Voi pyhä syntymäpäivä!

Minä ja englantilaiset kollegani Saksassa olimme aivan hukassa. Juhliako syntymäpäivää? Edellisenä iltana pikkutunneille, vaiko seuraavana iltana? Vai päivällä? Peräti töissä? Ei kai.

  

Saksassa syntymäpäivä ei ole leikin asia. Me suomalaiset juhlimme nimipäiviä, ja ”pyöreitä”. Saksalaiset juhlivat aina. Ja voi taivas, jos unohdas jonkun syntymäpäivän! Se on paha moka.

Lapsille päivä on erityisen mieluinen: on vieraita – yleensä yhtä monta kuin lapsella vuosia - , on runsaasti ruokaa ja herkkuja, on ohjelmaa, pelejä ja leikkejä kaikille ja niistä pieniä palkintoja. Hyvin suosittu on leikki, jossa lattialle laitetun kattilan alle piilotetaan joku herkku tai yllätys ja jokainen saa vuorollaan silmät sidottuna ja puukauha kädessä etsiä sitä kattilaa kontallaan lattialla. 

Kakku ja kynttilöitä yhtä paljon kuin vuosia. Kakku tehdään usein fantasiamalliseksi, autoksi, eläimeksi, jalkapalloksi tai mitä nyt sattuu sankari harrastamaan tai mitä mieleen muistumaan. Kynttilät pitää puhaltaa kerralla sammuksiin, se tietää onnea. Samalla saa esittää kolme toivetta. Suosittu kakku on pellillinen kakkutaikinaa, sen päälle suklaakuorrutus ja sen päälle kerros nallekarkkeja. Usein tehdään myös retki jonnekin, uimalaan, teatteriin, eläintarhaan, mutta vähintäänkin leikkipaikalle. Eikä syntymäpäivää juhlita milloin vain, vaan tarkasti oikeana päivänä. Äidille päivä on iso stressi. Saatatte kuvitella, mitä tarkoittaa kolmen lapsen syntymäpäivä muutaman päivän välein - kaikki kolme lastani ovat syntyneet heinäkuun alussa. Joskus aiemmin olen julkaissut kuvan joltain lapseni syntymäpäiviltä, jossa esitin nukketeatteria.

Naamakirjassa olen nätisti piilottanut syntymäpäiväni. Xing-bisnesportaalissa en voinut sitä välttää, ja syntymäpäiväonnitteluja tulee kasapäin. On kiva, että muistetaan ja että kerran vuodessa saa olla ”se sankari”, mutta…  On pakko muistaa onnitella muita syntymäpäivän johdosta. Miten? Ei saa onnitella etukäteen, se tietää epäonnea. Työpaikalle pitää viedä kakku ja tarjota kahvit tai skumpat. Toivottavasti tykkäät leipoa, sillä kakku on oltava itse tehty. On täysin mahdoton ajatus, ettei päivänsankarilla ole kakkua.  Herkullisista kakuista jaa resepteistä ei Saksassa totisesti olekaan puutetta.

Äläkä odota, että ystäväsi kutsuvat sinut syntymäpäivillleen. Heidän luokseen voi ”vain mennä”.  Lahja pitää toki viedä, mutta siinä ei ole rajoja. Tavallinen lahja on kukkakimppu tai viinipullo. Syntymäpäiväsankarille lauletaan, ja lauluja on monenlaisia. Usein sankari nostetaan ilmaan hokien ”Hoch soll er/sie leben… hoch soll er/leben, drei Mal hoch” (Eläköön, eläköön, kolme kertaa eläköön) ja sitten heitetään kolme kertaa ilmaan. Koiranleuat laulavat: ”Hoch soll er/ sie leben, an der Decke kleben…” (Eläköön, tarttukoon kattoon…) Aika tavallista on kokoontua ystävien tai sukulaisten kesken edellisenä iltana ja nostaa malja päivänsankarille ja onnitella kello kaksitoista keskiyöllä. Sellaista tapaa kutsutaan ”syntymäpäivään juhlimiseksi”.

Kynttilöiden puhaltamisesta muistuu mieleen tapahtuma, joka kovasti nauratti kaikkia läsnäolijoita. Anoppi juhli kuusikymppisiään Dillingenissä Saarlandissa ja oli kutsunut paljon vieraita. Me päätimme tyttäreni kanssa yllättää anopin, leipoa ison suomalaisen kermakakun, ja totta kai laitoimme sen päälle 60 kynttilää ja sytytimmene. Saatatte arvata, miten kävi… kynttilät sulattivat kerman melkein saman tien. Tuli tosi kiire puhaltaa kynttilät sammuksiin. Anoppi teki kiltisti työtä käskettyä, mutta kiireestä seurasi, että kynttilät kyllä sammuivat, mutta samalla kakun päälle levisi harmaa tuhkakerros… Se ei tahtia haitannut, kakku syötiin saman tien hyvällä ruokahalulla kokonaan.