Parkkitalossa pimeää

Saksan sähköverkko ei kestä siirtymistä sähköautoiluun. Jos sähköautoja olisi miljoonia, verkko kaatuisi.

Noloa mutta totta. Stuttgartilaisen autovalmistajan johtoportaissa toimiva henkilö halusi omaan autotalliinsa latauspisteen sähköautonsa lataamista varten. ”Se käy”, vastasi energiayhtiö, jolta pitää sellaista toimenpidettä varten kysyä lupa, sähkömies nimittäin ei voi ilman lupaa sellaista asentaa. ”Mutta ensin teidän täytyy hankkia lupa purkaa katukivetys ja avata katu, jotta kaapeli saadaan asennettua”.

Tämä herra ei halua julkisuuteen. Tällainen asia ei nosta sähköautoilun mainetta, johon kyseinen autonvalmistaja kuitenkin pyrkii. Uudisrakennusalueilla asiasta keskustellaan jo suunnitteluvaiheessa. Mutta rakennnusfirmat eivät hekään halua asiaa julkisuuteen.

Sähköverkko ei kestä mitä vain, ja se on autoilun sähköistämisen oikea este. Jos auton akkua ei voi ladata, auto ei liiku. Nykyiset latausajat ovat liian pitkiä, jotta auton voisi noin vain tankata vaikkapa kahvilla käydessään.

Ne, joilla ei ole autotallia tai autopaikkaa, eivät edes ajattele sähköautoa. Muut taas, joita on kyllä miljoonia, voisivat hyvinkin hankkia sähköaton. Olisi kuitenkin hyvä ensin perehtyä yksinkertaisiin fysikaalisiin tosiasioihin siitä, miten sähkö pistorasiaan tulee.

Sähkö ei noin vain ilmestykään pistorasiaan, vaan taustalla on valtava mekanismi erilaisia jännitteitä ja laitteistoja. Korkein johtotaso, 380.000 volttia, siirtää sähköä. Seuraavalla tasolla (maksimissaan 125.000 volttia) sähköä saavat suuret teollisuuslaitokset.

Alimmalla tasolla sähköä saavat tavalliset kuluttajat – vaatimattomalla 230 voltin tasolla. Se vähentää onnettomuuksien vaaraa, mutta samalla rajoittaa käyttöä. Jos näissä on tehoa liikaa, johto kuumenee. Ennen kuin se syttyy palamaan, sulake palaa.

Mutta jo vähäinenkin lämpeneminen aiheuttaa ongelman: johdon eristys haurastuu. Sähkön kulku katkeaa tai tulee oikosulkuja. Tavallisesti johto kestää 50 vuotta, mutta liikakuormitettuna vain 10 vuotta. Jos sellaista tapahtuu joskus, se on harmillista, mutta jos sitä tapahtuu joka puolella koko ajan, se on kansantaloudellinen katastrofi.

Saksaan on maahan asennettu 1,7 miljoonan kilometrin kupari  ja alumiiniaarre. Iso osa on asennettu jo 30-40 vuotta sitten. Sähkönsiirtoyhtiöt eivät leiki, vaan asettavat kuluttajalle rajoja. Pahimpia verkon kannalta ovat kuumavesivaraajat, joiden asentaminen nykyisin tarvitseekin erikoisluvan. Ne haluavat verkosta 20 kilowattia – eli saman verran kuin sähköautojen pikalataajat.

Tavallinen sähköauton omistaja ei siitä isommin välitä, hänellähän on koko yö aikaa ladata autonsa akku. Siihen riittää tavallinen pistorasia ja sen 16 ampeerin sulake. Siitä saa kolme kilowattia, mikä riittää yön yli lataamiseen.

Se ei kuitenkaan ole pikkuasia sekään. Jos nimittäin sitä tekisi isompi määrä sähköautoilijoita, sillä olisi verkolle merkitystä. Säästäväinen perhe käyttää vuodessa noin 3.000 kilowattituntia sähköä vuodessa. Jos se ostaa sähköauton ja ajaa vuodessa 14.000 kilometriä, mikä on Saksassa keskiarvo, talouden sähkönkulutus kaksinkertaistuu (realistinen arvio on 20 kW / 100 km). Jos autoja olisi paljon, kuinka kävisikään verkon? Ei kestäisi. Parkkihallissa tulisi pimeää.

Ajan kanssa ongelma tosin voidaan ratkaista. Yksi metri maan alle maksaa maaseudulla noin 100 euroa, kaupungeissa paljon enemmän. Saksan koko johdoston uusimiseen ei kuitenkaan mikään raha riittäisi. Lisäksi tulisivat katutyöt ja niistä johtuvat ruuhkat. Autojen sähköistäminen aiheuttaisi kaikkien aikojen suurimman ruuhkan…

Ison sähkölaitoksen insinööri ehdottaa eräänlaista ”liikennevaloratkaisua”, joka vapauttaisi latausasemat lataamisen yksi kerrallaan, ei yhtäaikaisesti. Teknisesti laitteisto on jo olemassa. Se on kehitetty siksi, että uusiutuva energia on niin kovin sattumanvaraista ja vaihtelevaa.

Tuollainen laite on koeasennettu pieneen Wicheringenin kylään. Siihen on liitetty 23 taloutta, 13 aurinkovoimalaa ja 2 suurta akkua, joihin liikasähkö varastoidaan. Jos aamulla on pilvetöntä, laite purkaa akkuja, jotta olisi tilaa sähkölle silloin, kun aurinko paistaa liikaa. Laitteistolla on saavutettu 30 prosentin hyöty uusiutuvan energian tuotannolle. Tällaista järjestelmää voitaisiin käyttää, jos pitäisi järjestää 20 auton akkujen lataaminen parkkitilassa samanaikaisesti.

Tälläkin on varjopuolensa: kylään asennettu järjestelmä maksoi 8 miljoonaa euroa.

Mitä maksaisi, jos pitäisi ladata 8 miljoonaa autoa - ei tiedetä. Varmaa on, että lataaminen omassa autotallissa tulee jäämään harvojen luksukseksi.

Stuttgartilainen autofirman mies ei laitattanut itselleen omaa latausasemaa. Koko sähköautoalalla on ihan riittämiin ongelmia. Hän ei välittänyt tulla yleiseksi puheenaiheeksi. 

 

……………………………..

Ylläoleva juttu perustuu Der Spiegel-lehdessä 43/2017 julkaistuun artikkeliin. Kuvat: ©Der Spiegel.