Sylvester - uuden vuoden yö

 

Joka vuosi katsottiin uuden vuoden aattona saksalainen filmi ” Der 90. Geburtstag oder Dinner for One”, suomeksi ”Illallinen yhdelle”. Niin tekivät ja kai tekevät vieläkin kaikki muutkin saksalaiset. Filmi tuli kaikilta kanavilta johonkin aikaan, joten teitpä mitä tahansa, aina se löytyi jostain. Filmi on tuotettu englantilaisen sketsiparin näyttelemänä Saksassa jo vuonna 1936. Ainakin tässä kohdin suomalainen ja saksalainen huumorintaju kohtaavat. Hassuinta mielestäni asiassa on se, että saksalaiset eivät muuten juopottelua ihannoi!

Kanaviahan Saksassa on paitsi ykkönen ja kakkonen kuten Suomessakin, jokaisen osavaltion paikallinen televisiokanava, nk. ”kolmonen” ja lisäksi lukuisia kaupallisia, ja kaikki nämä näkyvät tietenkin koko maassa. Valtion kanavat ovat kaikki tyynni varsin tasokkaita, tieto on perusteltua kuten lehdistössäkin. Jotkut suomalaiset ohjelmat tuntuvat minusta hyvin typeriltä, mutta se saattaa johtua siitä, että en ole kotoutunut. Enpä tosin juuri televisiota ole elämässäni paljoa katsellutkaan; ensimmäisinä vuosina Saksassa meillä ei ollut televisiota ollenkaan, eikä minulla myöskään pojan kanssa asuessani viimeisinä vuosina.

Uutta vuotta vastaanotin joka vuosi oman perheen ja yhden tai kahden tuttavaperheen kanssa. Järjestimme myöhäisen illallisen jälkeen aina lapsille ohjelmaa, askartelua ja leikkejä. Uuteen vuoteen hypättiin tuolilta alas - siitä lapset tykkäsivät. Laulettiin ja tanssittiin, tiputanssi oli kovasti lasten suosiossa. 

Jokaiselle lapselle ostettiin yksi – yksi ainoa – raketti, jonka kukin lapsi sai sitten ihan itse sytyttää. Sen jälkeen avioparit ja rakastavaiset suuutelevat toisiaan ja toivottavat ensin toisilleen hyvää uutta vuotta, sen jälkeen lapsilleen ja sitten muille paikalla olijoille ihan kädestä pitäen, ja sitten avataan shamppanjapullo ja lapsille kuohuvat limonadit. Näin mekin. Tinaakin valettiin, ja sehän onkin jo roomalaisaikainen tapa ennustaa tulevaisuutta. 

 

Uuden vuoden ilta-aterialla tavallista on perunasalaatti ja nakit tai muu makkara sekä isot brezelit ja sokerimunkit. Miksi munkkeja syödään Pohjois-Saksassa juuri uuden vuoden yönä, ei ole tiedossa, sillä nehän ovat nimenomaan karnevaaliajan herkkuja. 

Raclette on nykyisin varsin suosittu illanistujaisten ateria, koska sitä syödään aina seurassa ja pitkään. 

 

Uuden vuoden brezelit tehdään hiivataikinasta, muotoillaan rinkeleiksi ja paistetaan kuten pullat konsanaan, esimerkiksi

• 1/4 l maitoa
• 80 g voita tai margariinia
• palanen hiivaa
• 500 g vehnäjauhoa
• 10 g suolaa
• 1 munankeltuainen voiteluun 
•  

Muuten suolabretzelit tehdään samoin, paitsi että ne keitetään soodaliuoksessa ennen paistamista. Aseta jokainen muotoilemasi brezel laakealle lautaselle ja sulje lautanen muovipussiin. Anna kohota noin 1h. Tämän jälkeen poista muovipussi ja siirrä lautaset pakkaseen. Pakasta brezeleitä noin 1h. Sekoita kattilassa 1½ l vettä ja reilu ½ dl ruokasoodaa ja kuumenna kiehuvaksi. Kasta jäiset brezelit yksi kerrallaan veteen ja anna kiehua 10 sekuntia per puoli. 

Nosta brezelit uunipellille ja voitele kananmunalla. Ripottele päälle karkeaa merisuolaa ja viillä brezelin kantaosaan viilto terävällä veitsellä.

Paista 200 asteessa 12-15 minuuttia. Nauti tuoreena! 

Ilotulitus on tiheään asutussa maassa aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Ilotulitusta näkee Saksassa paljon ympäri vuoden, onhan yöllä aina pimeää. Hampurin keskustassa esimerkiksi sellaisen näkee joka viikko. Yleensä ilotulitus kuuluu katu- ja kyläjuhlien päätöspäivään, ja niitähän on joka lähtöön. Hauskana muistona on jäänyt mieleen, että koko matkan Turusta Lappeenrantaan meidät vastaanotettiin ilotulituksella, kun pojan kanssa olimme tulleet uuden vuoden yönä Saksasta Suomeen. Mieleen on jäänyt myös toinen uuden vuoden yö ystävien kanssa Wiesbadenissa, jolloin oli juuri satanut runsaanlaisesti lunta, ja tarvoimme rakettiemme kanssa ulkona paksussa lumihangessa. 

 "Voi teitä raukkaa, ette ole lainkaan uuden vuoden yön tunnelmissa!"

 "Mutta minä haluan hypätä tuolilta uuteen vuoteen!"

Lapset saivat valvoa niin kauan kuin jaksoivat. Jaksoivathan he, aina aamuneljään…

Ja seuraavana päivänä sitten katsottiin televisiosta mäkiviikon mäkihypyt sekä Wienin uuden vuoden konsertti – kuten Suomessakin tehdään.