Haastattelu / Standard, Itävalta: 27. 10. 2015
Maat, jotka
avaavat maahanmuuttajille ovensa, hyötyvät taloudellisesti, sanoo maahanmuuttotutkija Rainer
Bauböck.
" Pitkällä tähtäimellä Euroopan hyvinvointivaltiot voivat vähentää väestön ikääntymisongelmaa suosimalla maahanmuuttoa."
STANDARD: Eurooppaan tuleva pakolaistulva ei
näytä loppuvan. Onko olemassa yläraja sille, miten paljon uusia tulijoita
hyvinvointivaltiot kuten Itävalta kestävät?
Bauböck: Jos verrataan siihen, miten paljon
pakolaisia Turkki, Libanon ja Jordania ovat ottaneet vastaan, täytyy todeta,
että Eurooppaan on tullut hyvin vähän pakolaisia. Paradoksi on se, että
kehittyneitä hyvinvointivaltioita uusien tulokkaiden shokki koskettaa paljon enemmän
kuin Lähi-Idän maita. Se johtuu siitä, että vaatimukset sosiaalijärjestelmille
ja työmarkkinoille ovat Euroopassa korkeammat. Pakolaisilla on täällä oikeus saada
apua ja asunto valtiolta. Ja kun he lähtevät sosiaaliavun piiristä, heidän on
päästävä työmarkkinoille.
STANDARD: On olemassa asiantuntijoita, jotka
sanovat, että euroopantapainen markkinatalous voisi toimia vain mahdollisimman
yhtenäisissä yhteiskunnissa.
Bauböck: On eroteltava kaksi asiaa. Jos
yhteiskuntien kulttuuri on yhtenäinen, niin niiden on vaikea hyväksyä
toisenlaisista kulttuureista tulevia. Tai yhteiskunnat eivät ole riittävästi
valmistautuneita hyvinvoinnin jakamiseen. Tällä hetkellä etenkin ne valtiot
eivät mielellään hyväksy pakolaisia, joissa on vallalla käsitys siitä, että ne
ovat yhtenäisiä kansallisvaltioita ja haluavat myös pysyä sellaisina.
STANDARD: Antaisitteko
esimerkin.
Bauböck: Näin on Unkarin
ja Slovakian, mutta myös Tanskan laita. Samalla vastakkainen trendi nähdään Saksassa. Saksa oli
pitkään yhtenäisen kulttuurin mallimaa, Ranskaan verrattuna, jossa jo
1800-luvulta alkaen on ollut paljon maahanmuuttajia. Vuosituhannen käänteestä
alkaen Saksa on kuitenkin virallisesti ilmoittanut olevansa maahanmuuttomaa.
Tämä on myös iskostunut ihmisten mieliin. Se ei tarkoita, etteikö ongelmia
olisi. Mutta yhteiskunnallinen yksimielisyys on poliittisessa keskustassa muuttunut.
STANDARD: Tarkoittaako se, että ylikuormituksen
pelolla ei ole enää merkitystä?
Bauböck: Ei. Hyvinvointivaltion puolella
ylikuormitus on kaikkialla Euroopassa suurta. Toisaalta on olemassa se
perustelu, että hyvinvointivaltio aivan välttämättä tarvitsee maahanmuuttoa.
Pitkällä tähtäimellä Euroopan hyvinvointivaltiot voivat vähentää
ikääntymisongelmansa vain lisäämällä maahanmuuttoa. Näin sanovat lähes kaikki
väestötieteilijät. Mutta maahanmuutosta on väestön ikääntymisen takia hyötyä
vain, jos maahanmuutto tapahtuu kontrolloidusti ja jos vastaanottavat maat
voivat itse päättää, ketä maahan tulee.
STANDARD: Nythän asia ei ole niin.
Bauböck: Siitä seuraa suuri ristiriita
nykyisen kriisitilanteen ja pitkän tähtäimen hyödyn välillä, joka hyöty tulee olemaan
vastaanottavilla mailla kuten Saksalla. Kymmenen vuoden kuluttua kansleri
Merkelille ollaan todennäköisesti kiitollisia. Ei vain siksi, että hän on
toiminut humanitäärisesti oikein, vaan myös siksi, että hän on tehnyt jotain,
mikä oli Saksan taloudelle eduksi. Mutta lyhyellä tähtäimellä on ongelmia,
koska sosiaalipalvelut on suunnattu pienemmille ihmismäärille.
STANDARD: Tärkeä kysymys on, tuleeko
työmarkkinoille armoton kilpailu.
Bauböck: Työmarkkinaekonomistit päättelevät,
että ei maahanmuutto välttämättä johda kilpailuun, ja paine pienempiin
palkkoihin on loppupelissä harvinaista. Mitä sen sijaan tapahtuu, on että
matalapalkka-aloilla tapahtuu kilpailua. Se on kuitenkin ilmiö, joka ei niinkään johdu
maahanmuutosta, vaan myös teknologian kehityksestä ja maailmantalouden
globalisaation aiheuttamasta työvoiman liikkeestä. Huonosti koulutetuilla
kanta-asukkailla ja aiemmin maahan muuttaneilla on ongelmia – näin myös
Itävallassa.
STANDARD: Miten viisaan politiikan tulisi
tässä tilanteessa toimia?
Bauböck: Vastaus voi olla vain: investoikaa
koulutukseen. Panostaminen tieteelliseen tutkimukseen on tärkeää. Mutta
suurimmat investoinnit tarvitaan peruskoulutukseen, erityisesti ala-asteella ja
päiväkodeissa. Se ei auta pelkästään pakolaisia. Sellaisissa maissa kuin
vaikkapa Britanniassa voi nähdä, että alimmalle
sosiaalitasolle putoavatkin valkoiset kanta-asukkaat. Sitten on niitä maahanmuuttajia, aiemmin syrjittyjä,
esimerkiksi Bangladeshista, jotka nousevat paikallisen työläisväen yläpuolelle,
koska he ovat yrittäjähenkisempiä tai valmiimpia riskinottoon.
STANDARD: Miksi maat
kuten Slovakia, Unkari tai Baltian maat ovat niin kovin pakolaisvastaisia?
Bauböck: Se johtuu suureksi osaksi siitä,
miten siirtyminen kommunismista jälkikommunistiseen aikaan näissä valtioissa
tapahtui. Lähes kaikissa valtioissa hehkutettiin 90-luvun alussa vahvasti
kansallista ideologiaa, ja se levittäytyi myös yhteiskunnan keskustaan. Näiden
valtioiden oli osin löydettävä itsensä kokonaan uudelleen, ja myös johtoporras
ammensi vanhoista nationalistisista ideologioista. Kun sitten tulee
kriisitilanne, on helppoa lämmittää tämä vanha kansallispopulistinen keitto
uudelleen. Se sitten näkyy itsenäisyysteeskentelynä Euroopan solidaarisuuden
vaateita vastaan. Se näkyy siinä, miten sellainen onnistuu Unkarissa, ja myös
Slovakiassa. Etenkin, kun monista tuntuu, että he eivät hyödykään järjestelmän
muutoksesta, kuten heille EU:hun liittymisen myötä luvattiin.
STANDARD: Entä Puola?
Bauböck: Puola on osin vastaesimerkki: liittyminen
Eurooppaan onnistui pääasiassa hyvin, ja siksi siellä on vahva
eurooppamyönteinen perusvire. On samalla
kuitenkin yhtä vahva äärioikeistoliike, jonka mielestä Puola on
etupäässä vain kristitty valtio. Se tosiasia, että myös Puola on maahanmuuttomaa, ei
ole vielä yltänyt poliittiseen keskustaan. Kun muistetaan, miten kauan Saksassa
on kestänyt ymmärtää, että Euroopan valtiot ovat pitkällä tähtäimellä
maahanmuuttomaita, ja miten vaikeaa yhä on selittää asia itävaltalaisille,
voi käsittää, miten vaikeaa se sitten on niille valtioille, joista on tullut
demokraattisia maita vasta 25 vuotta sitten.
STANDARD: Miksi Saksassa suhtaudutaan
maahanmuuttoon sitten positiivisesti? Onko kantava voima yhteiskunta vaiko onko
moottorina kansleri Angela Merkel?
Bauböck: Olin Angela Merkelin asenteesta
yllättynyt. Nyt jälkeenpäin se on helppo ymmärtää: hänellä on sisäpoliittisesti vahva asema, eikä hänen tarvitse taistella suurta oikeistopopulistista oppositiota
vastaan. Euroopassa Britannian
perääntymisliikkeen ja sekä taloudellisesti että sisäpoliittisesti heikon
Ranskan takia Saksa on pakotettu johtajan rooliin, ja Merkel on ensimmäinen kansleri,
joka yrittää olla tämän roolin mittainen.
Kaikki
poliittiset vallanpitäjät koko Euroopan pääkaupungeissa tietävät, että
pakolaisongelmaa ei voida ratkaista kansallisella tasolla. Siitä huolimatta EU:n tasolla on
vastarintaa pakolaisten jakamisesta maiden kesken. Merkel ei olisi voinut saada
valtaa tässä tilanteessa Euroopassa, jos Saksa olisi jättäytynyt ulkopuolelle – se olisi aiheuttanut muissa maissa samanlaisen vastarintareaktion. Siksi hän uskalsi
tehdä jotain sellaista, mikä on valtionjohdossa merkittävää, eli toistaiseksi käytännössä
kumonnut Dublinin sopimuksen, joka olisi tehnyt sen, että ongelmaa ei voitaisi
ratkaista. Nyt Saksa voi käyttää tätä asennetta ja moraalisesti painostaa muita
valtioita sekä vahvistaa komissiota. Aikaa on kuitenkin hyvin vähän, ja aika
näyttää melkein kuluneen loppuun.
RAINER BAUBÖCK on professori Euroopan
Korkeakoululaitoksessa Firenzessä. Hän tutkii kansallisuus- ja
maahanmuuttoasioita.