lauantai 14. huhtikuuta 2018

Oi ihana byrokratia


Eli harmitusta "Teleoperaattorin toimintaa ja veronpalautusta ja suomalaista rehellisyyttä"

Olipa kerran puhelinyhtiö, jolla kaunis naisen nimi,  ja sillä sisaryhtiö mutta eri nimellä. Asuin Saksassa, mutta kävin Suomessa työni takia noin kuukausittain, joten arvelin Suomen matkapuhelimen tarpeelliseksi. Varsinkin, kun olihan minulla paitsi asuinmaani Saksan myös Ranskan matkapuhelin, jonka kanssa ei ollut ongelmia. Ranskassahan olin myös usein. Tein siis hakemuksen ja sain puhelinnumeron.

Vaan ei se numero alkanut toimia. Ei tapahtunut mitään. Kyselin perään useamman kerran. Sitä puhelinyhtiössä tosin ihmeteltiin, muttei sanottu syytä, miksi puhelin ei toimi. Sitten Suomessa asuva serkkuni puuttui asiaan. Hänellekään ei annettu minkäänlaista syytä siihen, miksei puhelin toimi. Mutta hänpä sattui tuntemaan yhden puhelinyhtiön henkilöstöstä, jota hän pyysi ottamaan asiasta selvää. Selvisi: ulkomailla asuvan on maksettava pantti, € 700 euroa. Se on toki loogista, ulkomaalainen saattaa hävitä maksamatta laskujaan. Mutta miksi kukaan ei pystynyt tuota asiaa puhelinyhtiössä kertomaan? No, asia ratkesi sitten sillä, että osoitteeni yhtäkkiä muuttuikin serkkuni osoitteeksi, siis paperilla vain…

Puhelin toimi hyvin. Tarvitsin sitä rajoittaakseni valtavaa puhelinlaskuani. Saksan veroviranomaiset hmettelivät puhelinlaskuni suuruutta. Saksassa tuohon aikaan kännykkä oli harvinainen, koska sen käyttömaksut olivat hyvin kalliita. Vastasin, että soitan yksinomaan Suomen matkapuhelimiin, sillä Suomessa ei ole lankapuhelimia… Veroviranomainen päivitteli asiaa suuresti, mutta hyväksyi selitykseni otettuaan asiasta selvää.

Muutin jossain vaiheessa Suomeen. Numeroni on edelleen sama, mutta operaattori toinen. Olin samalla hankkinut nettitikun, jolla kuitenkin sain yhteyden vain silloin tällöin ja lopuksi en lainkaan. Valitin yhtiölle kerran jos toisenkin, tuloksetta. Luvattiin sitä sun tätä… jaa ei teillä toimi… kyllä siellä pitäisi… Sitten aloin saada perintätoimistolta uhkauksia maksamattomista laskuista. Kyselin perään, missä laskut ja miksi, ja eihän minulla ole toimivaa nettiyhteyttäkään. Samanaikaisesti saman teleoperaattorin markkinointimies pommitti minua puheluillaan ja lupasi viisi hyvää ja kuusi kaunista, jos lisää maksaisin. Intrum puolestaan lisäsi palkkiotaan jokaisen kirjeensä myötä. Penäsin kerta toisensa jälkeen puhelinyhtiöltä toimivaa nettiyhteyttä, muussa tapauksessa irtisanomista,  ja toisaalta  laskua puhelimesta. Soittelin monta kertaa operaattorille; siellä yhdistettiin paikasta toiseen, ja joka kerran kivenkovaan väitettiin, että kyllä toimii ja että oli lähetetty useita laskuja ja jokaisesta muistutus. Viimeisin ehdotus operaattorin puolelta oli, että kävisin paikallisessa postissa kysymässä, olisiko siellä minulle laskuja.. Ajatelkaapa: minä menen postiin – siis nykymaailmassa mihin?? – ja kysyn, onko minulle tullut laskuja teleoperaattorilta. Milloin? En tiedä...  Laitetaan siis kysely – kenelle ja mistä? Siinä vaiheessa sain tarpeekseni lupauksista ja kirjoitin yhtiön pääjohtajalle henkilökohtaisen kirjeen. Välittömästi alkoi tapahtua. Sain puhelun palvelupäälliköltä, joka lupasi selvittää asiat. Lopputulos: nettiyhteys irtisanottiin, ja puhelinyhtiö oli unohtanut lähettää laskut - tieto maksusta oli mennyt yksinomaan perintätoimistolle, operaattorin tietojärjestelmästä olikin löytynyt virhe… Maksoin alkuperäiset laskut ja vaihdoin operaattoria. Sen jälkeen on toiminut. 
 


Anoin jossain vaiheessa veronpalautusta monista matkoistani Suomessa, joita siis ajelin eri firmojen ja vuokrafirmojen autoilla noin kerran kuukaudessa ympäri Suomen. Tätä samaa EU:n sisäisten sopimusten mukaista veronpalautusta olin hakenut monelle suomalaiselle PK-yritykselle Saksasta ja Ranskasta, menestyksellä, mikseipä siis sama pätisi minuun itseenikin. Olisi pätenyt kyllä, mutta ehdot Suomessa olivat kovat. Jokaisesta kilometristä on oltava todiste, ajopäiväkirja siis. Sen ymmärrän. Mutta lisäksi olisi pitänyt olla jokaiselta auton omistajalta kirjallinen todiste siitä, että juuri minä olin ajanut autoa, tarkat tiedot milloin ja minne ja miten monta kilometriä, auton ostovuosi ja ostohinta sekä vuosittain autolla ajetut kilometrit. Arvannette, mitä autojen omistajat – PK-yrittäjät - tässä kohdin ajattelivat. Tässä vaiheessa luovuin noista muutamista satasista.

Laskelmani mukaan minulta jäi saamatta suomalaisilta yrittäjiltä noin €70.000 heille tehdystä työstä… Se siitä suomalaisten rehellisyydestä. Kun yritin periä saataviani Justiinan kautta, justiina kyllä komeasti laskutti aina perittävän summan mukaan ja sen kolmella kielellä, mutta mitään ei tapahtunut. Kirkkain silmin väittivät suomalaiset, etten mitään ollut tehnytkään…

Onneksi on myös muunlaisia suomalaisia, muuten en varmaan olisi hengissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti