Puhu selvästi!
Maahanmuuttajien kouluttaminen on iloinen asia.
Opiskelijat ovat yleensä erittäin motivoituneita ja tekevät kaikkensa, jotta
oppisivat suomea ja sitä kautta pääsisivät elämässä eteenpäin.
Toki voin kertoa vain niistä, joilla on oleskelulupa
ja jotka ovat kotoutumiskoulutuksessa.
Jostain syystä etupäässä media rajoittaa käsitteen ”maahanmuuttaja”
koskemaan vain pakolaisia. Pakolaisia on, mutta heitä on kaikista
maahanmuuttajista hyvin vähän. Toinen kummallinen asia mielestäni on se, että
maahanmuuttajat ilmoitetaan heti työttömiksi, kun tulevat Suomeen. Oikeasti he
kuuluisivat opiskelijatilastoihin, eivät työttömyystilastoihin, tilastot
näyttäisivät aivan toisenlaisilta. Emmehän laita lapsiammekaan
työttömyystilastoihin. Ja ainakin minun kouluttamani ovat hyvin työllistyneet –
kyllähän kymmenessä viime vuodessa olen sentään jotain kokenut.
Minäkin olin maahanmuuttaja, kun Saksaan muutin.
Suomi ei ole millään muotoa helppo kieli, mutta niinpä
kuitenkin – ainakin minun opiskelijani – oppivat ja aikanaan pääsevät töihin
omiin toiveammatteihinsa. Opetusvaiheessa tapahtuu paljon kömmähdyksiä. Yhdessä
nauretaan ja korjataan virheet. Aina hyvässä hengessä ja toisiamme
kunnioittaen.
Tapahtuipa yhdessä ryhmässäni, että iloinen
tummaihoinen kaveri sanoi: ”Olen paholainen.” Kommentoin, että et ole. Hän vain
väittämään, että kyllä… Näytin kuvan paholaisesta, ja porukat nauramaan. Hänen
tarkoituksensa oli sanoa: ”Olen pahoillani.”
Toisen ryhmäni yksi nuori mies oli sairaana ja kävi
lääkärissä. Kun hän palasi tunnille, kysyin, mitä lääkäri sanoi. ”Ota perunaa.”
Luokka räjähtää nauramaan. Tunnetusti tämä nuorimies puhui paljon ja sujuvasti,
mutta ei aina tarkasti. Tarkoitus oli ollut sanoa ”Lääkäri sanoi: Ota Buranaa.”
Opettajaa ei mennä tappamaan, vaan tapaamaan.
Yksi opiskelija tuli puheilleni ja sanoi: ”Minulla on
kaksi aasia.” Minä puolestani kysyin, missä ne aasit ovat…
Älä välitä.
Älä valita.
Ala valita!
Älä valita.
Ala valita!
Pienet pisteet joskus tekevät ison eron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti