Pääministerin puheilla

Pormestarimme tytär oli peruskoulussa samalla luokalla vanhemman poikani kanssa ja molemmat tanhusivat paikallisessa tanhuseurassa. Seura teki myös retkiä ja osallistui tietenkin myös monenlaisiin tapahtumiin ja kulkueisiin, ja kävipä myös kerran Stuttgartissa eli Baden-Württembergin osavaltion pääkaupungissa jossain tapahtumassa esiintymässä. Tällaisissa perinnetapahtumissa oli mukana myös valtion päättäjiä, muun muassa pääministeri. 

Pormestarin tytär ei ujoutta tuntenut lainkaan ja meni juttelemaan kenen kanssa hyvänsä. Sattuipa myös tuolloinen pääministeri Erwin Teufel (nimi suomeksi käännettynä ”Paholainen”) ohi kävelemään. Tyttö heti pääministerille esittäytymään. 

Pääministeri jäi juttelemaan ja antoi lapsille – tälle tytölle ja mukana kulkeneelle pojalleni – postikortin nimikirjoituksineen. Hienoa, ei ihan jokapäiväinen juttu se. 

   Allensbachin tanhuseuran lapsia esiintymässä, 1992

Poikani lauloi myös Konstanzin musiikkikoulun lapsikuorossa, ja pian edellisen jälkeen lapsikuoroa pyydettiin esiintymään jossain valtakunnallisessa tapahtumassa, jossa oli läsnä vain kutsuvieraita ja jossa pääministerille jaettiin joku palkinto. Poikani ei erityisesti sillä kertaa olisi välittänyt lähteä minnekään, mutta kuoronjohtaja kuvitteli pohjustavansa asiaa mielenkiintoiseksi kertomalla, että paikalla olisi ihan pääministeri. 

  Konstanzin musiikkikoulun lapsikuoro, ehkä 1994

Poika kysyi pääministerin nimeä. Nimen ”Teufel” (eli siis ”paholainen”) kuultuaan poika tuumasi: ”Ai se. Paholaisenhan minä jo tunnenkin”.

 Erwin Teufel, karnevaaliaikaan, monia vuosia sitten. Kuva: Badische Zeitung