Vuosi taisi olla jotain 1996. Olin jossain muistaakseni suomalaisten kielikoulujen opettajien päivillä Suomessa kuulemassa esitelmää nettisivuista ja siitä, miten tärkeää on olla esillä ja että mahdollisimman moni saisi tiedon kielikoulujen olemassaolosta. Taisi olla kyse ryhmätöistä. Vetäjä kertoi, että Otaniemen teknillinen korkeakoulu tarjoaisi mahdollisuuden nettisivun ylläpitoon. Minulle kerrottiin, miten asia hoidettaisiin ja ostinpa omin nokkineni kirjankin, jossa kerrottiin, miten tämä kaikki tehdään. Asia kuulosti jännittävältä, ja maailmanlaajuinen kielikoulujen esilläolo ja tulevaisuuteen suuntautuminen minusta täysin loogiselta.
Otaniemessä oli olemassa tuolloinen ”opinportti” sivustoineen, kahviloineen, keskustelukanavoineen. Teknillinen korkeakoulu, siellä tietotekniikan osasto ylläpiti suomalaisten opinahojen yhteyttä.
Meillä kotona oli yksi Saksan varhaisimmista internetyhteyksistä, mikä johtui siitä, että mieheni oli ammattikorkeakoulun yliopettaja, joka opetti tietotekniikkaa rakennusalalla sekä teki ohjelmistoja, ja näin ollen meillä oli pääsy verkkoon vain puhelinmaksulla. Muillahan yhteydet olivat tuolloin jotakuinkin harvinaisia, koska hyvin kalliita. Vanhempi poikani oli tuolloin 14-vuotias, surffaili ahkerasti netissä ja tunsi ja tiesi internetistä enemmän kuin me muut yhteensä. Yhdessä hänen kanssaan teimme siis kielikouluille sivuston. Samoihin aikoihin muistan tehneeni Konstanzin ammattikorkeakoululle käännöksen heidän ensimmäisiä kotisivujaan varten.
Emme sitä kielikoulujen sivua kuitenkaan ihan noin vaan voineet tehdä! Muistan vallan hyvin, millaiseen vastustukseen törmäsin. Olin kuulemma hörhö, tein täysin tarpeettomia asioita, joita ei kukaan ikinä tarvitse… ja sitä rataa. Ainoana kielikouluna Rhein-Neckarin koululla oli tuolloin oma kotisivu, ja sieltä puollettiin hankettamme.
Silloin ei ollut ikkunoita, windowsia. Aika yksinkertainenkin sivu oli. Teknisistä asioista en tiedä mitään. Tai, no ;-)
Sitten ajat muuttuivat… ja hups, joku sai tehtäväkseen oikein rahasta hoitaa kielikouluille kotisivut. Kuten niin monet muutkin kielikouluasiat, jotka olin alulle pannut, ovat tänään itsestään selviä...
Vaan olihan itse Bill Gates sanonut aikoinaan, että sellaista aikaa ei tule, että jokaisella olisi oma tietokone!
Vuonna 1998, kun silloinen saksalainen mieheni vietti sapattivuottaan opettaen lujuuslaskentaa Delhissä, Intiassa, meidän kommunikaatiomme Saksan ja Intian välillä toimi jo oikein hyvin internetin välityksellä, s-postitse. Ja nyt tänään kun katselen tämän blogini lukijoita, heitä on totisesti ympäri maailmaa. Missä meitä suomalaisia siis onkaan, hyvänen aika!
Rengas.de on Saksassa toimivan Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen nettisivusto, ja järjestelmällisesti kielikoulut ovat sen alaisia. Sivusto on minusta nykyisellään varsin onnistunut, selvä ja helppokäyttöinen.
Aalto-yliopisto sen sijaan ei olekaan se maailmankuulu laitos, jonka edellinen hallitus ja suomalaiset olettavat sen olevan. Tokihan tämä on mielipide, mutta ei minun, vaan sen olen kuullut muutaman kerran ulkomailta. Aalto-yliopistohan muodostettiin entisistä tunnetuista ja maineikkaista laitoksista - siis myös osana tuo Otaniemen teknillinen korkeakoulu - yhdistämällä ne mm. siksi, että saataisiin säästettyä yhteiskunnan varoja. Liitos on maksanut maltaita ja kansainvälinen tulos huonontunut. Nyt kolmea taidekorkeakoulua ei yhdistetä siksi, että se maksaisi liikaa. Skitsofrenista toimintaa Suomen hallitukselta, sanoisin...
tiistai 28. kesäkuuta 2011
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Perunaruokia
Juhannus tuli ja meni. Facebook-sivustolla oli useita sovellutuksia teemanaan juhannus ilman alkoholia, ilman känniä ja niin edelleen. Miksi ihmeessä hankkisin kännin ylipäänsä, ja miksi ihmeessä juuri juhannukseksi? Ja saksalaiselle olisi iso häpeä esiintyä julkisesti humalassa.
Saksassa ei ole juhannusta, joten voin siirtyä kevyesti seuraavaan teemaan: perunoihin.
Nythän asun perunapeltojen laidassa. Lähin naapuri kertoi: ”...ei sillä karjankasvatuksella oikein elä, mutta onhan meillä 25 hehtaaria perunaa...” Kalajoella sellainen on tavallista; perunaa on hyvin monella ja tässäkin kylässä isoja perunatiloja useita ja pari perunatehdastakin. Siellä tehdään perunasta tuotteita, muun muassa ranskalaisia, joita voi sitten ostaa vaikkapa mäkkäristä tai marketista.
Kun lähdin Suomesta vuonna 1974, vannoin etten ikinä enää syö perunaa. Iänikuiset keitetyt perunat tulivat korvista ulos. Huvitti, kun nuorin poikani Suomessa koulussa ollessaan ja sitten Saksaan 2009 palattuaan sanoi lähes samat sanat: ettei ikinä enää söisi keitettyjä perunoita.
Ymmärrän siis. Myöhemmin opin, että peruna on mitä monipuolisin ruokalaji! Esimerkiksi paistetut perunat tehdään kuten wokkivihanneksetkin, siis raa'at perunat leikataan siivuiksi tai tikuiksi ja paistetaan, eikä keitetä niitä ensin. Maustetaan muskottipähkinällä. Paistettu kananmuna on mainio lisä. Perunasose tehdään kuten Suomessakin, mutta laiskana emäntänä ostin valmiin muusijauheen ja lisäsin siihen maidon ja kananmunan ja kuorrutin uunissa… taivahan hyvää.
Todistan perunan monipuolisuuden listaamalla tähän perunareseptejä, joita nyt poimin satunnaisesti netistä, mutta jotka tulivat minulle tutuiksi Saksan vuosinani asuessani eri puolilla Saksaa ja Ranskassakin. Useimmat julkaistu sivulla www.chefkoch.de. Sirottelen tekstien joukkoon omia kommenttejani ja kokemuksiani. Saksassa on kouluruokailu ilmestynyt joihinkin kouluihin vasta sen jälkeen, kun kaikki lapseni lähtivät kouluistaan. Äidit pysyvät tehokkaasti kotona, kun lapsille on laitettava joka päivä ruokaa.
Painotan, että en ole armoitettu kokki, mutta oppiihan sitä kaikenlaista elämän aikana. En olemyöskään minkään suunnan terveysapostoli. Tiedän, että listani ei ole täydellinen.
Kaikki tietenkin nyt maahanmuuttokeskustelun aikana tietävät, että peruna on perisuomalainen ruokalaji, Suomessa syntynyt ja suomalaisten oma. Vai? Yhtä perisuomalainen kuin kahvikin. ;-)
Useimpia alla olevista saa Saksassa puolivalmiina tuotteina marketeista, ja siihen nähden Suomen Lidlin valikoima on perisuomalainen. Asuinhan myös kaksi vuotta Maggin tehtaan vieressä Sveitsin rajalla. Valikoima Saksassa on laaja ja hinnat tavallisen tallaajan rahapussille sopivat. Einesruokaa sen sijaan ei ole Saksassa lainkaan.
Perunaa kutsutaan Saksassa myös nimillä maaomena, maamarja tai tupsu (Erdapfel, Grumbeere, Tüfte) – kaikkine murrevariaatioineen, tietenkin. Tokihan pasta ja riisi ovat vallanneet perunalta paikan hyvinkin monissa talouksissa, mutta peruna on silti edelleenkin suosittu, ja varsinkin siksi, ettei sitä tarjoilla enää pelkästään kuorittuna ja keitettynä, vaan siitä tehdään ranskalaisia, tai perunapyöryköitä, joiden kaverina vaikkapa punakaalia. Peruna kuuluu tärkeimpiin energiaa antaviin ruokiin.
....................
Svaabilainen perunasalaatti – eli ”märkä perunasalaatti” (Schwäbischer Kartoffelsalat)
Annos neljälle. Valmistus n. 15 min.
Perunasaattiin ei Stuttgartin seuduilla kuulu majoneesi, vaan lihaliemi.
500 g perunaa, kiinteäksi keitettävää
2 keskisuurta sipulia, hienonnettuna
1 ruokal. sinappia
125 ml kuumaa lihalientä, mutta katso ettei salaatti ui liemessä!
1 ripaus muskottia
suolaa
pippuria
Keitä perunat kuorineen, ja kuori kypsänä.
Leikkaa vielä lämpimät perunat hienoiksi siivuiksi ja sekoita joukkoon sipuli. Lisää lihaliemi, sitten öljy, sinappi ja etikka. Mausta suolalla, muskotilla ja pippurilla. Tarjoile lämpimänä.
....................
Saarlandin perunakeitto (Saarländische Kartoffelsuppe)
Tämän reseptin olen kirjoittanut aiemminkin.
Kahdelle. Valmistusaika n. 30 min.
6 suurta
perunaa, lohkottuna
1 nippu keittovihanneksia
3 ruokal. kanalientä
puoli purkkia kermaa
30 g voita
1 ripaus sokeria
Leikkaa perunat ja vihannekset pieniksi paloiksi. Lisää kanaliemi ja keitä 20 – 30 minuuttia. Soseuta perunanuijalla tai vatkaimen soseuttajalla ja lisää vähän voita.
Vatkaa vaahdoksi kerma, johon lisäsit sokeria. Täytä lautanen perunakeitolla ja sekoita joukkoon kerma varoen ja ympyrän muotoon.
....................
Taivas ja maa (Himmel und Erde)
Saarlandista. Omenat ovat taivaan vertauskuva ja perunat maan.
Annos neljälle. Valmistus n. 30 minuuttia.
800 g perunoita
400 g omenia, happamia
suolaa
pippuria
2 suurta sipulia
80 g savustettua silavaa
Pese perunat, kuori ne ja leikkaa kuutioiksi. Pese omenat, kuori, leikkaa neljään osaan ja poista siemenkota.
Keitä perunat ja omenat vedessä, johon olet lisännyt suolaa ja pippuria, n. 25 minuuttia kannen alla. Vettä on oltava niukanlaisesti. Voit kaataa liian veden pois.
Soseuta, mausta.
Kuori ja pieni sipulit. Paloittele silava, käristä paistinpannussa, ja paista sitten pannussa sipulit kullankeltaisiksi. Lisää pataan silava-sipuli-seos.
Tämän ruuan kanssa maistuu erinomaisesti musta makkara.
....................
Raastetut paistetut perunat, perunaletut (Reibekuchen)
Tämän perunaruuan kanssa syödään useimmiten omenahilloa.
Annos neljälle. Valmistus n. 20 min.
12 suurta perunaa
3 sipulia
8 ruokal. vehnäjauhoa
2 kananmunaa
suolaa
pippuria
öljyä
Raasta raa’at perunat isolla raastinraudalla, mausta runsaalla suolalla ja pienellä määrällä pippuria. Lisää munat ja hienonnettu sipuli. Ripottele päälle niin paljon jauhoa, että perunamassa peittyy (saattaa olla enemmän kuin 8 ruokalusikallista, tai vähemmän). Sekoita kaikki keskenään.
Paista pannussa pieniä kakkusia, anna niiden uida öljyssä. Laita valumaan talouspaperin päälle.
....................
Perunagratiini (Kartoffelgratin)
Tämä soveltuu pääruoan lisukkeeksi. Annos kolmelle, valmistus n. 50 min.
30 g voita
1 kananmunan keltuainen
perunoita
60 g crème freaîche
200 ml maitoa
2 valkosipulin kynttä, hienonnettua
1 hyppysellinen suolaa ja pippuria
110 g kermaa
muskottipähkinää
Sekoita kananmunan keltuainen, crème fraîche ja kerma. Mausta pippurilla, suolalla ja muskotilla.
Voitele n. 20 cm:n vuoka voilla ja puristetulla valkosipulilla. Leikkaa peruna noin 2 mm paksuiksi siivuiksi ja asettele ne kattotiilimäisesti ympyräksi (vain yksi kerros!). Peitä sitten perunat nesteellä. Jos lisäät pinnalle valkosipulia, saat aikaan sen suuren makunautinnon.
Lämmitä kiertoilmauuni 175 asteeseen ja paista gratiinia n. 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.
....................
Perunapallot (Kartoffelknödel)
Minusta tämä ruoka on erityisen herkullinen, jos pyöryköihin on sisälle laitettu täyte (esim. jauhelihaa, juustoa) ja/tai ne tarjotaan vihreiden papujen kanssa.
Neljälle, valmistus n. 25 min.
½ kg perunajauhoa
1 paketti perunamuusijauhetta
1 teel. suolaa
½ l vettä
Sekoita kaikki keskenään. Muodosta kosteilla käsillä pyöryköitä ja keitä suuressa määrässä suolaista vettä n. 20 minuuttia. Sopii lisukkeeksi kaikkiin liharuokiin, joissa kastike.
....................
Paistettu perunaraaste (Rösti)
Rösti on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa pannussa paistettua.
Neljälle, valmistus n. 30 min.
1 kg kuorineen keitettyjä perunoita
1 sipuli
suolaa
pippuria
vähän voita tai muuta rasvaa
Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne sitten, anna jäähtyä ja raasta ne. Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita raastettujen perunoiden joukkoon sipuli, suola ja pippuri.
Voitele massa annoksittain sulalla voilla tai rasvalla ja paista kummaltakin puolelta 5-10 minuuttia. Tarjoa kuumana.
....................
Ranskalaiset perunat (Pommes frites)
Saksalainen ei sano mitään Ranskasta, vaan sanoo yksinkertaisesti „pommes“. Lausutaan kuten kirjoitetaan.
Pomme on ranskaa ja tarkoittaa omenaa. Frite on suomeksi friteerattu. S kummassakin sanassa on monikon pääte.
Jos en muuta Ranskassa oppinutkaan tekemään, niin ainakin ranskanperunoita ja ranskalaiset salaattikastikkeen – jossa ei muuten ole sokeria!
Burgerketjut käyttävät kemiallista (en muista mitä) rasvaa paistamiseen, ja jotkut saavat siitä vatsanväänteitä. Kotitekoisissa ranskalaisissa ei tätä vaaraa ole.
Neljälle. Valmistus n. 20 min.
750 g perunaa
öljyä friteerauspataan
suolaa
Pese ja kuori perunat ja leikka noin sentin paksuisiksi tikuiksi. Pese tikut vielä kerran ja kuivaa hyvin. Kuumenna korkeassa padassa tai friteerausastiassa öljy. Se on tarpeeksi kuumaa, jos puulusikalle, joka kastetaan öljyyn, ei enää nouse kuplia.
Friteeraa perunatikut kolmessa, neljässä osassa jokainen osa parin minuutin ajan. Ota pois padasta ja laita talouspaperille valumaan. Kuumenna rasva uudestaan ja friteeraa perunatikut noin neljän minuutin ajan, kunnes ne saavat rapean kuoren. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.
....................
Täytetyt uuniperunat (Gefüllte Ofenkartoffeln)
Neljälle, valmistus noin 20 min.
4 suurta perunaa
30 g pekonia tai silavaa
1 sipuli
2 ruokal. öljyä
200 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
2 teel. kuivattua tinjamia
2 kananmunaa
50 juustoa (raastettua emmentalia)
hapankermaa
Pese perunat huolellisesti ja keitä melkein kypsiksi, 20-30 minuuttia. Puolita pituussuunassassa ja ota varovasti osa keskustasta pois.
Paloittele sipuli ja pekoni hyvin pieneksi ja ruskista öljyssä. Lisää jauheliha ja paista liha sekoittaen sitä koko ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja tinjamilla. Lisää lopuksi perunan keskustasta otettu osa perunaa joukkoon ja ruskista lyhyesti.
Sekoita kulhossa lihaseos ja juusto. Mausta.
Voitele uunipelti tai vuoka, laita sille perunat ja täytä täytteellä. Paista uunissa 180 asteessa.
Tarjoile hapankerman kanssa.
....................
Marinoidut uuniperunat ruohosipulirahkan kanssa (Marinierte Ofenkartoffeln mit Schnittlauchquark)
Kolme annosta, 30 min.
1 kg perunoita
1 chilipalko
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta, voimakasta
oreganoa
tinjamia
rakuunaa
500 g maitorahkaa
2500 g kevytrahkaa (40%)
maitoa
nippu ruohosipulia
Pese ja halkaise perunat pituussuuntaan. Pieni chilipalko, jätä siemenet jos haluat ruuasta voimakkaan makuisen. Ehdotan, että otat ne ensimmäisellä kerralla pois. Muserra valkosipulin kynsi haarukalla. Lisää öljyyn yrtit, suola, pippuri, chili ja valkosipuli. Kaada marinadi perunoiden päälle. Anna vetäytyä noin tunnin verran.
Laita perunat suureen vuokaan tai uunipellille, jolle on laitettu leivinpaperia. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.
Laita rahka kulhoon ja lisää vähän maitoa. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Pieni ruohosipuli ja lisää kulhoon.
Rahka voidaan valmistaa samalla kun tehdään perunoiden marinadi. Silloin sekin saa aikaa vetäytyä ja maistuu paremmalle.
Paras lisuke: kurkkusalaatti.
Vaihtoehto:
Marinoi perunat öljyssä, johon on lisätty suolaa ja pippuria, 3-4 rosmariinin vartta ja 2-3 valkosipulin kynttä (muserra haarukalla ja poista ruuan kypsyttyä).
Saksassa ei ole juhannusta, joten voin siirtyä kevyesti seuraavaan teemaan: perunoihin.
Nythän asun perunapeltojen laidassa. Lähin naapuri kertoi: ”...ei sillä karjankasvatuksella oikein elä, mutta onhan meillä 25 hehtaaria perunaa...” Kalajoella sellainen on tavallista; perunaa on hyvin monella ja tässäkin kylässä isoja perunatiloja useita ja pari perunatehdastakin. Siellä tehdään perunasta tuotteita, muun muassa ranskalaisia, joita voi sitten ostaa vaikkapa mäkkäristä tai marketista.
Kun lähdin Suomesta vuonna 1974, vannoin etten ikinä enää syö perunaa. Iänikuiset keitetyt perunat tulivat korvista ulos. Huvitti, kun nuorin poikani Suomessa koulussa ollessaan ja sitten Saksaan 2009 palattuaan sanoi lähes samat sanat: ettei ikinä enää söisi keitettyjä perunoita.
Ymmärrän siis. Myöhemmin opin, että peruna on mitä monipuolisin ruokalaji! Esimerkiksi paistetut perunat tehdään kuten wokkivihanneksetkin, siis raa'at perunat leikataan siivuiksi tai tikuiksi ja paistetaan, eikä keitetä niitä ensin. Maustetaan muskottipähkinällä. Paistettu kananmuna on mainio lisä. Perunasose tehdään kuten Suomessakin, mutta laiskana emäntänä ostin valmiin muusijauheen ja lisäsin siihen maidon ja kananmunan ja kuorrutin uunissa… taivahan hyvää.
Todistan perunan monipuolisuuden listaamalla tähän perunareseptejä, joita nyt poimin satunnaisesti netistä, mutta jotka tulivat minulle tutuiksi Saksan vuosinani asuessani eri puolilla Saksaa ja Ranskassakin. Useimmat julkaistu sivulla www.chefkoch.de. Sirottelen tekstien joukkoon omia kommenttejani ja kokemuksiani. Saksassa on kouluruokailu ilmestynyt joihinkin kouluihin vasta sen jälkeen, kun kaikki lapseni lähtivät kouluistaan. Äidit pysyvät tehokkaasti kotona, kun lapsille on laitettava joka päivä ruokaa.
Painotan, että en ole armoitettu kokki, mutta oppiihan sitä kaikenlaista elämän aikana. En olemyöskään minkään suunnan terveysapostoli. Tiedän, että listani ei ole täydellinen.
Kaikki tietenkin nyt maahanmuuttokeskustelun aikana tietävät, että peruna on perisuomalainen ruokalaji, Suomessa syntynyt ja suomalaisten oma. Vai? Yhtä perisuomalainen kuin kahvikin. ;-)
Useimpia alla olevista saa Saksassa puolivalmiina tuotteina marketeista, ja siihen nähden Suomen Lidlin valikoima on perisuomalainen. Asuinhan myös kaksi vuotta Maggin tehtaan vieressä Sveitsin rajalla. Valikoima Saksassa on laaja ja hinnat tavallisen tallaajan rahapussille sopivat. Einesruokaa sen sijaan ei ole Saksassa lainkaan.
Perunaa kutsutaan Saksassa myös nimillä maaomena, maamarja tai tupsu (Erdapfel, Grumbeere, Tüfte) – kaikkine murrevariaatioineen, tietenkin. Tokihan pasta ja riisi ovat vallanneet perunalta paikan hyvinkin monissa talouksissa, mutta peruna on silti edelleenkin suosittu, ja varsinkin siksi, ettei sitä tarjoilla enää pelkästään kuorittuna ja keitettynä, vaan siitä tehdään ranskalaisia, tai perunapyöryköitä, joiden kaverina vaikkapa punakaalia. Peruna kuuluu tärkeimpiin energiaa antaviin ruokiin.
....................
Svaabilainen perunasalaatti – eli ”märkä perunasalaatti” (Schwäbischer Kartoffelsalat)
Annos neljälle. Valmistus n. 15 min.
Perunasaattiin ei Stuttgartin seuduilla kuulu majoneesi, vaan lihaliemi.
500 g perunaa, kiinteäksi keitettävää
2 keskisuurta sipulia, hienonnettuna
1 ruokal. sinappia
125 ml kuumaa lihalientä, mutta katso ettei salaatti ui liemessä!
1 ripaus muskottia
suolaa
pippuria
Keitä perunat kuorineen, ja kuori kypsänä.
Leikkaa vielä lämpimät perunat hienoiksi siivuiksi ja sekoita joukkoon sipuli. Lisää lihaliemi, sitten öljy, sinappi ja etikka. Mausta suolalla, muskotilla ja pippurilla. Tarjoile lämpimänä.
....................
Saarlandin perunakeitto (Saarländische Kartoffelsuppe)
Tämän reseptin olen kirjoittanut aiemminkin.
Kahdelle. Valmistusaika n. 30 min.
6 suurta
perunaa, lohkottuna
1 nippu keittovihanneksia
3 ruokal. kanalientä
puoli purkkia kermaa
30 g voita
1 ripaus sokeria
Leikkaa perunat ja vihannekset pieniksi paloiksi. Lisää kanaliemi ja keitä 20 – 30 minuuttia. Soseuta perunanuijalla tai vatkaimen soseuttajalla ja lisää vähän voita.
Vatkaa vaahdoksi kerma, johon lisäsit sokeria. Täytä lautanen perunakeitolla ja sekoita joukkoon kerma varoen ja ympyrän muotoon.
....................
Taivas ja maa (Himmel und Erde)
Saarlandista. Omenat ovat taivaan vertauskuva ja perunat maan.
Annos neljälle. Valmistus n. 30 minuuttia.
800 g perunoita
400 g omenia, happamia
suolaa
pippuria
2 suurta sipulia
80 g savustettua silavaa
Pese perunat, kuori ne ja leikkaa kuutioiksi. Pese omenat, kuori, leikkaa neljään osaan ja poista siemenkota.
Keitä perunat ja omenat vedessä, johon olet lisännyt suolaa ja pippuria, n. 25 minuuttia kannen alla. Vettä on oltava niukanlaisesti. Voit kaataa liian veden pois.
Soseuta, mausta.
Kuori ja pieni sipulit. Paloittele silava, käristä paistinpannussa, ja paista sitten pannussa sipulit kullankeltaisiksi. Lisää pataan silava-sipuli-seos.
Tämän ruuan kanssa maistuu erinomaisesti musta makkara.
....................
Raastetut paistetut perunat, perunaletut (Reibekuchen)
Tämän perunaruuan kanssa syödään useimmiten omenahilloa.
Annos neljälle. Valmistus n. 20 min.
12 suurta perunaa
3 sipulia
8 ruokal. vehnäjauhoa
2 kananmunaa
suolaa
pippuria
öljyä
Raasta raa’at perunat isolla raastinraudalla, mausta runsaalla suolalla ja pienellä määrällä pippuria. Lisää munat ja hienonnettu sipuli. Ripottele päälle niin paljon jauhoa, että perunamassa peittyy (saattaa olla enemmän kuin 8 ruokalusikallista, tai vähemmän). Sekoita kaikki keskenään.
Paista pannussa pieniä kakkusia, anna niiden uida öljyssä. Laita valumaan talouspaperin päälle.
....................
Perunagratiini (Kartoffelgratin)
Tämä soveltuu pääruoan lisukkeeksi. Annos kolmelle, valmistus n. 50 min.
30 g voita
1 kananmunan keltuainen
perunoita
60 g crème freaîche
200 ml maitoa
2 valkosipulin kynttä, hienonnettua
1 hyppysellinen suolaa ja pippuria
110 g kermaa
muskottipähkinää
Sekoita kananmunan keltuainen, crème fraîche ja kerma. Mausta pippurilla, suolalla ja muskotilla.
Voitele n. 20 cm:n vuoka voilla ja puristetulla valkosipulilla. Leikkaa peruna noin 2 mm paksuiksi siivuiksi ja asettele ne kattotiilimäisesti ympyräksi (vain yksi kerros!). Peitä sitten perunat nesteellä. Jos lisäät pinnalle valkosipulia, saat aikaan sen suuren makunautinnon.
Lämmitä kiertoilmauuni 175 asteeseen ja paista gratiinia n. 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.
....................
Perunapallot (Kartoffelknödel)
Minusta tämä ruoka on erityisen herkullinen, jos pyöryköihin on sisälle laitettu täyte (esim. jauhelihaa, juustoa) ja/tai ne tarjotaan vihreiden papujen kanssa.
Neljälle, valmistus n. 25 min.
½ kg perunajauhoa
1 paketti perunamuusijauhetta
1 teel. suolaa
½ l vettä
Sekoita kaikki keskenään. Muodosta kosteilla käsillä pyöryköitä ja keitä suuressa määrässä suolaista vettä n. 20 minuuttia. Sopii lisukkeeksi kaikkiin liharuokiin, joissa kastike.
....................
Paistettu perunaraaste (Rösti)
Rösti on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa pannussa paistettua.
Neljälle, valmistus n. 30 min.
1 kg kuorineen keitettyjä perunoita
1 sipuli
suolaa
pippuria
vähän voita tai muuta rasvaa
Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne sitten, anna jäähtyä ja raasta ne. Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita raastettujen perunoiden joukkoon sipuli, suola ja pippuri.
Voitele massa annoksittain sulalla voilla tai rasvalla ja paista kummaltakin puolelta 5-10 minuuttia. Tarjoa kuumana.
....................
Ranskalaiset perunat (Pommes frites)
Saksalainen ei sano mitään Ranskasta, vaan sanoo yksinkertaisesti „pommes“. Lausutaan kuten kirjoitetaan.
Pomme on ranskaa ja tarkoittaa omenaa. Frite on suomeksi friteerattu. S kummassakin sanassa on monikon pääte.
Jos en muuta Ranskassa oppinutkaan tekemään, niin ainakin ranskanperunoita ja ranskalaiset salaattikastikkeen – jossa ei muuten ole sokeria!
Burgerketjut käyttävät kemiallista (en muista mitä) rasvaa paistamiseen, ja jotkut saavat siitä vatsanväänteitä. Kotitekoisissa ranskalaisissa ei tätä vaaraa ole.
Neljälle. Valmistus n. 20 min.
750 g perunaa
öljyä friteerauspataan
suolaa
Pese ja kuori perunat ja leikka noin sentin paksuisiksi tikuiksi. Pese tikut vielä kerran ja kuivaa hyvin. Kuumenna korkeassa padassa tai friteerausastiassa öljy. Se on tarpeeksi kuumaa, jos puulusikalle, joka kastetaan öljyyn, ei enää nouse kuplia.
Friteeraa perunatikut kolmessa, neljässä osassa jokainen osa parin minuutin ajan. Ota pois padasta ja laita talouspaperille valumaan. Kuumenna rasva uudestaan ja friteeraa perunatikut noin neljän minuutin ajan, kunnes ne saavat rapean kuoren. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.
....................
Täytetyt uuniperunat (Gefüllte Ofenkartoffeln)
Neljälle, valmistus noin 20 min.
4 suurta perunaa
30 g pekonia tai silavaa
1 sipuli
2 ruokal. öljyä
200 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
2 teel. kuivattua tinjamia
2 kananmunaa
50 juustoa (raastettua emmentalia)
hapankermaa
Pese perunat huolellisesti ja keitä melkein kypsiksi, 20-30 minuuttia. Puolita pituussuunassassa ja ota varovasti osa keskustasta pois.
Paloittele sipuli ja pekoni hyvin pieneksi ja ruskista öljyssä. Lisää jauheliha ja paista liha sekoittaen sitä koko ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja tinjamilla. Lisää lopuksi perunan keskustasta otettu osa perunaa joukkoon ja ruskista lyhyesti.
Sekoita kulhossa lihaseos ja juusto. Mausta.
Voitele uunipelti tai vuoka, laita sille perunat ja täytä täytteellä. Paista uunissa 180 asteessa.
Tarjoile hapankerman kanssa.
....................
Marinoidut uuniperunat ruohosipulirahkan kanssa (Marinierte Ofenkartoffeln mit Schnittlauchquark)
Kolme annosta, 30 min.
1 kg perunoita
1 chilipalko
valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta, voimakasta
oreganoa
tinjamia
rakuunaa
500 g maitorahkaa
2500 g kevytrahkaa (40%)
maitoa
nippu ruohosipulia
Pese ja halkaise perunat pituussuuntaan. Pieni chilipalko, jätä siemenet jos haluat ruuasta voimakkaan makuisen. Ehdotan, että otat ne ensimmäisellä kerralla pois. Muserra valkosipulin kynsi haarukalla. Lisää öljyyn yrtit, suola, pippuri, chili ja valkosipuli. Kaada marinadi perunoiden päälle. Anna vetäytyä noin tunnin verran.
Laita perunat suureen vuokaan tai uunipellille, jolle on laitettu leivinpaperia. Paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia.
Laita rahka kulhoon ja lisää vähän maitoa. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Pieni ruohosipuli ja lisää kulhoon.
Rahka voidaan valmistaa samalla kun tehdään perunoiden marinadi. Silloin sekin saa aikaa vetäytyä ja maistuu paremmalle.
Paras lisuke: kurkkusalaatti.
Vaihtoehto:
Marinoi perunat öljyssä, johon on lisätty suolaa ja pippuria, 3-4 rosmariinin vartta ja 2-3 valkosipulin kynttä (muserra haarukalla ja poista ruuan kypsyttyä).
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Onko saksalaisilla huumorintajua?
„Emme vastaa naulakkoon jätetyistä vaatteista“ on lause, joka ylipäänsä on naurattanut minua eniten. Mieheni (joka on suomalainen) taas ei naura sille lainkaan. Hänelle paras juttu on ollut tämä: Ville käskettiin hakemaan toisesta huoneesta housut, ja Ville ujosteli. Häntä neuvottiin menemään sisään vain muina miehinä. Aikansa ujosteltuaan Ville meni ja sanoi: ”Päivää, minä olen Otto.”
Savon Sanomat julkaisi jutun tutkimuksesta, jossa arvioitiin, minkämaalaiset ovat vähiten huumorintajuisia. Nettisivu Badoo oli tehnyt 30.000 viidentoista eri kansallisuutta edustavan ihmisen keskuudessa kyselyn, mikä maa on vitsikkäin. Sen kilvan voittivat ehdottomasti amerikkalaiset, seuraavina Espanja, Italia, Brasilia, Ranska ja Meksiko. Suomalaiset eivät olleet mukana kyselyssä, eivät kysyttyinä eivätkä ovatko huumorintajuisia. Saksa oli kyselyn vähiten hauska maa.
Mark Twain oli väittänyt, että saksalainen vitsi ei ole naurun asia. Tämä huomautus johtunee siitä, että saksalaiset Amerikkaan tulokkaat olivat erityisen ahkeria ja tunnollisia, ja näitä ominaisuuksiahan ei tunnetusti liitetä huumorintajuun.
Englanninkielinen huumori perustuu suurelta osalta siihen, että vitsin huippu laitetaan lauseen loppuun. Saksan kieli tekee tämän lähes mahdottomaksi. Siitä johtuen saksankielinen huumori usein pohjautuukin eleisiin ja ilmeisiin.
Keihäänheittäjä Seppo Rädyn lausahduksen ”Saksa on paska maa” voi vallan rauhassa jättää omaan arvoonsa. Harmittihan häntä toki, kun ei voittanutkaan, ja Saksahan siihen oli syynä. Ainahan syynä on joku muu kuin itse. No, Rädyn muutkaan lausahdukset eivät juuri hänelle kunniaa tuota, saati sitten, että kukaan suomalainen olisi niistä ylpeä.
Saksalainen ei kuulemma osaa nauraa itselleen. Juuri tällä itselleen nauramisella saksalainen Britanniassa menestynyt koomikko Henning Wehn huomauttaa: ”Saksalaiset nauravat vasta sitten, kun työt on tehty. Britit nauravat sen sijaan, että tekisivät työtä.” Saksalaisen erottaa britistä se, että vitsikkyys ja nokkelat huomautukset eivät kuulu jokapäiväiseen työelämään. Työaikana tehdään työtä. Vitsit katsotaan televisiosta. Niitä se sitten tarjoileekin yllin kyllin. ;-)
Stand-up-komiiikka on Saksassa kutakuinkin nuori ilmiö. Suomalaisesta stand upista puolet on humalassa örveltämisen ihailua ja nauramista sille. Saksalaiset eivät suostuisi moista kuuntelemaan, he yksinkertaisesti marssisivat tilaisuudesta ulos – sillä on todella paha häpeä esiintyä humalassa julkisuudessa.
Saksalainen huumori on erilaista, vähemmän ironista, hitaampaa, mutta myös lämpimämpää, sydämellisempää ja vähemmän julmaa. Vain Wilhelm Buschin Max ja Mortiz olivat julmia…
Seuraava teksti on Laura Nordströmin 2010 tekemästä tutkimuksesta ”Suomalaisen ja saksalaisen yrityskulttuurin kohtaaminen yhteisyrityksessä".
”Yleisesti katsoen maailmassa on Lewisin mielestä kaksi kansaa, jotka välttelevät vitsejä ja muita huumorin muotoja liikeneuvotteluiden aikana; saksalaiset ja japanilaiset. (....) Tätä tukee myös se, että kansainvälisissä vertailututkimuksissa on käynyt ilmi, että saksalaisten huumorintaju on koettu vähäiseksi. Lisäksi useissa saksalaista liike-elämää käsittelevissä oppaissa kerrotaan saksalaisen neuvotteluilmapiirin olevan asiallinen, eikä vitsejä tulisi kertoa. (....) Myös Marx toteaa, että saksalaisen liikekulttuurin olevan hieman tosikkomainen ja vakava ja kehottaa jättämään vitsit kertomatta (....). Suomalaiset ja saksalaiset ovat huumorin suhteen osittain samanlaisen uskotontaustansa vuoksi samoilla linjoilla, sillä Mikluha on sitä mieltä, että suomalaisten luterilainen perintö vaikuttaa siihen, että työasiat ovat suomalaisille vakavia asioita, eikä silloin puhuta joutavia (....). Suomalaisessa liike-elämässä ei silti ole tabuja huumorin alueella, kuten eräissä muissa kulttuureissa (....). Eräässä tutkimuksessa (....), jossa kartoitettiin liike-elämään liittyvää huumoria, Saksa sijoittui aivan ”harvoin – joskus – usein” -asteikolla vasempaan laitaan (harvoin) ja Suomi likelle keskikohtaa (joskus). Vaikka saksalaisuus monissa tutkimuksissa todetaan liike-elämän osalta huumorittomaksi kulttuuriksi, liike-elämän ulkopuolella Saksassa kuitenkin viljellään huumoria yhtä yleisesti kuin missä tahansa muualla.”
Jos ette muuta saksalaista huumoria ikinä ole kuulleet – senhän tehokkaasti rajoittaa suomalaisten varsin vaatimaton saksan taito – niin katsokaa TV-koomikko Hape Kerkelingin parodia suomen kielestä.
Goethe-Institut kirjoittaa: ”Kerkeling on pidellyt ja pitelee yhä lempeän humoristisesti peiliä saksalaisten kasvojen edessä ja saa maan nauramaan omille ennakkoluuloilleen tai vaikkapa sille kiihkolle, jolla täällä ihaillaan muiden maiden kuninkaallisia. Mutta se, että hän ei niin tehdessään nolaa ketään, nostaa hänet Saksan viihdyttäjien kärkikaartiin.”
Karnevaaliaikaiset tapahtumat ja tilaisuudet ovatkin sitten kokonaan erikseen. Huumori on täysin paikallista. Muistan Frankfurtin aikaisen naistenpiirin naistenillat: paikalliset nauroivat ensin, selostivat sitten jutut meille muualta tulleille ja sitten me nauroimme… kaikki naurettiin kahteen kertaan. Aivan kuten nyt maahanmuuttajaryhmilleni: ensin kerron vitsin, sitten seuraa kulmakarvojen kieputtelua ja sitten pienen tauon jälkeen se naurunhöräkkä. Kieli kun on täynnä kommervenkkejä sille, joka niitä ymmärtää.
Minä henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon Bastian Schlickin kielivitseistä. Kieli kun on täynnä sellaisia, myös saksa. Sitä rataa, että naulakkoon jätetyistä vaatteista ei vastata. Zwiebelfisch-kolumnia (sipulikala) julkaistaan Spiegelin nettilehdessä.
Laitan tähän kuuluisan turkkilaisjutun. Saksantaitoisille. Turkkilaiset kun ovat Saksan suurin mamu-ryhmä ja puhuvat – sanotaan- saksaa takellellen. Aldi taas on Saksan suurin laatikkokauppaketju. Turkkilainen siis haluaa ostoksille Aldiin ja kysyy tietä. ”Wo geht es hier nach Aldi?” hän kysyy. Vastauksena tulee, ettei sanota ”nach Aldi” vaan ”zu Aldi”, johon turkkilainen: ”Was, Aldi schon zu?”
Facebook-sivustolta lainaan seuraavia kommentteja.
”Saksassa on erityisen hauskaa, kun tiedustelee suomalaiselta elintasopakolaiselta saksaksi vointia ja vastauksena tulee aina: "koskettelen itseäni" (ich fühle mich).”
”Miinakenttä uuden tuttavuuden kanssa on laaja. Vastaaja kuvittelee sanovansa, että on kuuma (Mir ist heiss), mutta sanookin olevansa kiihottava/kiimassa (Ich bin heiss). ”
”Ja koska Baijerissa on oikeastikin liian kuuma, uhoamme tietenkin muuttavamme pois: "Ich werde ausziehen", mutta sanommekin vahingossa: "Ich werde mich ausziehen", aion riisuuntua.”
Niin, ja eihän Roman Schatzin jutut oikeasti naurata ketään?? Lue vaikkapa ”Suomesta, rakkaudella”.
Loriot'sta olen kirjoittajutkin jo aiemmin.
Xing-bisnesportaalin Suomi-ryhmässä, jonka toisena ylläpitäjänä toimin aikoinaan, keskusteltiin mm. siitä, kumman maan asukit ovat huumorintajuisia/-empia, saksalaiset vai suomalaiset. Saksalaiset olivat sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole huumorintajua, suomalaiset taas sitä mieltä että saksalaisilla ei ole huumorintajua... esimerkkejä tuli pilvin pimein. Mene sitten ja ymmärrä...
Jotkut rakastavat Suomea, jotkut Saksaa. Huumori on aina kieli- ja kulttuurisidonnaista. Eikä toinen välttämättä kulttuuria kummemmin tuntematta näe toisen vitsissä mitään vitsiä. Suomi on rähmällään Amerikkaan, kuten useimmat muutkin Euroopan maat. Ei siis ihme, että kaikki mikä tulee Amerikasta on "hienoa", eikä mietitä onko se oikeasti sitä vaiko ei.
Kulttuurin tunteminen vie aikansa. Siihen ei valitettavasti riitä suomalaisen matkailu Saksassa eikä surullisenkuuluisa ”olen ollut paljon tekemisissä saksalaisten kanssa”. Asuin Saksassa 34 vuotta ja uskon ymmärtäväni saksaa melkoisesti, tulkkinakin kun toimin siellä… Eikä tylsää ollut yhtään.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Ikonikartelli?
Ikoni on kreikankielinen sana, joka tarkoittaa alunperin vain kuvaa. Kreikkalaiskatolisessa uskonnossa sanan merkitys on laajentunut käsittämään nimenomaan pyhää kuvaa, ja ikonimaalausta pidetään eräänlaisena jumalanpalveluksena. Se on siis hartauden harjoittamisen muoto.
On todellinen vahinko, että ikonien maalaus ja ikonitaide pyritään pitämään pienen sisäpiirin omana asiana.
Tunnen tapauksen, jossa koulutusyhtiö pyrki järjestämään ikonitaiteen peruskurssin. Vaikka kurssin tarkoitus oli tukea ortodoksista hanketta ja sen alullepanija on itsekin ikonostiikasta hyvin perillä oleva ortodoksi, ei kurssille löytynyt opettajaa. Opettajia kyllä oli, mutta jotenkin vain rivien välistä paistoi toteamus "väärä järjestäjä".
Voin olla väärässä, mutta siltä se tuntui. Kun kuulee yhden sanovan yhden asian, sen voi jättää sikseen. Kun kuulee saman asian yhä uudelleen, herää kysymys, missä vika. "Viikossa ei tule ikonimaalariksi", oli yhden opettajan lakooninen huomautus. Miten on, onko kukaan ikinä päässyt yhtään mihinkään ottamatta ensin ensimmäistä askelta?!
Jumalanpalvelus ei ole kilpailutilanne.
Suomen ikonimaalaireiden julkaisema opetussuunnitelma ei 1. ja 2. jaksossaan pidä erillään mitään sellaista, jota useimmat ortodoksit eivät hallitsisi. Tässä vaiheessa kyky opettaa on paljon tärkeämpää kuin ikonostiikan tuntemus.
....................................
Sille, joka lisätietoa hakee, suosittelen piispa Arsenin "Ikonikirjaa".
Ikoni 1500-luvulta Karjalasta, Petroskoin taidemuseo.
Vanerille vesivärein maalattu "kuva".
On todellinen vahinko, että ikonien maalaus ja ikonitaide pyritään pitämään pienen sisäpiirin omana asiana.
Tunnen tapauksen, jossa koulutusyhtiö pyrki järjestämään ikonitaiteen peruskurssin. Vaikka kurssin tarkoitus oli tukea ortodoksista hanketta ja sen alullepanija on itsekin ikonostiikasta hyvin perillä oleva ortodoksi, ei kurssille löytynyt opettajaa. Opettajia kyllä oli, mutta jotenkin vain rivien välistä paistoi toteamus "väärä järjestäjä".
Voin olla väärässä, mutta siltä se tuntui. Kun kuulee yhden sanovan yhden asian, sen voi jättää sikseen. Kun kuulee saman asian yhä uudelleen, herää kysymys, missä vika. "Viikossa ei tule ikonimaalariksi", oli yhden opettajan lakooninen huomautus. Miten on, onko kukaan ikinä päässyt yhtään mihinkään ottamatta ensin ensimmäistä askelta?!
Jumalanpalvelus ei ole kilpailutilanne.
Suomen ikonimaalaireiden julkaisema opetussuunnitelma ei 1. ja 2. jaksossaan pidä erillään mitään sellaista, jota useimmat ortodoksit eivät hallitsisi. Tässä vaiheessa kyky opettaa on paljon tärkeämpää kuin ikonostiikan tuntemus.
....................................
Sille, joka lisätietoa hakee, suosittelen piispa Arsenin "Ikonikirjaa".
Ikoni 1500-luvulta Karjalasta, Petroskoin taidemuseo.
Vanerille vesivärein maalattu "kuva".
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Sperrmüll - kookkaat jätteet: kierrätystä Saksassa
Sperrmüll. Mikähän suomen sana tätä asiaintilaa oikein kuvaisi?
Onko totta, että Saksassa voi poimia hyvää tavaraa ihan vain kadulta?
Kyllä on. Kyseessä on nk. isojen tavaroiden kierrätys- ja poistopäivä. Riippuen kaupungista tai kunnasta noin kerran kuussa tai harvemmin sellaiset tavarat, jotka eivät mahdu tavalliseen isoonkaan roskapönttöön, voi jättää kadulle ja illalla sitten jäteauto vie tavarat pois ja siivoaa kadut. Joissakin kunnissa pitää ilmoittaa etukäteen, mitä aikoo kadulle tuoda.
kuva: Landkreis Karlsruhe
Jos sen sijaan jotain tarvitsee, kannattaa käydä katsomassa, mitä kivaa löytäisi. Ennen iltaa, mielellään jo aamuvarhaisella! Parhaat palathan viedään aina ensin. Tavara on tosiaankin varsin usein hyvinkin hyvässä kunnossa ja käyttökelpoista. Kuten Suomessa kirpputoreilla.
”Viemme kaiken mennessämme. Mutta haluatteko varmasti, että teemme niin?”
Anoppi…? (Münsterin kaupungin jätehuollon mainos)
Toinen asia, mikä kaduilla silloin tällöin näkyy, on kierrätettävän materiaalin keräys, eli nk. keltaiset säkit. Jätteiden lajittelu on pakollista ja sitä myös valvotaan. Keltaiseen säkkiin tulee kierrätettävä muovi ja vastaavat materiaalit, kaikki missä on kierrätysmerkki (yllä). Tietyin väliajoin säkit voi jättää kadulle ja jätehuolto hakee ne pois.
Paperit, lasit, sähkölaitteet, iso vihermateriaali sekä ongelmajätteet tietenkin kerätään erikseen. Se jolla ei ole omaa kompostia, laittaa kompostoitavat vihreään pönttöön, muut jätteet harmaaseen.
Aivan ensimmäistä kertaa elämässäni eli täällä Suomessa olen nyt tilanteessa, jossa kaikki jäte pannaan samaan pönttöön. Aluksi se tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. Joten ainakin se komposti pitää laittaa…
Onko totta, että Saksassa voi poimia hyvää tavaraa ihan vain kadulta?
Kyllä on. Kyseessä on nk. isojen tavaroiden kierrätys- ja poistopäivä. Riippuen kaupungista tai kunnasta noin kerran kuussa tai harvemmin sellaiset tavarat, jotka eivät mahdu tavalliseen isoonkaan roskapönttöön, voi jättää kadulle ja illalla sitten jäteauto vie tavarat pois ja siivoaa kadut. Joissakin kunnissa pitää ilmoittaa etukäteen, mitä aikoo kadulle tuoda.
kuva: Landkreis Karlsruhe
Jos sen sijaan jotain tarvitsee, kannattaa käydä katsomassa, mitä kivaa löytäisi. Ennen iltaa, mielellään jo aamuvarhaisella! Parhaat palathan viedään aina ensin. Tavara on tosiaankin varsin usein hyvinkin hyvässä kunnossa ja käyttökelpoista. Kuten Suomessa kirpputoreilla.
”Viemme kaiken mennessämme. Mutta haluatteko varmasti, että teemme niin?”
Anoppi…? (Münsterin kaupungin jätehuollon mainos)
Toinen asia, mikä kaduilla silloin tällöin näkyy, on kierrätettävän materiaalin keräys, eli nk. keltaiset säkit. Jätteiden lajittelu on pakollista ja sitä myös valvotaan. Keltaiseen säkkiin tulee kierrätettävä muovi ja vastaavat materiaalit, kaikki missä on kierrätysmerkki (yllä). Tietyin väliajoin säkit voi jättää kadulle ja jätehuolto hakee ne pois.
Paperit, lasit, sähkölaitteet, iso vihermateriaali sekä ongelmajätteet tietenkin kerätään erikseen. Se jolla ei ole omaa kompostia, laittaa kompostoitavat vihreään pönttöön, muut jätteet harmaaseen.
Aivan ensimmäistä kertaa elämässäni eli täällä Suomessa olen nyt tilanteessa, jossa kaikki jäte pannaan samaan pönttöön. Aluksi se tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta. Joten ainakin se komposti pitää laittaa…
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Frankfurt am Main
Frankfurt am Main on kaupunki, josta luullaan vaikka mitä, mikä ei aina sitten pidäkään paikkaansa.
Tuskin kukaan uneksii kaupunkilomasta juuri tässä kaupungissa. Usein Frankfurtia kutsutaan ”Bankfurtiksi” (ja onhan siellä oikeasti 228 pankkia); se on Saksan talouselämän keskus ja siellä on runsaasti pilvenpiirtäjiä kuin Manhattanissa konsanaan. Siksi kaupunkia kutsutaan Saksassa myös nimellä ”Mainhattan” – sehän sijaitsee Main-joen rannalla. Main taas on Reinin sivujoki. Korkeita ovat, aina Sir Norman Fosterin 259-metrinen Commerzbankin pääkonttorista (rakennettu 1997) alumiinilla pinnoitettuun Dresdner Bankin hopeatorniin, jonka suunnittelivat ABB:n arkkitehdit. Paras näköala kaupungin yli on 200-metrisen Main-tornin huipulta.
Franfurt on erilaisten maailmanlaajuisten tapahtumien kaupunki. Näistä tunnetuimmat ovat Franfurtin kirjamessut ja Frankfurtin automessut.
Kaupungin nimi on varsin vanha. Nimi sanoo, että frankkien heimo kulki joen matalan kohdan yli. Sama nimi on toisellakin saksalaisella kaupungilla ja samasta syystä. Siksi kaupungin nimeen liitetaan lisä ”a.M.” eli Mainin varrella, erotukseksi itärajalla olevasta pienemmästä Frankfurtista ”a.d.Oder” eli Oder-joen varrella.
Frankfurt mainittiin ensimmäisen kerran aikakirjoissa vuonna 795. Kuitenkaan historiallista arkkitehtuuria et juuri näe. Vanha kaupunki ja koko keskusta tuhoutui melkein kokonaan toisen maailmansodan pommituksissa. Useimmat nykyisin vanhalta näyttävät rakennukset ovat vanhojen kopioita. Näihin kuuluu myös kaupungin ehkä kuuluisimman asukkaan, Johann Wolfgang Goethen talo. Frankfurt voisi olla myös Saksan ”oikea” pääkaupunki, sillä siellä kruunattiin Saksan ensimmäinen keisari vuonna 1562.
Yksi Frankfurtia varsin hyvin kuvaava asia on sen sijainti kaikkien reittien risteyksenä. Kansainvälinen lentokenttä on Euroopan vilkkaimpia; 54,2 miljoonaa matkustajaa kulkee sen kautta vuosittain. Lentoja on yli 300 kohteeseen. Mutta samalla tilastot kertovat, ettei Frankfurt ole se kaupunki, minne turistit haluavat. Keskimääräisesti yövytään vain pariksi yöksi korkeintaan. Siksi hieno hotelli Villa Kennedy tarjoaa pieniä komeroita, jonne mahtuu vain yksi matkalaukku, sillä monet matkustajat eivät halua edes laukkuaan purkaa!
Moottoriteitä on joka suuntaan ja liittymiä paljon. Ennen kuin lähdet matkaan, ohjelmoi navigaattori tarkasti. Tarkista mistä liittymästä menet ja minne. Ja ota huomioon, että missään ei voi kääntyä vasemmalle. On kiekautettava ensin oikealle ja ylitettävä sitten se katu, jolta juuri tulit. Paljon olen ajanut Euroopassa, mutta Frankfurt on mielestäni niitä autoilijalle vaikeimpia. Ja juuri siellä opin ajamaan autoa…
Frankfurt-Hahn ei sitten ole missään lähelläkään Frankfurtin kaupunkia, aivan kuten ei Huittinen tai Jalasjärvikään ole ihan Tampereen vieressä, eikä siellä voi noin vain vaihtaa koneesta toiseen. Hahn on vanha Amerikan armeijan lentokenttä, ja amerikkalaisten joukkojen poistuttua Saksasta kaukana keskuksista olevan sijaintinsa takia siitä tuli uusiokäytössä halpalentoyhtiöiden kenttä. Toki lentomäärät ovat kasvattaneet Hahnin isompiin mittasuhteisiin, ja bussi- ja maantieyhteydet ovat nykyisin hyvät. Hotelleja ja palveluja löytyy. Lisäksi Rheinland-Pfalzin maaseutu on varsin viehättävä nähtävyys sinänsä, eikä Moselille ole pitkä matka.
Huolimatta kaikista ennakkoluuloista Frankfurtin innovatiivista luonetta ei pidä aliarvioida. Bisnismatkalle kannattaa ottaa mukaan omaa aikaa. Kulttuuritarjonta on runsasta. Frankfurtista on tullut monen tärkeän taiteenkeräilijän kotipaikka. Tähän huomasivat kaupungin päättäjät 1980-luvulla. Tavoite oli tehdä kaupungista myös kulttuurikeskus. He ovatkin onnistuneet hyvin: Mainin rannan pitkä ”Museumsufer” eli museoranta on täynnä erilaisia museioita. Kaupungin 40:stä museosta Mainin rannalla on peräti kahdeksan.
Mainitsen niistä upean Städel-taidemuseon. Itse kävin säännöllisesti kuulemassa maailman huippuja "Alte Oper"-konserttitalossa.
Franfurtista löytyy myös varsin mittava luonnontieteellinen museo, Senckenberg, josta tulen kertomaan enemmän myöhemmin.
Jos tarvitset panoraamakuvia Franfurtista, voi kääntyä poikani puoleen. Hän harrastaa pienoislentokoneita ja kuvausta ja myy kuvia myös eri tarkoituksiin.
Frankfurtin eteläpuolen matkailukohteena voisi olla vaikkapa jugentyylinen Darmstadt. Puolen tunnin matkan sisään mahtuu sitten vaikka mitä, esimerkiksi Heidelberg. Tai Koblenz. Frankfurtin seudulla kasvaa paljon viiniä, varsinkin rieslingiä. Eberbachin luostari viineineen ansaitsee oman blogijuttunsa.
Frankfurtin omia ruokia ja juomia ovat Sachsenhausenin kaupunginosan omenaviini, ”Äppelwoi” (Apfelwein), ja ”Handkäse mit Musik” (käsijuustoa musiikilla), eli käsintehty hyvin kypsytetty kotijuusto, jonka päällä ranskalainen kastike ja sipulia. Sipulihan tunnetusti aiheuttaa suolistossa tiettyjä reaktioita. Täytyy tosin sanoa, että saksalainen sipuli on erimakuista kuin suomalainen, sillä se ei ole lainkaan kitkerää. Eikä ranskalainen kastikekaan ole sitä mitä Suomessa: siinä nimittäin on vain etikkaa, öljyä, suolaa ja pippuria. Ei sokeria! Frankfurtin seudun ruokiin kuuluu vihreä kastike, joka tarjoillaan perunoiden kera.
Asuin aivan Frankfurtin lähellä kahdeksan vuotta. Rhein-Mainin alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Frankfurtin väkiluku on noin 700.000, mutta siellä on myös 700.000 työpaikkaa. Kaupunki on monipuolinen, mutta minua ei viehättänyt se tosiasia, että ensimmäisellä sijalla siellä on aina raha. Toisaalta kaupungin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Pitkä kävelykatu Zeil keskustassa tarjoaa mitä ikinä sielu halajaa. Älä kuitenkaan erehdy kävelemään siellä yöllä yksin!
Lapsistani keskimmäinen kuitenkin valitsi kaikista Saksan kaupungeista juuri Frankfurtin, ja on valintaansa varsin tyytyväinen.
Minusta tuntui seudulta pois muutettuani, ettei mistään saa oikein mitään. Vasta Hampurissa tunsin olevani taas ihmisten ilmoilla. Suomessa esimerkiksi rauta- tai kukkakaupan valikoima tuntuu varsin vajavaiselta. Kuitenkaan ihminen ei totisesti kaikkea tarvitse, näinkin elää vallan hyvin ja voi olla tyytyväinen.
Frankfurtin väestöstä noin neljännes on ulkomaalaisia – ja se totisesti katukuvassa näkyy!
Saksansin aikoinaan yhden frankfurtilaisen suuryrityksen toimeksiannosta yhden franfurtilaisen pilvenpiirtäjän paloturvallisuussäännökset, ja selvästikin rakennus on vieläkin pystyssä…
Jöröjukkakin on Frankfurtin poikia. Struwwelpeter-tarinat kirjoitti ja piirsi lääkäri Heinrich Hoffmann omalle pojalleen 1845, kun ei löytänyt sopivaa valmista lahjaa.
Tuskin kukaan uneksii kaupunkilomasta juuri tässä kaupungissa. Usein Frankfurtia kutsutaan ”Bankfurtiksi” (ja onhan siellä oikeasti 228 pankkia); se on Saksan talouselämän keskus ja siellä on runsaasti pilvenpiirtäjiä kuin Manhattanissa konsanaan. Siksi kaupunkia kutsutaan Saksassa myös nimellä ”Mainhattan” – sehän sijaitsee Main-joen rannalla. Main taas on Reinin sivujoki. Korkeita ovat, aina Sir Norman Fosterin 259-metrinen Commerzbankin pääkonttorista (rakennettu 1997) alumiinilla pinnoitettuun Dresdner Bankin hopeatorniin, jonka suunnittelivat ABB:n arkkitehdit. Paras näköala kaupungin yli on 200-metrisen Main-tornin huipulta.
Franfurt on erilaisten maailmanlaajuisten tapahtumien kaupunki. Näistä tunnetuimmat ovat Franfurtin kirjamessut ja Frankfurtin automessut.
Kaupungin nimi on varsin vanha. Nimi sanoo, että frankkien heimo kulki joen matalan kohdan yli. Sama nimi on toisellakin saksalaisella kaupungilla ja samasta syystä. Siksi kaupungin nimeen liitetaan lisä ”a.M.” eli Mainin varrella, erotukseksi itärajalla olevasta pienemmästä Frankfurtista ”a.d.Oder” eli Oder-joen varrella.
Frankfurt mainittiin ensimmäisen kerran aikakirjoissa vuonna 795. Kuitenkaan historiallista arkkitehtuuria et juuri näe. Vanha kaupunki ja koko keskusta tuhoutui melkein kokonaan toisen maailmansodan pommituksissa. Useimmat nykyisin vanhalta näyttävät rakennukset ovat vanhojen kopioita. Näihin kuuluu myös kaupungin ehkä kuuluisimman asukkaan, Johann Wolfgang Goethen talo. Frankfurt voisi olla myös Saksan ”oikea” pääkaupunki, sillä siellä kruunattiin Saksan ensimmäinen keisari vuonna 1562.
Yksi Frankfurtia varsin hyvin kuvaava asia on sen sijainti kaikkien reittien risteyksenä. Kansainvälinen lentokenttä on Euroopan vilkkaimpia; 54,2 miljoonaa matkustajaa kulkee sen kautta vuosittain. Lentoja on yli 300 kohteeseen. Mutta samalla tilastot kertovat, ettei Frankfurt ole se kaupunki, minne turistit haluavat. Keskimääräisesti yövytään vain pariksi yöksi korkeintaan. Siksi hieno hotelli Villa Kennedy tarjoaa pieniä komeroita, jonne mahtuu vain yksi matkalaukku, sillä monet matkustajat eivät halua edes laukkuaan purkaa!
Moottoriteitä on joka suuntaan ja liittymiä paljon. Ennen kuin lähdet matkaan, ohjelmoi navigaattori tarkasti. Tarkista mistä liittymästä menet ja minne. Ja ota huomioon, että missään ei voi kääntyä vasemmalle. On kiekautettava ensin oikealle ja ylitettävä sitten se katu, jolta juuri tulit. Paljon olen ajanut Euroopassa, mutta Frankfurt on mielestäni niitä autoilijalle vaikeimpia. Ja juuri siellä opin ajamaan autoa…
Frankfurt-Hahn ei sitten ole missään lähelläkään Frankfurtin kaupunkia, aivan kuten ei Huittinen tai Jalasjärvikään ole ihan Tampereen vieressä, eikä siellä voi noin vain vaihtaa koneesta toiseen. Hahn on vanha Amerikan armeijan lentokenttä, ja amerikkalaisten joukkojen poistuttua Saksasta kaukana keskuksista olevan sijaintinsa takia siitä tuli uusiokäytössä halpalentoyhtiöiden kenttä. Toki lentomäärät ovat kasvattaneet Hahnin isompiin mittasuhteisiin, ja bussi- ja maantieyhteydet ovat nykyisin hyvät. Hotelleja ja palveluja löytyy. Lisäksi Rheinland-Pfalzin maaseutu on varsin viehättävä nähtävyys sinänsä, eikä Moselille ole pitkä matka.
Huolimatta kaikista ennakkoluuloista Frankfurtin innovatiivista luonetta ei pidä aliarvioida. Bisnismatkalle kannattaa ottaa mukaan omaa aikaa. Kulttuuritarjonta on runsasta. Frankfurtista on tullut monen tärkeän taiteenkeräilijän kotipaikka. Tähän huomasivat kaupungin päättäjät 1980-luvulla. Tavoite oli tehdä kaupungista myös kulttuurikeskus. He ovatkin onnistuneet hyvin: Mainin rannan pitkä ”Museumsufer” eli museoranta on täynnä erilaisia museioita. Kaupungin 40:stä museosta Mainin rannalla on peräti kahdeksan.
Mainitsen niistä upean Städel-taidemuseon. Itse kävin säännöllisesti kuulemassa maailman huippuja "Alte Oper"-konserttitalossa.
Franfurtista löytyy myös varsin mittava luonnontieteellinen museo, Senckenberg, josta tulen kertomaan enemmän myöhemmin.
Jos tarvitset panoraamakuvia Franfurtista, voi kääntyä poikani puoleen. Hän harrastaa pienoislentokoneita ja kuvausta ja myy kuvia myös eri tarkoituksiin.
Frankfurtin eteläpuolen matkailukohteena voisi olla vaikkapa jugentyylinen Darmstadt. Puolen tunnin matkan sisään mahtuu sitten vaikka mitä, esimerkiksi Heidelberg. Tai Koblenz. Frankfurtin seudulla kasvaa paljon viiniä, varsinkin rieslingiä. Eberbachin luostari viineineen ansaitsee oman blogijuttunsa.
Frankfurtin omia ruokia ja juomia ovat Sachsenhausenin kaupunginosan omenaviini, ”Äppelwoi” (Apfelwein), ja ”Handkäse mit Musik” (käsijuustoa musiikilla), eli käsintehty hyvin kypsytetty kotijuusto, jonka päällä ranskalainen kastike ja sipulia. Sipulihan tunnetusti aiheuttaa suolistossa tiettyjä reaktioita. Täytyy tosin sanoa, että saksalainen sipuli on erimakuista kuin suomalainen, sillä se ei ole lainkaan kitkerää. Eikä ranskalainen kastikekaan ole sitä mitä Suomessa: siinä nimittäin on vain etikkaa, öljyä, suolaa ja pippuria. Ei sokeria! Frankfurtin seudun ruokiin kuuluu vihreä kastike, joka tarjoillaan perunoiden kera.
Asuin aivan Frankfurtin lähellä kahdeksan vuotta. Rhein-Mainin alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Frankfurtin väkiluku on noin 700.000, mutta siellä on myös 700.000 työpaikkaa. Kaupunki on monipuolinen, mutta minua ei viehättänyt se tosiasia, että ensimmäisellä sijalla siellä on aina raha. Toisaalta kaupungin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Pitkä kävelykatu Zeil keskustassa tarjoaa mitä ikinä sielu halajaa. Älä kuitenkaan erehdy kävelemään siellä yöllä yksin!
Lapsistani keskimmäinen kuitenkin valitsi kaikista Saksan kaupungeista juuri Frankfurtin, ja on valintaansa varsin tyytyväinen.
Minusta tuntui seudulta pois muutettuani, ettei mistään saa oikein mitään. Vasta Hampurissa tunsin olevani taas ihmisten ilmoilla. Suomessa esimerkiksi rauta- tai kukkakaupan valikoima tuntuu varsin vajavaiselta. Kuitenkaan ihminen ei totisesti kaikkea tarvitse, näinkin elää vallan hyvin ja voi olla tyytyväinen.
Frankfurtin väestöstä noin neljännes on ulkomaalaisia – ja se totisesti katukuvassa näkyy!
Saksansin aikoinaan yhden frankfurtilaisen suuryrityksen toimeksiannosta yhden franfurtilaisen pilvenpiirtäjän paloturvallisuussäännökset, ja selvästikin rakennus on vieläkin pystyssä…
Jöröjukkakin on Frankfurtin poikia. Struwwelpeter-tarinat kirjoitti ja piirsi lääkäri Heinrich Hoffmann omalle pojalleen 1845, kun ei löytänyt sopivaa valmista lahjaa.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Volkswagen - sananmukaisesti kansan auto
Sekalaisia mietelmiä kansan autosta
Suomalainen mieltää volkkarin kestäväksi saksalaiseksi laatukulkuvälineeksi. Volkswagen on edelleenkin yksi eniten myytyjä automerkkejä. Vuosittain niitä valmistetaan huikaisevia määriä: vuonna 2009 6,310 miljoonaa kappaletta. Volkswagen-konserni on Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin autojen valmistaja. Konserniin kuuluvat Audi, Bentley, Bugatti, Lamborghini, Porsche, Seat, Skoda, Volkswagen, Volkswagen hyötyautot ja Scania.
Nykyisen konsernin alku oli Ferninand Porschen kehittämä „kansan auto“, Volkswagen. Tämä tapahtui vuonna 1937. Toiminta alkoi ensin Braunschweigissa, ja jatkui oikeassa omassa tehtaassa Fallerslebenissä. Sodan jälkeen toimintaa valvoi brittien sotilashallitus.
Vuonna 1960 yhtiö muutettiin Volkswagenwerk GmbH:ksi, siis rajavastuuyhtiöksi. Tehdas oli Saksan liittovaltion perustamisen jälkeen Niedersachsenin osavaltiossa. Vuonna 1985 yhtiöstä tuli osakeyhtiö. Nykyisin toimintaan kuuluvat myös rahoitus- ja logistiikapalvelut.
Volkswagenin päätehdas on Wolfsburgissa. Sinne on perustettu varsin näyttävä automuseo. Esillä on 140 autoa ja museon pinta-alaa on 5000 neliötä.
Volkswagen toimitti ensimmäiset kuplamallinsa liikkeisiin vuonna 1946. 60 vuotta sitten. Ensimmäiset kauppaliikkeet olivat Gottfried Schulz Essenissä ja Raffay & Co Hampurissa, Altonassa. Alku oli sodan seurausten takia kaiken puuttuessa enemmän kuin vaikeaa.
Brittien sotilashallitus, joiden hallussa Volkswagenin tehtaat olivat vuodesta 1945 vuoteen 1949, oli antanut pahoin kärsineelle Volkswagenin tehtaalle elokuussa 1945 toimeksiannon valmistaa 20.000 autoa. Kun viidenkymmenen viiden kuplamallin valmistus oli alkanut joulukuussa 1945, tehdas toimitti aluksi vain suoraan voittajavaltioiden virastoille.
Lokakuussa 1946 antoi brittien sotilashallitus omalla miehitysalueellaan luvan rakentaa myyntiverkoston, joka koostui aluksi 10 pääliikkeestä ja 28 kauppiaasta. Koska asiakaskunta kasvoi rajusti heti valuuttareformin jälkeen, tuli kolmelle miehitysalueelle 16 pääliikettä ja 31 tukkuliikettä, 103 kauppiasta ja 812 sopimuskorjaamoa. Tuona vuotena myytiin Saksassa 38.666 kuplaa.
Jaa, että montako ihmistä mahtuu kuplaan? Kas kolme taakse, kaksi eteen, ja aika monta tavaratilaan.
Vuonna 1974 markkinoille tuotiin Golf. Sitä valmistetaan vuosittan 25 miljoonaa kappaletta, ja se on valmistusmäärältään toinen heti Toyotan jälkeen.
Ja mikäpä hienompaa kuin tuunattu kupla? Oettinger sijaitsee Taunuksessa, Bad Homburgissa, ja siitä ajoin ohi aikoinaan lähes joka päivä… Vaan minulla oli Ford Taunus, Taunuksessa kun asuin…
Mikäli nyt pääsit käsitykseen, että minulla olisi jotain Volkswagenia vastaan, olet väärässä. Varsinkin T5:stä pidän siksi, että se on sekä kestävä että erittäin hyvä ajaa.