sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vielä Pariisista

Kuljetusalan lakko aiheutti kaikenlaisia ongelmia, kaikkeen liikkumiseen meni paljon enemmän aikaa kuin oli suunniteltu, ja aika moni kohde jäi näkemättä/kokematta, joskaan minua se ei juuri haitannut, olihan minulla sitä kokemusta ennestään. Ari taas ei pysty pitkiä matkoja kävelemään, joten kaikki museot hän jätti suosiolla väliin. 

  
Asuimme perhehotellissa Murat-boulevardin varrella. Millainen kasvi muratti on, sen tietänevät kaikki:

 
Mutta marsalkka Muratista en ollut tiennyt mitään. 


 
Wikipedia kertoo: ”Joachim Napoléon Murat (1767 – 1815) oli Napolin ja Sisilian kuningas vuosina 1808–1815 ja Napoleonin sisaren aviomies. … Murat liittyi husaarina ratsuväkeen ja sai mainetta Ranskan vallankumoussotien aikana Napoleonin joukoissa. Murat myös johti Napoleonin ratsuväkeä hyökkäyksessä Egyptiin 1798. Napoleon nimitti Muratin Ranskan marsalkaksi vuonna 1804, antoi hänelle arvonimet Bergin ja Clementen herttua vuonna 1806, sekä nimitti hänet Napolin ja Sisilian kuninkaaksi 1808. Murat oli merkittävässä roolissa Napoleonin Venäjän sotaretkellä 1812. Napoleonin menetettyä valtansa Sisilian seuraava kuningas Ferdinand I vangitsi Muratin ja teloitutti hänet. Teloitus tehtiin ampumalla Castello di Pizzon linnassa 13. lokakuuta 1815. Linna sijaitsee Etelä-Italiassa Pizzon kunnassa.

Hotellin olin valinnut sillä perusteella, että se oli helposti saavutettavissa. Toisin kävi, lakon takia. Mutta onneksi bussit 22, 42 ja 72 kulkivat – ei aina mutta useimmiten – ja lähtivät ihan hotellia vastapäätä olevalta pysäkiltä. Takaisinpäin pääsy olikin sitten täysin eri ongelma… 

Kun ei minnekään eteenpäin päästy, mentiin syömään. Ruoka ei ole Pariisissa halpaa, mutta valinnanvaraa on ja ruokalistatkin yhtä idearikkaita kuin ennenkin. Vastapäinen pikkukauppa oli myös aina auki, yöt päivät arjet pyhät. 















Pariisin kirkoista kuuluisin on Notre-Dame, jonka nosti maineeseen Victor Hugon tarina Notre Damen kyttyräselkäisestä kellonsoittajasta. Huhtikuussa 2019 Notre-Dame kärsi pahasti tuhoisassa tulipalossa ja kirkko tulee olemaan suljettu vuosikausien ajan korjaustöiden takia. Siksi siellä ei tänä vuonna ollut jouluyön palvelusta. Niinpä kävin sitten joulukirkossa vain lähikirkossamme. 

 Seinen rannan kauppiaalta ostettu maalaus esittää kirkkoa ennen tulipaloa. 



Notre Damen läheisyydessä pienellä Seine-joen saarella eli siellä, mistä Pariisi on alkunsa saanut, on ihanaSainte Chapelle eli pyhä kappeli, jonka lasimaalaukset ovat maailman upeimmat. Kappeli rakennettiin 1200-luvun puolivälissä pyhäinjäännösten säilytyspaikaksi. Kappelin alakerta oli tarkoitettu tavalliselle rahvaalle. Sekin on runsaasti koristeltu. Kappelin yläkertaan pääsivät vain kuninkaalliset. Sen seinät koostuvat lähes kokonaan lasimaalauksista tehden siitä uskomattoman hauraan ja kevyen näköisen.



 
 
 

 






Ranskan symboli: lilja.


Maailman kuuluisin voitonmerkki löytyy Pariisista maailman kuuluisimman ostoskadun, Avenue des Champs Élysées’n päästä, vilkkaan liikenneympyrän keskeltä. Ympyrästä lähtee peräti kaksistoista puistotietä säteittäisesti eri suuntiin. Napoleon Bonaparte aloitti sen rakentamisen vuonna 1806. Napoléon syöstiin kuitenkin vallasta ja rakennelma valmistui vasta 1836.

 
 
Riemukaaren eli Arc de Triomphen alla on tuntemattoman sotilaan hauta, jolla palaa ikuinen tuli. 

Alkujaan Riemukaari sijaitsi Pariisin rajalla ja oli porttina aiemmin 1780-luvulla rakennetulla kaupunginmuurilla, jonka kohdalla nykyisin on Pariisin keskimmäinen bulevardien kehä. Nykyisen kaltaiseksi Riemukaaren ympäristö rakennettiin Napoleon III:n aikana, jolloin rakennettiin myös useimmat aukioilta alkavat puistokadut. Pariisissa on kaksi muutakin, pienempää riemukaarta. 

Varsin upea oli Champs-Elyséen jouluvalaistus!

 

Sotilassairaalaksi rakennettu Les Invalides (suomeksi Invalidit) on Pariisin komeimpia rakennuksia. Rakennuskompleksissa sijaitsee nykyisin armeijan museo. 



 Preussin Frederik II:lta varastetut kanuunat.



 
 
 Ja vaihteeksi Ranskan lilja...





 



 
Mahtavaan kahdesta kirkosta koostuvaan rakennuskompleksiin kuuluvan l’Eglise du Dômen kullatun kupolin alla voi käydä ihailemassa Napoleon Bonaparten hautaa. Kaukaiselle vankilasaarelle tuomittu Napoleon pääsi lopulta kuolemansa jälkeen kotiin. Napoleon oli alun perin kotoisin Korsikan saarelta.

Komea, punaisesta kivestä veistetty sarkofagi on ainakin tarinan mukaan sijoitettu syvennykseen siksi, että englantilaiset joutuisivat kumartamaan Napoleonin edessä hänen hautaansa katsoessaan.

Arilla oli kuitenkin vain kaksi tavoitetta koko matkalle: käydä Eiffel-tornissa kahvilla ja ostaa kirpputorilta taulu. Molemmat tavoitteet saavutettu! Eiffel-torniin piti jonottaa, eikä kolmanteen kerrokseen ollut pääsyä kovan tuulen takia. Kahvikin oli apteekinhintaista, mutta tulipahan ostettua. Maisemat ovat upeat joka suuntaan. 


 
 Vinojunalla ylös toiseen kerrokseen.



 
 

 

 

 
 
Torni rakennettiin 1887–1889 Pariisin maailmannäyttelyn yhteyteen. Pariisilaiset eivät siitä aluksi juurikaan pitäneet. Gustave Eiffel oli insinööri ja oli  mukana suunnittelemassa monia maailmalla kuuluisiksi tulleita siltoja ja rakennuksia. Hän oli kiinnostunut myös säästä ja pääsi torninsa avulla tutustumaan lähemmin moniin sääilmioihin ja aerodynamiikkaan. 

Mitä vielä: Ehkä Egyptistä varastettu pyramidi...

 
Madeleinen kirkko, jossa monet kuuluisuudet ovat menneet naimisiin. Menimme katsomaan kuuluisaksi kerrottua jouluseimeä, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. 









Ja vielä, ja vielä...







 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti