Tutkimus vahvistaa infraäänen aiheuttaman vaaran

 

Tuulivoima: Tutkimus vahvistaa infraäänen aiheuttaman vaaran

Jakob Fröhlich

ma, 21. lokakuuta 2024

https://www.tichyseinblick.de/meinungen/windkraft-forschung-gefahr-infraschall/

Korvamme eivät pysty havaitsemaan hyvin matalia ääniä. Nämä matalataajuiset värähtelyt voivat kuitenkin olla hyvin vaarallisia soluillemme. Eräs tutkija on nyt julkaisussaan osoittanut, miten krooninen infraäänille altistuminen tuulivoimaloista voi johtaa kauaskantoisiin verisuonisairauksiin.

Tuulivoimalat eivät ainoastaan silppua lukemattomia lintuja ja hyönteisiä. Niiden jatkuvasti vaihtuvat varjot ja monotoninen melu sairastuttavat myös monia ihmisiä. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään.

Kuitenkin vain asiantuntijat - ja ne, joita asia koskee - tietävät, että myös tuulivoimaloiden tuottamat ääniaallot, jotka eivät ole meille kuultavissa, voivat olla terveydelle vaarallisia. Näitä matalataajuisia värähtelyjä kutsutaan infraääneksi. Ne voivat aiheuttaa vakavia vaurioita ihmisen elimistölle.

Tohtori Ursula Bellut-Staeck tarjoaa nyt uusia ammuksia räjähdysalttiiseen keskusteluun. Tiedekirjoittaja julkaisee pääasiassa mikroverenkierron ja stressilääketieteen aloilla. Nyt hän herättää kohua uudella artikkelillaan, joka jälleen kerran viittaa siihen, että krooninen altistuminen infraäänille johtaa kauaskantoisiin verisuonisairauksiin.

https://stm.bookpi.org/MRIA-V8/article/view/15054

 

Virukset ja bakteerit ovat liian pieniä silmillemme. Virukset ja bakteerit voivat kuitenkin sairastuttaa meitä, ja joskus ne ovat jopa tappavia. Kirjaimellisesti jokainen lapsi tietää tämän jo.

Korviemme kanssa on hyvin samanlaista.

Ihminen pystyy havaitsemaan ääniaaltoja vain tietyllä taajuusalueella. Tämä on suurin piirtein 20 ja 20 000 hertsin välillä (mittayksikkö, jota käytetään kuvaamaan ääniaaltoja). Korkeamman taajuuden ääniaaltoja ei voi enää kuulla, ja kutsumme niitä ultraääneksi. Myöskään matalamman taajuuden ääniaallot eivät enää ole ihmisten kuultavissa, ja kutsumme niitä infraääneksi.

Näitä matalataajuisia värähtelyjä esiintyy satunnaisesti myös luonnossa luonnollisista lähteistä. Siellä ne ovat vaarattomia. Suuret tuuliturbiinit tuottavat kuitenkin hyvin matalaa infraääntä, joka myös sykkii ja jatkuu tauotta. Kun ihmiset altistuvat tälle ilmiölle kroonisesti - kuten tuulivoimaloiden läheisyydessä - se ei ole enää vaaratonta. Vuonna 2019 biologi Wolfgang Müller kuvaili yksityiskohtaisesti esimerkkejä ja kärsijöiden kertomuksia kirjassaan ”Wie uns Windkraftanlagen krank machen”.

Ihmiset, luonto ja talous joutuvat tuulivoiman vihreän taistelun uhreiksi.

Tuulivoimalat tuottavat infraääntä, kun roottorin lapa pyörii tornin ohi. Tällöin ilmanpaine muuttuu välittömästi ja roottorin lapa värähtelee. Tämä värähtely välittyy ilman kautta ilmanpaineen vaihteluna ja leviää. Tämä voi johtaa monenlaisiin oireisiin ihmisen elimistössä: Paineen tunne tärykalvossa ja rinnassa, pahoinvointi, päänsärky, uupumus, unettomuus. German Medical Journal luettelee myös hengenahdistusta, masennusta, rytmihäiriöitä, tinnitusta, huimausta, korvakipua sekä näkö- ja kuulohäiriöitä.

Periaatteessa tiede on tiennyt ilmiöstä jo pitkään. Ranskalainen Vladimir Gavreau osoitti 1960-luvulla tehdyissä kokeissa, että hyvin matalilla taajuuksilla niputetut ääniaallot voivat aiheuttaa vakavia fyysisiä vaurioita. Esimerkiksi raskaiden koneiden tai suurten tuulettimien tuottama infraääni ei kuulu ihmiskorvalle, mutta keho voi havaita sen; se voi laukaista allergioita ja hermoromahduksen. Urkujen rakentajat ovat aina tienneet, että hyvin matalien - lähellä kuulumattomuutta olevien - äänten pillien äänet voivat aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta.

Bellut-Staeck on nyt tutkinut uusia näkökohtia - esimerkiksi infraäänen mahdollisia vaikutuksia ihmisen typpioksidia (NO) sisältävään aineenvaihduntaan, tulehdussairauksien, kuten valtimonkovettumataudin, mahdollista kehittymistä ja korkean verenpaineen syntymistä. Normaalioloissa työ, joka julkaistiin useiden arvostettujen asiantuntijoiden yksityiskohtaisen tutkimuksen jälkeen, olisi vakuuttava syy mille tahansa valvontaviranomaiselle tutkia uusia viitteitä tuulivoimaloiden piilevästä terveysriskistä.

Näin ei kuitenkaan ole vihreässä Saksassa, joka on perusteellisesti ideologisoitunut aina huipulle asti.

Esimerkiksi vihreän Baden-Württembergin osavaltion ympäristöinstituutti (LUBW) ei vastaa yksityiskohtaisilla perusteluilla vaan täysin epätieteellisellä ”arviolla”. Siinä todetaan muun muassa seuraavaa: ”Liittovaltion ympäristöviraston mukaan tieteellisissä tietokannoissa ei ole muita julkaisuja, jotka tukisivat kirjoittajan hypoteesia tai joissa olisi esitetty vastaavia korrelaatioita.”

Koska Bellut-Staeck on esittänyt uusia tutkimustuloksia, tämä tuskin on yllättävää. Joku on aina ensimmäinen, joka löytää jotain.

Liittovaltion ympäristövirasto (UBA) puolestaan väittää edelleen, että tuulivoimaloiden infraäänen mahdollisista haitallisista vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä. Tämä väite on hämmästyttävä, sillä glyfosaatin ja monien muiden ilmiöiden kohdalla UBA ei tarvinnut mitään ”tieteellistä näyttöä” haitallisuudesta. Epäily riitti aina kieltoon.

Tuulivoiman kohdalla tilanne on täysin toinen.

Bellut-Staeckin mielestä tämä on perusteellisesti väärin. Välitön vaara on olemassa - suojeluviranomaisten ei pitäisi odottaa, kunnes on olemassa kokeellisia tieteellisiä todisteita. Asiantuntija vaatii sen sijaan varotoimenpiteitä - esimerkiksi suurten tuulivoimaloiden rakentamisen keskeyttämistä, kunnes lopullinen tieteellinen selvitys on saatu.

Tutkija suhtautuu erityisen kriittisesti suunnitelmiin, joiden mukaan Schwaarzwaldin (joka on tunnettu alhaisista tuulennopeuksistaan) vuoristoalueille rakennettaisiin paljon uusia tuulivoimaloita. Valtavia tuulivoimaloita suunnitellaan moniin laaksoihin: esimerkiksi Acherntaliin, Bühlertaliin, Lautertaliin, Kaiserstuhliin ja Freiburgiin, mutta myös Bodenjärven alueelle Hörin niemimaalle, Altdorfer Waldiin ja Schönbuchiin, joille on myös ominaista alhainen tuulennopeus. Matalien taajuuksien uudelleenarviointia ei ole suunniteltu missään.

Bellut-Staeck vaatii nyt ”infraäänitaajuuksien uudelleenarviointia eliöihin”. Tämä ei ole mitään muuta kuin ”vastuullista toimintaa suojeluviranomaisten toimeksiannon mukaisesti”.

Vihreillä viranomaisilla tällaiset argumentit eivät kuitenkaan ole heidän kuuloalueellaan. 

 

Copyright Tichy's Insight 2024

 

Tupakointivirhemaksu

 

Suomi yrittää päästä tupakasta kokonaan eroon vuoteen 2040 mennessä. Saksassa pyritään samaan vuoteen mennessä rajoittamaan tupakoijat kahteen prosenttiin. Rajoitukset siis joka tapauksessa tiukentuvat.

Tupakka oli aikoinaan terveystuotteenakin mainostettu tuote. Mitäpä meille ei Amerikasta olisi tullut! 

Monta muutakin asiaa on ajan kuluessa huonoiksi todettu: niin asbesti kuin pullotalotkin. Miten käynee tuulimyllyjen?

 

 

Ajat muuttuvat. Nyt tiedetään, että noin 5 000 suomalaista kuolee THL:n mukaan vuosittain tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Vuodessa tupakkasairauksien hoitoon käytetään vähintään yhden keskussairaalan työpanos, kirjoitetaan THL:n tilastosivuilla.

Kauppalehdessä on keskusteltu tupakoinnin kieltämisestä. Tupakantumpit ovat maailman suurin ympäristöroska. Tumpeissa on monia myrkyllisiä ympäristöön liukenevia kemikaaleja, kuten kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä, joita jää tupakoitaessa filtteriin. Kun tumpit heitetään maahan, tuuli ja sade kuljettavat ne vesistöihin ja samalla tumpeissa olevat myrkylliset kemikaalit huuhtoutuvat vesistöjen ekosysteemiin.

Olisiko hyvä idea, jos tupakantumppien maahan heittelystä joutuisi maksamaan samalla tavalla kuin ylinopeudesta tai väärin pysäköinnistä? Pihalla voisi olla esimerkiksi tällainen ilmoitustaulu:

 

Tupakointivirhemaksu

Sytyttämällä tupakan hyväksyt tupakoinnin siisteyssäännöt. Virheellisestä tupakanjätöksen käsittelystä peritään
53 euron
suuruinen virhemaksu.

 

(Sivumennen sanoen: GhatGP onnistui tekemään ylläolevasta hienon kyltin, mutta ei sellaista, jossa tekstissä ei olisi kielivirheitä. Korjaukset tuottivat vain lisää kummallisia sanoja. )

 

 

 

Epäpätevän opettajan mietteitä

”Ei, sinun tunneillasi on aina hauskaa.”   Voiko sen kauniimpaa kiitosta ollakaan? Tuo oli oppilaan spontaani kommentti toissa viikolla, kun tein negatiiviseksi esimerkiksi lauseen ”Kurssilla ei ole hauskaa.” Harjoittelimme peruslauseita, yksi suomen lausetyyppihän on ”on plus adjektiivi partitiivissa”, esimerkiksi ”on sateista”.

Tällä viikolla yksi opiskelija sanoi, että hän on kiitollinen siitä, että olen antanut hänelle eväitä elämään, että ne ovat olleet pieniä asioita mutta hänelle isoja. Voiko kauniimpaa kiitosta ollakaan?

Jotain olen tehnyt oikein, huolimatta siitä, että minulla ei ole sitä kuuluisaa paperia, joka todistaa pedagogisen osaamiseni.

Kun tulin Suomeen, lähdin etsimään töitä. En voinut jatkaa entisessä työssäni Keski-Euroopassa toimivien pk-yritysten tukena. Rekrytointifirman ehdotuksesta päädyin aikuiskoulutuskeskuksen haastatteluun, ja siitä seurauksena vähän myöhemmin vetämään suomen kursseja maahanmuuttajille. Tuttua työtähän se toki oli, olinhan sitä tehnyt vuosikausia, tosin vain kielikouluissa Saksassa. Osaamista kertyy tekemällä; aloin opettaa suomea vieraana tai toisena kielenä jo ennen kuin koko oppiainetta oli Suomessa olemassa. Osaamisen myötä päädyin myös opettamaan uusia opettajia. Varsinaisessa työssäni puolestaan olin perehtynyt yrityselämään ja sen ongelmiin.

Niinpä sitten opetin suomea muutaman kuukauden, ja kurssin lopussa opiskelijat antoivat TE-toimistolle palautteen. En ollut tiennyt tuolloin koko opal-menetelmän olemassaolosta mitään, mutta tuon palautteen opiskelijat antoivat, ja tulos oli musertavan hyvä: nuo kuuluisat 4,5 pistettä, joka on jokaisen opettajan ja koulutusta tarjoavan laitoksen tavoite. Siitä ilahtuneena kerroin siitä toisille opettajille, mutta hepä eivät olleetkaan iloisia puolestani…  Mutta koulutuskeskus oli, he järjestivät minulle juhlan.

Siitä ura urkeni, tosin pienten mutkien kautta. Menin naimisiin ja muutin uudelle paikkakunnalle, tuolloin työttömänä ja vähävaraisena. Yritin koulutusta Petroskoissa, josta kyllä sain työpaikan, mutta en sitten saanutkaan pitemmän päälle työlupaa. Jouduin palaamaan Suomeen, ja sattumien summana sain neuvon soittaa sikäläiseen ammattiopistoon, koska siellä haettiin suomen opettajaa maahanmuuttajille. Soitin annettuun numeroon, vastannut henkilö kyseli hieman osaamista ja sitten kysyi, milloin voisin aloittaa. Minä vastasin, että vaikka heti, jolloin hän ilmoitti, että työ alkaa sitten ”huomenna aamulla kello kahdeksan”.

Vedin pitkän kurssin, sain hyvän palautteen opiskelijoilta, siitä seurauksena maine oli ilmeisesti kiirinyt jonnekin, koska toisesta oppilaitoksesta soitettiin, tulisinko heille töihin. Eli niin sanotusti ”tultiin kotoa hakemaan”. Siellä sitten sain hyvän palautteen, ja sitten soitettiinkin jo kolmannesta oppilaitoksesta…

Nuo kuitenkin olivat määräaikaisia töitä, joskin pitkiä pestejä. Seuraavan haastattelun teki nykyinen työnantajani, jonka palveluksessa olen nyt ollut jo 9 vuotta. Minua pyydettiin kertomaan, miten aioin opettaa eli mitä käytännössä tekisin – kotoutumiskoulutuksessahan on tarkat kriteerit. Ensimmäinen sopimukseni tässä firmassa oli vajaan vuoden mittainen ja Helsingissä. Firma toimii koko Suomessa ja hyvin tuloksin.

Sen jälkeen olen toiminut vastuukouluttajana ympäri Suomen. Yhdellä paikkakunnalla ryhmään tuli toinen opettaja, ja opiskelijat tekivät valituksen ELY-keskukseen, että haluavat minut takaisin. Siinä oli pedagogisella päälliköllämme selittämistä, ja palasin töihin. Toisella paikkakunnalla opiskelijat olivat tekemässä samanlaista valitusta, mutta se sentään saatiin torpattua, onneksi jatkava opettaja on aivan ihana ja samoilla linjoilla kuin minäkin. Kolmannella paikkakunnalla opiskelijat valittivat edellisestä opettajasta pedagogiselle päällikölle ja tilanne saatiin hoitoon, opiskelijat puolestaan osoittivat minulle kiitollisuuttaan tuomalla runsaasti lahjoja… Tuona samaisena lahjapäivänä sattumien summana tapasin paikallisessa kaupassa yhden entisen kansalaisopiston opiskelijani, ja hän kiitti minua varsin vuolaasti. Samana iltana tapasin toisen entisen opiskelijani toisesta entisestä ryhmästä, ja hän kehui minut maasta taivaaseen, ja me itkimme molemmat. Sanoin hänelle tehneeni vain työni, mutta hänpä sanoi, että toki, mutta on paljon eroa siinä, miten työn tekee. Tämä mies on menestynyt omassa ammatissaan erinomaisen hyvin saaden jopa valtakunnan tason palkintoja.

Yhdet isot kiitokset tulivat TE-toimiston virkailijalta Tampereelta. Hän sanoi, ettei ole vielä tavannut yhtään näin opiskelijoille omistautunutta opettajaa kuin minä olen. Olivathan toki tuloksetkin erittäin hyviä. Seuraava samanlainen kommentti tuli Jyväskylän TE-toimiston virkailijalta seuraavasta ryhmästäni. 

Tätä on jatkunut kaikkialla. Toki teen työni, mutta paljon toimin opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Viime talvena kolmen kuukauden aikana kolme entistä opiskelijaani, eri maista ja aivan eri ammateissa, sai tunnustuspalkinnon hyvästä työstään kukin omalla toimialallaan.

Paras työn palkinto on nähdä, miten maahanmuuttajat löytävät paikkansa tässä yhteiskunnassa. 

Huolimatta lähtötasosta. Me kaikki olemme yksilöitä. 

 

 

Luostarisaari Reichenau - Keskiajan maailmanperintö 1300 vuotta

 

 

  

Reichenaun kuninkaallinen luostari oli yksi valtakunnan innovatiivisimmista kulttuurisista ja poliittisista keskuksista, ja siellä oli vaikutusvaltainen maalaustaiteen koulu 10. ja 11. vuosisadalla. Kauan ennen kirjapainotaidon keksimistä luostaria pidettiin yhtenä Euroopan suurimmista tietovarastoista ja inspiraation lähteenä. Reichenaun luostarisaari lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000.

Reichenaun käsikirjoituslaitoksessa on luotu joitakin maailman arvokkaimmista upeista käsikirjoituksista. Munkit loivat vaikutusvaltaisten keisarien, kuninkaiden ja keisarillisten piispojen toimeksiannosta taideteoksia, joiden täydellisyys ja kauneus kiehtovat vielä nykyäänkin. Reichenaun käsikirjoitusten pääteokset julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2003 "ainutlaatuisina kulttuurihistoriallisina asiakirjoina, jotka ovat esimerkki ihmiskunnan kollektiivisesta muistista".

 

Reichenaun luostarisaari - alkuperäiset historialliset kohteet

Reichenaun saari Bodenjärvessä sijaitsee upeassa luonnonympäristössä, jossa on puutarhoja, peltoja ja viinitarhoja, joissa vihannekset, yrtit ja viini kukoistavat. Kolme keskiaikaista kirkkoa, jotka kuuluivat aikoinaan Reichenaun luostariin, on tunnustettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden karoliinisen ja ottonilaisen arkkitehtuurin yhdistelmää, ja niissä on näkemisen arvoisia erityispiirteitä: Esimerkiksi Pyhän Marian ja Pyhän Markuksen katedraalin käytävänmuotoinen normannialainen kattoristikko tai Pyhän Yrjön kirkon monumentaaliset seinämaalaukset.

Tuomiokirkon aarrekammiossa on lukuisia reliikkikaappeja ja muita kulttiesineitä 5.-18. vuosisadalta. Uuden luostaripuutarhan suunnittelussa on hyödynnetty kahta tärkeintä keskiajan puutarhakulttuuria käsittelevää lähdettä: St. Gallenin luostarin suunnitelmaa ja Reichenaun munkin ja myöhemmän apotin Walahfrid Strabon runoa "Hortulus". Reichenaun museon näyttely välittää luostarisaaren kulttuurihistoriallista merkitystä.

 

En voi jättää kirjoittamatta omia huomioita. Bodenjärven alue on ison järven kesällä keräämän lämmön takia ihanteellinen kasveille, jotka tarvitsevat lämpöä. Niinpä Reichenaulla tuotetaan seudun vihannekset. Mainaun saari taas on kaikkien tuntema paratiisi tuhansine eksoottisine kasveineen. 

Kauan sitten suomalainen matkailuopas sanoi, ettei Reichenaulle kannata mennä, siellä ei ole mitään näkemistä. Se on kuin sanoisi Suomeen tulevalle turistille, ettei Hattulan kirkkoa kannata lähteä katsomaan, sehän on vain vanha kivikirkko. Väitin vastaan ja vein ulkomaiset vieraani aina saarelle. Siinä heillä vasta ihmettelimistä riitti!

Kerran meillä oli oman pojan kaverina toinen pikkupoika leikkimässä, kun tuli vieraita kaukaa. Ehdotin, että lähdetään yhdessä Reichenaulle, mutta pojat panivat hanttiin. Niinpä sanoin pojille, että lähdetään katsomaan aarteita. No, hetihän he lähtivät. Georgin kirkon kryptan esineet eivät heitä sitten kuitenkaan yhtään kiinnostaneet, mutta kirkossa on luonnollisenkokoinen pyhän Yrjön (Georgin) patsas -  ja sepä kimmoitti pojat leikkimään päiväkausia lohikäärmeen voittamista.