Saksassa syntymäpäivä ei ole leikin asia. Me suomalaiset
juhlimme nimipäiviä, ja ”pyöreitä”. Saksalaiset juhlivat aina. Ja voi taivas,
jos unohdas jonkun syntymäpäivän! Se on paha moka.
Lapsille päivä on erityisen mieluinen: on vieraita – yleensä yhtä
monta kuin lapsella vuosia - , on runsaasti ruokaa ja herkkuja, on ohjelmaa,
pelejä ja leikkejä kaikille ja niistä pieniä palkintoja. Hyvin suosittu on
leikki, jossa lattialle laitetun kattilan alle piilotetaan joku herkku tai
yllätys ja jokainen saa vuorollaan silmät sidottuna ja puukauha kädessä etsiä
sitä kattilaa kontallaan lattialla.
Kakku ja kynttilöitä yhtä paljon kuin vuosia.
Kakku tehdään usein fantasiamalliseksi, autoksi, eläimeksi, jalkapalloksi tai mitä nyt sattuu sankari harrastamaan tai mitä mieleen muistumaan. Kynttilät pitää puhaltaa kerralla sammuksiin, se tietää onnea. Samalla saa esittää kolme toivetta. Suosittu kakku on pellillinen kakkutaikinaa, sen päälle suklaakuorrutus ja sen päälle kerros nallekarkkeja. Usein tehdään myös retki jonnekin, uimalaan, teatteriin, eläintarhaan,
mutta vähintäänkin leikkipaikalle. Eikä syntymäpäivää juhlita milloin vain,
vaan tarkasti oikeana päivänä. Äidille päivä on iso stressi. Saatatte
kuvitella, mitä tarkoittaa kolmen lapsen syntymäpäivä muutaman päivän välein -
kaikki kolme lastani ovat syntyneet heinäkuun alussa. Joskus aiemmin olen julkaissut kuvan joltain lapseni syntymäpäiviltä, jossa esitin nukketeatteria.
Naamakirjassa olen nätisti piilottanut syntymäpäiväni. Xing-bisnesportaalissa
en voinut sitä välttää, ja syntymäpäiväonnitteluja tulee kasapäin. On kiva,
että muistetaan ja että kerran vuodessa saa olla ”se sankari”, mutta… On pakko muistaa onnitella muita
syntymäpäivän johdosta. Miten? Ei saa onnitella etukäteen, se tietää epäonnea.
Työpaikalle pitää viedä kakku ja tarjota kahvit tai skumpat. Toivottavasti
tykkäät leipoa, sillä kakku on oltava itse tehty. On täysin mahdoton ajatus,
ettei päivänsankarilla ole kakkua. Herkullisista
kakuista jaa resepteistä ei Saksassa totisesti olekaan puutetta.
Äläkä odota, että ystäväsi kutsuvat sinut syntymäpäivillleen.
Heidän luokseen voi ”vain mennä”. Lahja
pitää toki viedä, mutta siinä ei ole rajoja. Tavallinen lahja on kukkakimppu
tai viinipullo. Syntymäpäiväsankarille lauletaan, ja lauluja on monenlaisia.
Usein sankari nostetaan ilmaan hokien ”Hoch soll er/sie leben… hoch soll
er/leben, drei Mal hoch” (Eläköön, eläköön, kolme kertaa eläköön) ja sitten
heitetään kolme kertaa ilmaan. Koiranleuat laulavat: ”Hoch soll er/ sie
leben, an der Decke kleben…” (Eläköön, tarttukoon kattoon…) Aika tavallista on kokoontua ystävien tai
sukulaisten kesken edellisenä iltana ja nostaa malja päivänsankarille ja
onnitella kello kaksitoista keskiyöllä. Sellaista tapaa kutsutaan ”syntymäpäivään
juhlimiseksi”.
Kynttilöiden puhaltamisesta muistuu mieleen tapahtuma, joka
kovasti nauratti kaikkia läsnäolijoita. Anoppi juhli kuusikymppisiään
Dillingenissä Saarlandissa ja oli kutsunut paljon vieraita. Me päätimme
tyttäreni kanssa yllättää anopin, leipoa ison suomalaisen kermakakun, ja totta
kai laitoimme sen päälle 60 kynttilää ja sytytimmene. Saatatte arvata, miten
kävi… kynttilät sulattivat kerman melkein saman tien. Tuli tosi kiire puhaltaa
kynttilät sammuksiin. Anoppi teki kiltisti työtä käskettyä, mutta kiireestä
seurasi, että kynttilät kyllä sammuivat, mutta samalla kakun päälle levisi harmaa
tuhkakerros… Se ei tahtia haitannut, kakku syötiin saman tien hyvällä
ruokahalulla kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti