Työmatkalla valtiosta toiseen

Suomesta voi lähteä maitse Venäjälle, Norjaan ja Ruotsiin, ja kaikkea tätä olenkin tehnyt. Suomi vaan on pinta-alaltaan sen verran suuri, että mikä hyvänsä näistä matkoista autolla kestää aikansa, eikä ainakaan näitä kaikkia voi tehdä samana päivänä.

Etelä-Saksassa Allensbachissa asuen asia näyttää vallan toisenlaiselta. Naapurimaita on lähellä peräti monta. Paras suoritukseni on työmatka omalla autolla seitsemään maahan saman viikon aikana: Ranska, Belgia, Luxemburg, Hollanti, Sveitsi, Liechtenstein, Italia, Itävalta. Tuon viikon aikana Ranskassa hoidin perintäasiaa, Belgiassa veroasiaa, Luxemburgissa myin puuta, Hollannissa samoin veroasiaa, Sveitsissä rahoitusasiaa, Liechtensteinissa keskusteltiin koulutusasioista, Itävallassa en tehnyt mitään, mutta Italiaan myin yhden koneen…

 

Mikään ei ole kaukana. Sen kun hurahdat Sveitsiin tai Itävaltaan Alpeille hiihtämään tai Milanoon ostoksille... 

 

Entäpä sitten toisinpäin. Joskus tuli vieraita kaukaakin. Kerran tuli saman viikon aikana liikekumppani Düsseldorfista, josta on Allensbachiin 550 kilometriä. Heti seuraavana päivänä luonani kävi asianajaja (ei rikosta selvittelemässä, vaan kyse oli metsäkoneiden myynnistä), joka tuli suoraan Norsunluurannikolta, tosin jatkaen Belgiaan. Sitten saman viikon päätteeksi tuli liikekumppani ihan Australiasta asti.

Tätä ei sentään tapahtunut usein, mutta kielitaitoisena käänsin ja tulkkasin milloin mitäkin. Mitähän varten minusta ei tullutkaan ökyrikasta…? Sitä ei, mutta tylsää ei ole vielä ollut koskaan. 

Enkö osannutkin hienosti levennellä matkustelullani? ;-) Aina kun lähdin Saksasta Suomeen, minulle toivotettiin hyvää lomaa. Aina kun lähden Suomesta Saksaan (nykyisin vain autoja ostamaan), minulle toivotetaan hyvää lomaa. Juuri kukaan ei ymmärrä, että ulkomaille voi mennä muutenkin kuin lomaa pitämään. Muinainen esimieheni, jolle hänen matkansa järjestin,  ei nähnyt missään juuri mitään muuta kuin lentokentän ja hotellin, ja sitä hän joskus valitteli, samalla kun minä olin hänelle kateellinen hänen monista matkoistaan. 

 

Monet ihmiset eivät ikinä lähde naapurikuntaa kauemmas. Helsinki on kuulemma kauhea paikka, ainakin autolla... Kai liikkuminen on jotenkin sitten äidinmaidossa hankittu ominaisuus, sillä olinhan jo sikiönä kulkenut Ivalosta Hangon kautta Lappeenrantaan. Vanhempani olivat aina menossa jonnekin, sillä he leipoivat viipurinrinkeleitä ja myivät niitä toreilla ja markkinoilla ympäri Suomen.