sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Olen karjalainen. Kahden karjalaisen kunnianhimoinen unelma

Saksassa asuessani jouduin selittelemään jatkuvasti, mitä on karjalaisuus. Nyt vasta kun asun Pohjanmeren rannalla, olen tajunnut itse olevani oikea karjalainen.

Karjalaisuudella ymmärtävät eri ihmiset kolmea eri asiaa.

Tavallisimmin Karjalalla ymmärretään sitä Neuvostoliitolle luovutettua aluetta, jossa nykyisin asuu etupäässä venäläisväestö.

Karjalan tasavalta on se suuri alue, joka kuuluu Venäjän federaatioon, rajoittuu Suomeen ja jossa asuu karjalaisia, itäkarjalaisia, suomen heimon läheisiä sukulaisia. Heitä ei ole siellä kovin paljoa, he puhuvat karjalan kieltä äidinkielenään ja myös valtakunnan kieltä eli venäjää jokapäiväisessä elämässään.

Ja sitten on Suomessa Etelä- ja Pohjois-Karjala. Niiden asukkaat ovat samanlaisia karjalaisia kuin nekin, jotka joutuivat lähtemään Suomelle kuuluneesta suuremmasta Karjalasta.

Petroskoissa minua pidetään suomalaisena, ei karjalaisena. Pohjanmaalla sen sijaan minua pidetään nimenomaan karjalaisena!
Petroskoista kotoisin olevaa karjalaista ystävääni pidetään Suomessa venäläisenä.
Mene ja ymmärrä.

Karjalaiset ortodoksit, jotka nyt asuvat eri puolilla Suomea, joutuivat kokemaan sodan jälkeen raskasta syrjintää myös uskontonsa takia, ja siksi useimmat kääntyivät valtakunnan valtauskontoon, luterilaisuuteen. Siksi ortodoksiseurakunnat ovat pieniä ja kirkot alueellisesti kaukana toisistaan.

Tämä allaoleva artikkeli ilmestyi Karjala-lehdessä 12.5.2011.

En esittele tässä itseäni sinänsä, koska olen rivikansalainen kuten kuka hyvänsä. Mutta toivon sydämestäni mahdollisimman monen osallistuvan hankkeeseemme, ja siksi julkisuus hankkeelle on hyvästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti