Lähimmäisenrakkautta. Eriarviosuus on syntiä

Eriarvoisuus on syntiä

Kirjoittaja: Sakari Häkkinen
kirjassa Kari Latvus, Sakari Häkkinen, Hanne von Weissenberg: Köyhien Raamattu, Kirjapaja 2010

Lähimmäisenrakkaus ei valikoi

Jaakobin kirje 2.luku:

1 Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä.
2 Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan,
3 niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: "Istu tähän, tässä on hyvä paikka"? Köyhälle te sen sijaan sanotte: "Seiso sinä tuossa", tai: "Istu tähän lattialle jalkojeni viereen."
4 Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?

5 Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville.
6 Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen?
7 Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?*

8 Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein.
9 Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.
10 Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.
11 Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös: "Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat.
12 Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin.
13 Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. 

Usko ja teot

14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, 16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.

18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.
20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.
23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä.
24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä.
26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.

Kirjoittaja osoittaa taitavasti, miten kaikenlainen erottelu on Jumalan lain kuningaskäskyn (jae 8) vastaista. Erottelu rinnastetaan aviorikokseen tai tappamiseen. Kysymyksessä ei siis ole mitätön ja vähäinen asia. Jakeen 13 taustalla saattaa olla viittaus vertaukseen armottomasta palvelijasta (Matt. 18:23-35).

Ihmisten erottelu eli syrjintä on syntiä, josta ei selviä sanomalla, että asia koskettaa vain pientä vähemmistöä tai vetoamalla kirkon ykseyteen tai mihinkään muuhunkaan pyhään periaatteeseen. Pelkkä puhe samanarvoisuudesta ei riitä, jos seurakunnan kokoontumisissa ihmisiä erotellaan varallisuuden tai minkä tahansa muun syyn perusteella. Yhteiskunnallinen asema, ikä, sukupuolinen suuntautuminen tai valtaväestöstä poikkeava elämäntapa voivat nykyaikana olla oman kristillisen uskomme koetinkiviä. Kirkko ei ole uskottava, jos sen edustajat puheissaan julistavat yhdenvertaisuutta Jumalan edessä ja kaikkia ihmisiä rakastavaa Jumalaa, mutta käytännön ratkaisuissaan ja päätöksissään harjoittavat syrjintää joitakin ihmisiä kohtaan.

Kirkon valtaa pitävien suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin on valitettavan selvä esimerkki samanlaisesta kaksinaismoraalista, josta Jaakobin kirjeessä varoitetaan. Vaikka puheissa asetutaan köyhien puolelle ja mielellään korostetaan kirkon hyvää työtä köyhien parissa, niin käytännön ratkaisuissa seksuaaliset vähemmistöt jätetään ilman niitä oikeuksia ja lahjoja, joita muulle seurakunnalle tarjotaan. Siunausta ollaan valmiita jakamaan eläimille, rakennuksille ja yrityksille, mutta ei toisiaan rakastaville samaa sukupuolta oleville ihmisille. Näin heiltä kielletään yhtäläinen ihmisarvo muiden seurakuntalaisten kanssa. Kompromisseja tekevät päättäjät eivät aina ymmärrä, että ihmisoikeuksien kodalla ei voi tehdä kompromisseja ja kaikille ei tarvitse olla mieliksi. Hengellisten johtajien on näytettävä, miten usko Kristukseen johtaa rakkauteen lähimmäistä kohtaan.

Usko Kristukseen ilmenee laupeuden tekoina. Niitä eivät ole vain varakkaiden toisilleen osoittama hyvyys ja armollisuus, vaan ennen muuta hädänalaisten auttaminen. Yhteisön hengellisyyden mittarina toimii hyvin sen kyky huolehtia haavoittuvimmista jäsenistään.