lauantai 13. huhtikuuta 2019

Minä sininen


Seitsemän viikkoa on nyt kierretty ympäri Keski-Suomea toreilla ja markettien pihoilla, muutamankin kerran myös Jyväskylän kävelykadulla. Täytyypä myöntää, että tuntui tänään tosi mukavalta, kun heti alkuun kolme eri ihmistä tuli kertomaan, että olivat jo äänestäneet minua. 

 
Huomenna tiedetään, miten paljon kirjeäänestys ulkomailla vaikutti äänestysaktiivisuuteen ja ennen muuta minulle henkilökohtaisesti annettujen äänien määrään, sillä minähän ilmoittelin oikeastaan vain ulkomailla.

Miksi olen sininen ja miksi pitäisi äänestää minua? Meneekö ääni hukkaan, jos äänestää sinisiä?

Minulla on laaja kokemus monenlaisista asioista sekä kotimaassa että euroopanlaajuisesti. Olen yrittänyt kertoa ihmisille, että maailma ei ole mustavalkoinen, aina on otettava selvää asioista eikä uskoa ensimmäistä, joka äänekkäimmin huutaa, koska silloin on yleensä kyseessä manipulointi,  ja että on toimittava omien arvojen mukaisesti. On myös hyvä tietää, että me kaikki olemme erilaisia. Jokainen ihminen on arvokas. Siksi enkä myöskään kristittynä voi mitenkään hyväksyä syrjintää ja rasismia.

Mielestäni perheen arvo yhteiskunnan ytimenä on saatettava takaisin siihen arvoon, joka sille kuuluu. Jos perhe voi hyvin, yhteiskunta voi hyvin: vanhemmat välittävät lapsistaan, nuoret aikuiset saavat elämään kunnon eväät, eikä vanhuksia unohdeta ja yksinäisyyttä on paljon vähemmän. Kuinka moni perhe esimerkiksi nykyisin syö yhden aterian päivässä yhdessä? Milloin lapset viettävät aikaa vanhempiensa saati isovanhempiensa kanssa, jos raha ja oma etu ovat elämän ainoat motiivit?



 
Kun palasin Suomeen vuonna 2008, en palannut vapaaehtoisesti vaan olosuhteiden pakosta. Eikä minua eikä varsinkaan tuolloin alaikäistä poikaani juurikaan kohdeltu silkkihansikkain. Olimme ”erilaisia”, minä sain kuulla lukemattomat kerrat, etten ymmärrä Suomesta mitään, ja poikaani suorastaan syrjittiin huolimatta hyvästä käytöksestä, suomen kielen taidosta ja hyvästä ja siististä ulkonäöstä. Osasin kuitenkin puhua omaa murrettani, joka kirvoitti jotkut sanomaan: ”Siehä oot ko myö!” Tämä kaikki ”iloisessa” Etelä-Karjalassa…

Olin toki ollut Suomessa kerran kuussa ja puhunut suomea päivittäin, tiesin vallan hyvin missä mennään. Olin juuri lukenut Katja Boxbergin kirjan, kun toimittajaystäväni kysyi, kertoisiko hän jotain Suomesta. Vastasin, että se ja se ja se ja se ja ja ja asia ei ole mielestäni hyvin ja että näille asioille on tehtävä jotain. Hän vain tuumasi, ettei tarvinnekaan kertoa Suomesta mitään…

Ajattelin, että koska Suomessa on vallalla taustajärjestöjen mahti, ay-liike, EK ja MTK ajavat vain omia etujaan kansalaisten etujen ohi, jolloin kansanedustajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin painaa sitä nappia, joka heille osoitetaan, ja sekä RKP, vihreät että kristilliset ajavat kyllä ihan hyviä asioita, mutta ovat silti vain yhden asian liikkeitä, joten uudeksi vaihtoehdoksi jäivät vain perussuomalaiset, joissa päätin vaikuttaa. Rasismi nosti kyllä päätään, mutta päätin itse maahanmuuttajakouluttajana yrittää vaikuttaa asioihin positiiviseen suuntaan. Sain paikallistalolla yhden tavoitteeni toteutumaan, mutta en rasismia kuolemaan.

Olin sanonut etukäteen, että mikäli Halla-aho valitaan puoluekokouksessa 2017 puolueen puheenjohtajaksi, eroan puolueesta. Olin kokouksessa paikalla ja näin, millaisella junttauksella hänet ja koko puoluejohto sitten valittiin. Sääntöjen mukaisesti oikein, mutta moraalisesti väärin. Ei jäänyt vaihtoehtoja.

Uusi suunta vei puolueen nimen ja arvot. Entisten ihmisarvojen seuraajat lähtivät puolueesta. Sitten myöhemmin, kun perustettiin uusi puolue Sininen tulevaisuus entisten perussuomalaisten arvojen mukaisesti, liityin puolueeseen.


Nyt kansanedustajaehtokkaana elämä on ollut äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ehdokkuus on myös vienyt paljon aikaa. Kiitän lämpimästi kaikkia, jotka ovat tulleet kanssani juttelemaan! Ja eritoten toki niitä, jotka ovat minua myös äänestäneet. Kiitän myös tiimiä, jolla suunta on yhteinen.

 
Entä jos puolueen kannatus eduskuntavaaleissa ei ole kovin suuri – kuten gallupit ennustavat – eikä Keski-Suomesta valita ketään? Sitten asia on niin kuin se on, me jatkamme kuten ennenkin. Seison Sinisen tulevaisuuden arvojen takana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti