Muovin kerääminen ja lajittelu aloitettiin entisessä
asuinkunnassani Allensbachissa vuonna 1989. Silloinen hyvä yritys törmäsi
siihen, ettei ollut jatkokäsittelylaitoksia, joten muovi sitten kuitenkin vain
poltettiin.
Tämä tietenkin kaiken muun materiaalin eli lasin, paperin, pahvin ja biojätteen sekä muun tavarankierrätyksen lisäksi.
Pian epäonnistuneen alun jälkeen eli vuonna 1990 valtion
tasolla päätettiin pakkausten palautuspakosta ja siksi otettiin suhteellisen pikaisesti
käyttöön koko maassa nk. keltaiset säkit, jokaiselle taloudelle ilmaiseksi
jaettavat keltaiset pussit, jotka kerätään kaduilta yleensä kerran kuukaudessa.
„Vihreä piste“, der Grüne Punkt on maailman ensimmäinen pakkausten
keräilyjärjestelmä ja nykyisinkin maailman suurin. Vapauttaakseen teollisuuden
ja kaupan jäteongelmasta Der Grüne Punkt rakensi virallisten kanavien lisäksi
toisen jätteidenkäsittelyjärjestelmän.
Mitä keltaiseen säkkiin sitten laitetaan? Ja mitä sille
tapahtuu?
Kevytpakkaukset, siis muovi, alumiini, valkopelti tai
sitten sekapakkaukset kuten juomapurkit. Muovipakkauksista tehdään
granulaattia, josta tehdään uutta muovipakkausmateriaalia, eli kierrätettyä
materiaalia. Hyvä puoli asiassa on, että paitsi että se on taloudellisesti
kannattavaa, se on myös ympäristöystävällistä ja syntyy vähemmän hiilidioksidia
kuin ilman kierrätystä.
Mutta eihän mikään alku ihan helppoa ollut, ei tämäkään.
Ensiaskeleissa kauppa oli hankaluuksissa myyntipakkausten vastaanottopakkonsa
kanssa. Valmistajat alkoivat laittaa tuotteisiinsa ”vihreän pisteen”, jolla
ostettiin pääsy keltaiseen säkkiin, eli siis joka ilmoitti, että pakollinen
palautusmaksu oli maksettu. Saksalaiset olivat heti valmiita kierrättämään,
mistä oli seurata katastrofi eli valtion oli pakko puuttua säädöksillä asioihin.
Ei siitä kovin kauaa ole, kun ajateltiin, että kaikki
pitää säästää, eihän sitä koskaan tiedä, mihin mitäkin voisi vielä tarvita. Nyt
on käynyt toisin: toteamme, että meillä on kaikkea aivan liikaa.
Vuodesta toiseen pakkausten määrä on kylläkin vähentynyt,
mutta se ei johdu siitä, että kerättäisiin vähemmän, vaan siitä, että
teollisuus osaa tehdä samat asiat vähemmällä pakkausmäärällä.
Lisää aiheesta:
Vain komposiittimuovia ei voi kierrättää. Sitä ovat mm. tuulivoimaloiden siivet. Ne kuluvat, noin kymmenen vuoden kuluttua tuotanto ei juuri enää kannata. Iso ongelma tulossa Saksassa, sillä siiven voi kyllä murskata, mutta murskaa ei mihinkään voida käyttää niin valtavia määriä kuin mitä on nyt tulossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti