"Ilouutinen Kristuksen syntymästä kaikui siis maailmaan enkelien ylistyksen myötä. Tätä voidaan pitää myös eräänlaisena kristillisen kirkkolaulun alkuna. Enkelien ylistysveisu merkitsi samalla myös joululauluperinteen syntyä. Enkeltenkaltaiseen ylistykseen pyrkineet kirkkorunoilijat – ennen kaikkea kontakkirunoilija Romanos Melodos – sepittivät Kristuksen syntymän kunniaksi ihmeellisiä säkeitä. Näillä veisuilla ortodoksinen kirkko yhä julistaa Kristuksen syntymää.
Jumalanpalveluslaulun
rinnalle kehittyi myös toinen joulun sanomaa julistava perinne: joululaulut,
joissa kristillinen sisältö sulautui yhteen kansanperinteen kanssa. Tämä
paraliturginen, eli jumalanpalveluksen ulkopuolella harjoitettava, laulu on
tärkeä osa kristillistä jouluperinnettä niin idässä kuin lännessäkin. Sen juuret
johtavat usein esikristilliseen aikaan, pakanallisiin talven juhlaperinteisiin.
Kristinuskon myötä kansanperinteessä jo vakiintuneet pakanalliset tavat saivat
uuden sisällön ja alkoivat siten osaltaan palvella Kirkon julistusta.
…..
Joululaulujen
laulajat, koljandnikit, levittivät joulun isosanomaa ja onnen toivotuksia
kiertämällä talosta taloon. He saattoivat myös esittää pieniä näytelmiä, joiden
draamallisia lauluja on säilynyt nykykäytönnössäkin (esimerkiksi Bethleemin lastenmurhaan
liittyvät laulut). Tämä perinne sitoo koljada-laulamisen laajempaan
eurooppalaiseen kontekstiin, kuten keskiaikaisiin uskonnollisaiheisiin mysteerinäytelmiin,
kuin myös Suomessakin tunnettuun tiernapoikaperinteeseen. Mielenkiintoinen yhtymäkohta
perinteiden välillä on myös tänäkin päivänä muun muassa Itä-Puolassa yleinen
tapa kantaa lauluryhmän mukana suurta, värikästä ja koristeltua tähteä.
Tiernapoikien tavoin myös laulutervehdyksen tuojille maksetaan pieni palkka,
lahjoina tai rahana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti