Kirjoitin naamakirjaan kysymyksen: mitä tekisit, jos ystäväsi olisi ei-EU-maassa eikä hänellä olisi siellä yhtään rahaa, mistä syystä ei myöskään ruokaa.
Useimmat vastasivat, että lähettäisivät ruokapaketteja. Siis: me olemme Suomessa ja täällä asuu kuulemma koulutettu väestö. Ja he lähettäisivät ruokapaketteja ulkomaille? Siis huomenta Suomi, missä maassa me asummekaan? Minkä ruokapaketin luulisit menevän varmasti perille ei-EU-maahan? Niin joo... ai USA:han, Sveitsiin, Norjaan, Islantiin...? Ei, tiedät mitä tarkoitan. Iraniin, Turkkiin, Egyptiin, Palestiinaan...
Säilykkeet toki säilyisivät, ja niitähän voi syödä vuosikymmenienkin jälkeen. Lisäksi eri maissa on tosi tiukkoja rajoituksia ruoan suhteen.
Sodan jälkeen eri tahot lähettivät Suomeen ruokapaketteja USA:sta. Kylmän sodan poliittisen ilmapiirin vuoksi tästä länsiavusta ei myöhemmin puhuttu Suomessa kovin äänekkäästi, sillä Suomi pyrki virallisesti korostamaan puolueettomuuttaan ja selviytymistään omillaan. Todellisuudessa Yhdysvalloista tulleet ruoka- ja materiaalilahjoitukset olivat kriittinen tekijä, jonka avulla Suomi selvisi pahimman pula-ajan yli, sai väestönsä ruokittua ja kykenialoittamaan maan jälleenrakennuksen.
Ruokapaketista ulkomaille tuli mieleen ensimmäinen pestini Ranskan Rivieralla, jossa kasvaa ah niin ihania viikunoita. Minä kokematon innostuin valtavasti ja ajattelin lähettää niitä kotiin äidilleni. Äiti, leipuri, varmaan nauroi partaansa (hmm. onpa kovin miehinen sanonta) ajatellessaan, mitä homemöykkyjä saapuisi perille asti. Tai kun piti saamani koepaketti pakastettuja karjalanpiirakoita Saksaan, markkinointia varten. Pakkaskuljetuksen takia vakuutettu expresspaketti oli jätetty yön yli varastoon ja toki perille saapui vain liiskaa. Eikä postilta mitään korvausta.
Tavaran lähettäminen toiseen maahan on... mysteeri. Neuloin isälleni syntymäpäivälahjaksi villapuseron ja lähetin sen hänelle Espanjaan. Ei tullut koskaan perille. No, ei Espanjassa kylmä ollutkaan. Ja niin edelleen. Puhumattakaan postin hukkaamasta vakuutettuna pikakirjeenä lähetetystä passista viisumeineen, josta tuli 500 euron vahinko. Ei korvausta. Tai DHL:n hukkaamasta työluvasta, jonka takia minulta meni työpaikka. Siitä tosin seurasi muita asioita ja tosi hyvä käänne parempaan. Tai: https://pipa01.blogspot.com/2013/01/kuinka-perunasakki-uhkasi-venajaa.html 😂
Mitä muuta tekisit, kysyin. En mitään, oli vastaus. Antaisin kuolla.
Mutta kyseessä kuitenkin on ystäväsi? Ei väliä, ei voi tehdä mitään. Rahaa ei voi ulkomaille lähettää, sanoivat. Eivätkä muutenkaan lähettäisi rahaa yhtään kenellekään.
Kenellekään ei tullut mieleen ostaa lentolippua. Sen voi ostaa verkosta, myös toiselle. Kenellekään ei tullut mieleen maksaa majoituspaikan ruokailua verkon kautta. Hotellit ja hostellit ovat se harvinainen ryhmä palveluja ulkomailla, joilla yleensä on verkkomaksumahdollisuus.
Siinä siis meidän suomalaisten ajatuksia.
Rahaa ei voi lähettää ulkomaille? Tämä sopii siihen käsitykseen hyvin, mitä muunmaalaisilla pankeilla on Suomen pankeista: sisäänlämpiäviä. Suomalaiset eivät siis tiedä, että kyllä rahaa voi lähettää ulkomaille. On pankkipalveluja, siihen tarvitaan tilinumero. Tilisiirto tosin kestää muutaman päivän, mutta ei siitä ole kauaa, kun se myös Euroopan sisällä kesti muutaman päivän. Mutta on muitakin menetelmiä. Käteistä voi lähettää kahden eri palvelun, Western Unionin ja Forexin kautta, se tosin maksaa suhteellisen paljon. Ja on lisäksi muitakin mahdollisuuksia, esimerkiksi eri palvelujen lahjakortit. Myös kryptovaluutat, jos niitä tunnet.
Lahjakortit ovat tosi kätevä menetelmä lähettää rahaa huijareille vaikkapa Nigeriaan, juupa juu. Sanoo poliisi ja media, joka toinen päivä. Mutta ennen kuin lähetät, on hyvä tietää, että on monta menetelmää ottaa selvää, minne raha menee ja ennen muuta kenelle. Muista olla valpas. Jos haluat lisätietoja, kannattaa ehkä ottaa yhteyttä lähimpään poliisiin google-haun eli tekoälyn sijaan.
Nk. oikeassa elämässä näyttää tältä: Suomessa asuvat maahanmuuttajat lähettävät vuosittain satoja miljoonaa tai jopa yli miljardin euron edestä rahaa ja tavaraa kotimaihinsa.
Mutta sinä suomalainen annat siis ystäväsi kuolla, mutta niinhän ne sodassakin kuolevat… ja kuolemmehan me joka tapauksessa... Minkäs sille sitten mahtaa.
© anssi keränen / Seura 28.05.2017
Sitten aivan toinen aihe, jossa empatiaa ei myöskään tunnu löytyvän.
Ei ole lapsia, tai kuten tapahtua saattaa, on lapsia muttei lapsenlapsia. On kuulemma ihanaa saada lapsia ja sitten olla mummo tai vaari. Sen toki suon kenelle hyvänsä.
Mutta: jatkuva kertominen lapsettomalle siitä, miten ihania omat lapset ja lapsenlapset ovat ja miten ihanaa on olla mummo tai vaari, voi olla jollekin toiselle kärsimys. Etenkin, kun mummoilijat muistavat joka käänteessä kertoa, miten fiksuja ja älykkäitä omat jälkeläiset ovat.
Älä tuputa. On elämässä muutakin kuin lapset. Puhu jotain muutakin kuin vain lapsistasi. Kysy kuulumisia. Sen sijaan älä kysele, miksi toisen tilanne on se mikä on. Se voi olla kipeä kohta, josta sinä et tiedä mitään.
Lapsia on, muttei lapsenlapsia. Jotkut yrittävät lohduttaa, että ”joskus ehkä on”. Olen jotakuinkin systemaattisesti estänyt naamakirjassa tuputtajien viestit. Oikea ystävä ei tee ystävyyttä siitä riippuvaiseksi, mitä sinulla on tai ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti