedote 10.7.2015




Voiko sellaista ääntä kuulla, joka ei kuulu?

PTB in tutkinut kuulon äärirajoja (infra- ja ultaääniä) kansainvälisessä yhteistyöhankkeessa

Lehdistötiedote 10.7.2015/ käännös saksan kielestä
Hankkeen EARS kotisivu:  http://www.ptb.de/emrp/ears.html

Ovatko tuulivoimalat ihmiselle vahingollisia? Monet uskovat niin, monet pitävät asiaa keksittynä – ja tunteet kuumenevat. Jotta keskusteluun saataisiin enemmän asiantuntemusta, kansainvälinen asiantuntijaryhmä ryhtyi tutkimaan kuuloa kuulofrekvenssin alarajalla (infraääni) sekä sen ylärajalla (ultraääni). Tutkimusta, joka on osa Euroopan Metrologia-tutkimusohjelmaa, koordinoi Saksan valtion fysikaalis-tekninen laitos (PTB). Osallisina olivat PTB:n puolelta muutkin kuin akustiikan asiantuntijat, nimittäin biomagnetismin (MEG) sekä toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRT) asiantuntijat.

Tulos: Ihminen kuulee matalampia ääniä kuin aiemmin tunnettua. Havainnoinnin mekanismit ovat monimuotoisempia kuin tähän asti on oletettu. Tässä on iso alue, josta ei voi jättää pois psykologiaakaan. Ja tutkimuksia on joka tapauksessa jatkettava. 

Aivojen kuulokeskuksessa tapahtuva aktiviteetti, kun sitä stimuloidaan matalataajuisella äänellä ja infraäänellä (Lähde: Max-Planck-Institut für Bildungsforschung) 


Jos oman tontin eteen aiotaan rakentaa tuulivoimala, monesta energiakäänteen kannattajasta tulee vastustaja. Sijaa saa pelko siitä, että infraääni, jonka siivet liikkeellään aiheuttavat, voisi tehdä sairaaksi.  

Ja tosiaankin, jotkut tuulivoimaloiden lähellä kärsivät unettomuudesta, suorituskyvyn heikkenemistä ja muista vaivoisra, toiset taas eivät huomaa mitään. Infraääni tarkoittaa matalia alle 16 herzin ääniä. Siksi niitä ei kuule ja siksi ne ovat ihan liian heikkoja aiheuttaakseen mitään terveysongelmia, sanovat useimmiten tuulivoiman kannattajat samoin kuin viranomaiset.

”Kumpikaan, ei paniikin levittäminen eikä vähättely auta eteenpäin”, Christian Koch sanoo. ”Sen sijaan meidän pitää tutkia se, mitä tapahtuu kuulon rajamailla. ” Metrolialaitokset sekä Berliinissä sijaitsevan-Planck-Insituutin koulutuslaitoksen ja UCL:n Ear Institute (University College of London) ovat kolmen vuoden ajan tutkineet kuulorajan ulkopuolella olevaa kuulemista.  Tuollaista hyvin matalaa ääntä (infraääni alle 16 herziä) ja toisaalta hyvin korkeaa ääntä (ultraääni yli 16.000 herziä) on myös arkielämässä monissa tilanteissa. Eivät vain tuulimyllyt aiheuta infraääntä, vaan sitä syntyy myös joskus, kun kuorma-auto ajaa rakennuksen ohi tai jos talon omistaja asentaa sähkögeneraattorin kellariinsa. Ultraääntä taas tulee esimerkiksi myynnissä olevista ultraäänilaitteista, joilla voi vaikkapa puhdistaa silmälasit. Tai näätäkarkottimista, joiden korkea ääni saa näädät jättämään auton johdot rauhaan. Yksi näitä laitteita on suunniteltu nuorison karkottamiseksi, mutta eettisten näkökantojen takia siitä syntyi kansainvälisesti keskustelua. Aikuiset nimittäin halusivat lapsilta rauhan – ja vain lapset voivat kuulla nämä korkeat äänet.

”Kaikissa näissä tapauksissa osin kyse on hyvin suurista äänenvoimakkuuksista”, Christian Koch sanoo. Kova ääni saattaa vahingoittaa kuuloa – ja hermostuttaa perin pohjin. Mutta miten on laita sellaisten äänten, joita ei kuule? Ja mitä ihminen oikeasti kuulee? Jotta tämä saataisiin tutkittua, tehtiin tutkimusta varten infraäänilaite, josta lähtee ääniä ilman ylä-ääniä. Sillä on merkitystä, koska äänet kuuluvat lähes aina yhdessä ylä-ääniensä kanssa, mutta näitä ylä-ääniä eivät tutkijat tarvinneet. Koehenkilöiltä kysyttiin heidän subjektiivista kuuloaistimustaan. Näitä laadullisia ja määrällisiä lausuntoja verrattiin kuvannettuihin menetelmiin, magnetoensefalografian (MEG) ja toiminnalliseen magneettikuvaukseen (fMRT). Tulos: Ihminen kuulee matalampia ääniä kuin mitä oli tähän asti oletettu, nimittäin jo alkaen 8 herzistä, ja se on kokonaista oktaavia alempana kuin kuulon alarajan oletettiin olevan.  Aivojen kuulokeskuksessa voitiin todeta reaktio aina tuohon taajuuteen asti. Kaikki koehenkilöt sanoivat kuulleensa jotain, mutta eivät välttämättä ääniä. Lisäksi huomattiin, että ne aivojen osat aktivoituivat, jotka säätelevät tunteita. ”Se tarkoittaa, että ihminen tuntee jotenkin, että jotain on ja että se voisi olla vaarallista”, sanoo Christian Koch.

Mutta paljon on vielä avoimia kysymyksiä. ”Oikeastaan olemme vasta alussa. Lisätutkimuksia tarvitaan kiireellisesti.” Jatkotutkimus onkin jo alkanut. Siinä tutkitaan niitä henkilöitä, jotka ilmoittavat kärsivänsä äänistä, joita ei kuulo kuule. Kaikki nimittäin eivät kärsi; joillekin on aivan samantekevää, onko heidän vieressään tuulivoimala vai ei. Lisäksi on huomioitava, että jotkut ihmiset reagoivat jo silloin, kun pelkäävät tulevansa sairaiksi. Siksi tutkimuksessa tarvitaan myös psykologeja. Myös toisessa ääripäässä, nimittäin ultraäänen kohdalla tarvitaan lisätutkimuksia. Vaikka laitteet mittaavat tarkasti, ei ole mitattu mitä ihmiset oikeasti kuulevat. Tiedetään, että hyvin kova ääni voi vahingoittaa kuuloa, ja siksikin on tehtävä lisätutkimuksia.

Kansainvälisen tutkimusryhmän tutkimustulokset voivat johtaa siihen, että vihdoinkin saadaan euroopanlaajuiset sitovat suojamääräykset koskien äänten raja-arvoja. Niitä nimittäin ei vielä ole.

es/ptb

Yhteyshenkilö:
Dr. Christian Koch, Fachbereich 1.6 Schall, Telefon: (0531) 592-1600, E-Mail: christian.koch(at)ptb.de

Autor: Erika Schow



Brains 'excited' by wind turbines: study
http://epaw.org/echoes.php?lang=fr&article=ns116






English Article Sience Daily
Can you actually hear 'inaudible' sound?
Limits of human hearing (infrasound and ultrasound) examined
http://www.sciencedaily.com/releases/2015/07/150710123506.htm


..................................

Oma kommenttini: Asiaa on tutkittu aiemminkin, 1970-luvulla USA:ssa ja 1980-luvulla Saksassa ja tulokset ovat edellisen tutkimuksen kanssa yhteneväisiä. Palaan tähän myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti