AfD - Vaihtoehto Saksalle vai Vaihtoehto tyhmille?

Alternativ für Deutschland. Vai Alternativ für Dumme? Kriitikot esittävät, että lyhenne olisi jälkimmäinen, eli Vaihtoehto hölmöille. 

 

 

Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen poliittisiin tavoitteisiin kuuluvat tiukempi maahanmuuttopolitiikka, laaja-alaisten ilmastonsuojeluvaatimusten hylkääminen, euroskeptinen suuntautuminen sekä kansalliset ja konservatiiviset prioriteetit sosiaali- ja talouspolitiikassa.

-AfD vaatii kattavaa valvontaa Saksan ulkorajoilla ja hallitsemattoman maahanmuuton estämistä. Sosiaalietuuksia, kuten perustuloa, tulisi tiukentaa tai vähentää ulkomaalaisille ja turvapaikanhakijoille. Maasta poistumaan pakotetut henkilöt tulisi karkottaa johdonmukaisesti ja laajamittaisesti.
-Puolue hylkää ydinvoimasta luopumisen sekä tuulivoiman massiivisen laajentamisen. Se vaatii paluuta perinteisiin energialähteisiin, kuten hiileen ja ydinvoimaan, energian hintojen alentamiseksi.
-Polttomoottorin säilyttämistä tuetaan, kun taas sähköajoneuvoja ja yleisiä nopeusrajoituksia moottoriteillä torjutaan.
-Kotimaisille yrityksille ja kansalaisille vaaditaan helpotusta säännösten ja verojen vähentämisen kautta.
-AfD pyrkii perustavanlaatuiseen muutokseen Euroopan unionissa kohti löyhää itsenäisten kansallisvaltioiden liittoa ("Isänmaiden Eurooppa").
-Puolue vaatii Venäjän vastaisten talouspakotteiden poistamista ja energiatoimitusten uudelleen aloittamista sekä neutraalia kantaa Ukrainaan.
-AfD kyseenalaistaa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tieteellisessä muodossaan ja vaatii vetäytymistä Pariisin ilmastosopimuksesta sekä ilmastoon liittyvien verojen ja maksujen poistamista.
-Keskitytään taloudellisiin kannustimiin syntyvyyden lisäämiseksi kotimaassa ("kotimainen potentiaali").
-Puolue kannattaa perinteisen perheen säilyttämistä. Ensinnäkin se on kriittinen sukupuolten monimuotoisuuden käsitteitä kohtaan ja vaatii joskus perustavanlaatuisia uudistuksia tai valtiosopimusten irtisanomista julkisen yleisradiotoiminnan alalla.

Perinteiset puolueet ovat aika kädettömiä. Ne eivät halua olla missään tekemisissä AfD:n kanssa, mutta eivät myöskään pysty tarjoamaan vaihtoehtoja. Keskustelu käy todella kuumana. Niiden mielestä AfD on uusi natsipuolue, joka pakottaa kaikki muut toimimaan heidän ideologiansa mukaisesti. AfD on erityisen vahva itäisen Saksan alueella – siellä, missä maahanmuuttajia ei juurikaan ole, mutta jota vaivaavat DDR:n perintönä tulleet taudit: suurempi työttömyys ja alempi elintaso kuin lännessä. 

 

 

AfD-puolueeseen liittyvä kritiikki ja ongelmat liittyvät pääasiassa oikeistolaisiin äärisuuntauksiin, perustuslain vastaisiin kantoihin, puolueen mahdolliseen kieltämiseen liittyviin kotimaisiin poliittisiin kiistoihin ja sisäisiin skandaaleihin.  Tutkijat huomauttavat, että AfD:n vahvalla vaikutuksella voi olla kielteisiä seurauksia sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, taloudelle ja ammattitaitoisten työntekijöiden tulolle. AfD:n ajatukset ja uskomukset tuovat mieleen natsiajan. Natsit väittivät myös, että jotkut ihmiset olivat toisia arvottomampia, ja he päättivät itse, kuka oli arvokkaampi ja kuka vähemmän arvoinen. Natsien arvottomaksi pitämiä uhkailtiin, pahoinpideltiin tai murhattiin. Puolue on miesvaltainen, naisella ei ole samaa arvoa kuin miehellä.

Globaali poliittinen siirtymä oikealle on monimutkainen ilmiö. Sitä ajavat syvään juurtuneet taloudelliset huolet, globalisaation ja muuttoliikkeen aiheuttama kulttuurisen kontrollin menettämisen tunne sekä valtava tyytymättömyys vakiintuneeseen poliittiseen eliittiin.

Monet keskiluokkaiset pelkäävät yhteiskunnallista taantumista ja hyvinvointivaltion heikkenemistä. Jatkuvat kriisit, kuten inflaatio, nousevat hinnat ja pandemian jälkivaikutukset, ruokkivat halua yksinkertaisiin suojelulupauksiin.

Äärioikeistolla on äärimmäisen tehokas tapa mainostaa itseään. Nykyinen sosiaalinen media ja sen hallitsemattomuus ruokkivat massahysterioita ja negatiivisuutta. Eihän media eikä varsinkaan sosiaalinen media myy sillä, että kaikki on hyvin, vaan sillä, että koko ajan uhkaa joku katastrofi. Ajatellaan, että juuri minulta menee hyvä elämä, hyvä toimeentulo ja kaikki se hyvä, jonka juuri minä olen ansainnut. Koska perinteiset puolueet eivät minun mielestäni tee mitään, tartun vaihtoehtoihin.

Lyhyesti: AfD tarjoaa helppoja ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin.

AfD-puolueen politiikassa ja ohjelmassa on useita sisällöllisiä ja strategisia ristiriitoja. Nämä koskevat pääasiassa taloudellisten lausuntojen ja työntekijöiden todellisten etujen välistä ristiriitaa, puolueen suhtautumista valtioon ja sen esittämistä järjestelmän oletettuna kriitikkona samalla hyödyntäen valtion instituutioita.

AfD väittää olevansa tavallisten kansalaisten ja työntekijöiden puolue. Kriitikot ja ammattiliitot kuitenkin huomauttavat, että monet puolueen talouspoliittiset vaatimukset – kuten suurituloisten verovähennykset tai sosiaalietuuksien leikkaaminen – vahingoittavat työntekijöiden ja pienituloisten etuja.

Toisaalta puolue vaatii tukea paikallisille asukkaille ja perheille, mutta toisaalta se hylkää monia sosiaalisen korvauksen ja työmarkkinoiden sääntelyn välineitä, jotka voivat johtaa sosiaaliseen eriarvoisuuteen.

AfD kritisoi usein jyrkästi valtiota, vakiintuneita instituutioita ja puolueiden rahoitusta "järjestelmänä". Samaan aikaan se hyödyntää täysimääräisesti taloudellisia resursseja, asemia ja parlamentaarisia oikeuksia (kuten puheoikeutta liittopäivätalolla ja osavaltioiden parlamenteissa), jotka tämä järjestelmä sille suo.

Puolue esittää itsensä julkisuudessa säännöllisesti median ja viranomaisten voimattomana uhrina. Samaan aikaan se vaatii oikeutta muuttaa perusteellisesti tai ottaa poliittisen vallan maassa.

AfD vaatii äänekkäästi sananvapauden suojelua ja syyttää muita puolueita sensuurista. Kriitikot kuitenkin syyttävät puoluetta itse kriittisen median rajoittamisesta, toimittajien poissulkemisesta tai eriävien mielipiteitä halventavan kulttuurin lietsomisesta.

Puolue vetoaa lakiin ja järjestykseen sekä perustuslakiin. Samaan aikaan liittovaltion perustuslain suojavirasto tarkkailee sitä epäiltynä oikeistolaisena äärijärjestönä, koska osa puolueesta ajaa tavoitteita, jotka ovat suunnattu ihmisarvoa ja demokratian periaatteita vastaan.

AfD kritisoi usein Euroopan unionia ja euroa perustavanlaatuisin perustein ja vaatii kansallista eristäytymistä tai jopa eroa (Dexit). Saksa kuitenkin hyötyy vientiin suuntautuneena maana valtavasti Euroopan sisämarkkinoista, mutta puolue ei tarjoa mitään toteuttamiskelpoisia taloudellisia vaihtoehtoja, jotka estäisivät tämän vaurauden menetyksen.

Tyytymättömyys liittovaltion hallitukseen ja demokratian toimintaan on Saksassa korkea. Politbarometrin kaltaiset tutkimukset osoittavat, että selvä enemmistö kansalaisista on tyytymättömiä. Monet ihmiset epäilevät vakiintuneiden puolueiden ja johtavien poliitikkojen työtä.

Mitä siis? Kukaan ei tiedä.