Maahanmuuttomaa Saksa

Bremerhavenissa Saksassa sijaitsee nk. ”maahanmuuttotalo”,  maahanmuuttajista kertova museo. Bremerhaven on se rannikkokaupunki, mistä Saksan laivat lähtivät Amerikkaan ja Australiaan.

Talo sijaitsee historiallisella paikalla, nk. uudessa satamassa, joka avattiin vuonna 1852 ja josta aina vuoteen 1890 lähti vajaat 1,2 miljoonaa ihmistä uuteen maailmaan. Tämän sataman lisäksi oli olemassa vanha satama, keisarin satama ja Columbuksen laituri, joista lähti yhteensä 7,2 miljoonaa emigranttia maailmalle. Museo avattiin vuonna 2005.

Euroopan ”blue card” on tullut myös Saksaan, sanoo CDU:n sisäministeri Friedrich. Blue Card on pääsylupa asiantuntijatyntekijöille niistä maista, jotka eivät kuulu Euroopan Unioniin. Ei puhuta niinkään ihmisistä, sillä voi kauhistus – sehän koskisi silloin myös muslimeja. Mutta CDU-ministeri on käsittänyt, että Saksa nyt kerta kaikkiaan ON maahanmuuttomaa. Totta on, että Saksassa on huutava pula esimerkiksi atk-alan asiantuntijoista, ja heitä rekrytoidaan nyt Intiasta. 

Mutta uutta se ei ole, sillä jo vuosisatoja sitten tiedettiin, että Saksa on maahanmuuttomaa. Sen tiesivät muun muassa tietyt hallitsijat. Heillä oli tarkoitus asuttaa maata ja elävöittää kaupunkejaan. Brandenburg-Preussen esimerkiksi on siitä suuresti hyötynyt. Myös Hessenissä vaikkapa Kassel ja Reinin varren kaupungit kuten Mannheim ovat todellisia monikulttuurikaupunkeja. Siksi oli ihan oikein, että Bremerhavenissa sijaitseva ”maahanmuuttajatalo, johon on kerätty tietoa Saksasta muuttaneista, on nyt myös hyväksynyt mitalin toisen puolen, eli Saksaan tulleet maahanmuuttajat. 

Sieltä löytyy Ranskasta tulleiden hugenottien historia, aivan kuten Puolasta tulleiden kaivostyöläisten tai Italiasta tulleiden sokerileipurien, samoin saksalaisten pakolaisten, jotka tulivat vuoden 1945 jälkeen idästä, ja myös Etelä-Euroopasta rekrytoitujen työläisten, jotka 50- ja 60-luvuilla mahdollistivat Saksan talousihmeen. 

Vuonna 2012 taloa laajennettiin 1900 neliömetrillä ja sinne avattiin osasto, joka valottaa yksittäisten Saksaan muuttaneiden ihmisten historiaa, ja etupäässä siellä esillä ovat perheiden tarinoita. 

Nykyisin lasketaan, että noin joka viidennellä saksalaisella on maahanmuuttajatausta. Noin 70% heistä on tullut jostain toisesta Euroopan maasta. Saksan väestöstä siis noin 10% on ulkomaalaisia. Pakolaisten osuus väestöstä on prosentteina väestöstä samaa luokkaa kuin Suomessakin. Ulkomaalaisuus ei siellä ole mitenkään erikoista. En ollut miettinyt ulkomaalaisuutta lainkaan Saksassa asuessani, vaikka itsekin olin ulkomaalainen. Tuttava- ja ystäväpiiriini kuului yhtälailla saksalaisia ja muunmaalaisia - kreikkalaisia, turkkilaisia, juutalaisia, intialaisia, kiinalaisia, norjalaisia... ja niin edelleen; löytyypä sieltä tuttavapiiristäni irakilainen ja eteläafrikkalainenkin.

Siniset: ulkomaalaiset Saksassa
Punaiset: saksalaiset muissa maissa

Museon, jonka nimi on saksaksi ”Deutsches Auswandererhaus”, löydät osoitteesta Columbusstrasse 65, Bremerhaven. Eikös vain jo kadun nimi kerro maahanmuutosta…