Pariisin Notre Dame (jossa emme tällä kertaa voineet vierailla)

Kuninkaallisesta kirkosta kansallismuistomerkiksi

Kukapa ei tietäisi Pariisin Notre-Damen katedraalia, kellonsoittaja-kirjaa ja elokuvaa - ja katedraalin tulipaloa huhtikuussa 2019. 

Rakennustyömaa: Notre-Damen katedraalia korjataan, tilanne marraskuussa 2020 . Kuva: AFP

 

Katedraali on Ranskan varhaisgoottilaista tyyliä edustava rakennus, jonka peruskivi asetettiin vuonna 1163, ja vuosisatojen aikana se koki suuria tyylimuutoksia. Annenportaali on vanhin kolmesta länsiportaalista, jotka ovat peräisin katedraalia edeltäneestä kirkosta. Siinä on kuvattu Maria, "Notre-Dame" eli ”meidän äitimme” kirkon symbolina, jota myös kuninkaiden oli palveltava.

Kuningas Johannes Hyvän mukaan hänet kruunattiin vuonna 1350; ensin hänet voideltiin pyhällä öljyllä Reimsissä, sitten hänen oli vierailtava St. Denisin luostarikirkossa, joka on Ranskan kuninkaiden hautapaikka, ja vasta sitten kuningas sai mennä sisään katedraaliin, jonne hän astui viimeisen tuomion portaalin kautta. Siellä hänen täytyi vannoa, että hän kunnioittaa kirkon oikeuksia ja että hän tulee aina puolustamaan kirkkoa. 

 

Katoliset ja hugenotit

Hugenotit olivat Ranskan protestantteja. Hugenotit-nimitystä käytettiin Ranskassa 1500- ja 1600-luvulla protestanttiseen kalvinistiseen kirkkoon kuuluvista henkilöistä. Hugenotit joutuivat katolisten taholta uskonnollisen sorron kohteeksi ja Ranskassa käytiin useita sisällissotia hugenottien ja katolisten välillä vuosina 1562–1598.

"Kuninkaiden katedraalin" historia alkaa Navarran kuninkaan, hugenottien johtajan Heinrichin ja katolisen Marguerite de Valoisin upeista ja poliittisesti räjähtävistä häistä vuonna 1572. Tämä avioliitto, jota Notre-Damen piispa ei halunnut hyväksyä, solmittiin jalustalla katedraalin julkisivun edessä. Ainoastaan katolinen morsian osallistui juhlalliseen messuun, kun taas hänen aviomiehensä ja hänen seurueensa lähtivät katedraalista pois.

Tuo avioliitto liittyi siihen, että näin odotettiin sisällissodan ja katolisten ja hugenottien välisten aseellisten konfliktien lopettamista uskonpuhdistuksen aikakaudella. Kävi päinvastoin. Vain muutamaa päivää myöhemmin seurasi verinen Bartholomin yö, jonka uhriksi tuhannet hugenotit joutuivat. Vasta yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Henri siirtyi katoliseen uskoon ja muutti Ranskan ja Navarran kuninkaana Henrik IV: nä pääkaupunkiin ja meni Notre-Damen katedraaliin messuun. Henrik IV:n Nantesin edikti antoi hugenoteille uskonnonvapauden vuonna 1598. Kun kuitenkin kuningas oli luvannut suojella vain katolisia, niin kirkon kuorin kolmiosainen ryhmä täytyi muotoilla uudelleen. Tämä näkyy kuoron barokin uudelleensuunnittelussa kolmiosaisena veistoksena – siinä Ludwid XIV ja hänen isänsä Ludwig XIII kääntyvät siinä Pietàn - Marian, joka pitää sylissään kuollutta Jeesusta - puoleen.

 

Aurinkokuningas Ludvig XIV kuitenkin kumosi uskonnonvapauden vuonna 1685. Seurauksena oli noin 250.000 hugenotin maastapako. Pakolaiset siirtyivät muun muassa Brandenburgiin (siis Saksaan), Englantiin ja Alankomaihin. 

Lasteni isän täti on kertonut, että heidän sukuselvityksensä mukaan sekä suku että sukuimi periytyvät hugenoteilta, olivathan he katolisessa Saarlandissa harvoja siellä asuvia protestantteja ja siis kummajaisia. Katolisella seudulla protestanteilla ei ollut helppoa. Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin suvun ”musta lammas” - sukunimensä ”Honecker” takia, joutui kääntymään katoliseksi, kun meni naimisiin katolisen naisen kanssa.  

 

Muitakin merkittäviä Ranskan historian tapahtumia

Ratkaiseva käännekohta oli Ranskan vallankumous, ja kirkosta tuli ”kansankirkko”. Mutta ennen kuin kirkon ja valtion ero saatiin lopullisesti voimaan sata vuotta myöhemmin, tapahtui toinen merkittävä tapahtuma, Napoleon I: n keisarillinen kruunajaiset vuonna 1804. Katedraali muutettiin niin loisteliaaksi, että siihenastisesta arkkitehtuurista ei ollut enää juuri mitään näkyvissä.

Notre-Dame säilytti asemansa kansallisen historian merkittävänä rakennuksena, mutta vuoden 1918 jälkeen eli kirkon ja valtion erottamisen jälkeen presidentti ja ministerit eivät enää ole osallistuneet messuihin. Romaanissa Pariisin Notre-Dame (1831)Victor Hugo kirjoitti, että jokainen sivilisaatio on alun perin teokraattinen ja johtaa lopulta demokratiaan. Esimerkkinä voidaan siis pitää Notre-Damen katedraalin historiaa.