En minä tästä niin usein pauhaisi, jos se ei olisi ollut meille todellinen ongelma. Se alkoi, kun ensimmäiset myllyt alkoivat pyöriä Kalajoella. Infraäänen ongelma on sen pulssimaisuus. Kuten jos yrittäisit nukkua, mutta vesihanastasi tippuisi koko ajan vettä tippa kerrallaan metalliämpäriin omassa makuuhuoneessasi. Sellaista käytetään kidutusmenetelmänä diktatuurimaiden vankiloissa.
Ongelma paheni
painajaiseksi, kun saman etäisyyden päähän eli noin 2 km etäisyydelle toisessa
suunnassa pystytettiin lisää myllyjä.
Minä olin töissä suurimman osan ajasta muualla Suomessa, mutta mieheni oli
kotona Kalajoella. Aina kun hän oli kanssani jossain muualla Suomessa –
Helsingissä, Jyväskylässä, Lappeenrannassa – hän oli terve, vaan päivän parin
päästä kotiin tultuaan alkoi huimaus ja pahoinvointi. Kalajoelta hänet vietiin
monta kertaa Kokkolaan tutkimuksiin, mutta siellä hän oli terve, vaan kun palasi
kotiin, pahoinvointi jatkui. Ajan myös sama alkoi toistua myös minun
kohdallani.
Miehelläni oli sydänvika, sen tiesimme kyllä, hänellehän oli aiemmin tehty ohitusleikkaus. Minä aloin Kalajoella myös kärsiä huimauksesta. Lopuksi Kalajoesta minulle jäi vain tinnitus. Kun muutimme Jyväskylään, kaikki terveysongelmat katosivat kuin taikaiskusta. Jyväskylässä sijaitsee ilmasotakoulu, tänne ei myllyjä rakenneta, koska ne häiritsisivät tutkia, ja Suomen sijainnin takia itärajan takainen naapuri on oikea uhka ja siksi Suomi ylläpitää puolustustaan.
Minua pidetään salaliittoteoreetikkona. En yhtään ymmärrä, miten inframelu liittyisi salaliittoihin, kun sehän on vain fysiikkaa, ei salatiedettä. En vastusta rokotuksia, mutta valitettavasti ihmiset yleensä mieltävät nämä kaksi asiaa samanarvoisiksi. En ymmärrä miksi. Infraäänestä puhujat valitettavasti varsin usein julkaisuissaan myös vastustavat rokottamista, ja keskustelu kiihtyi etenkin koronan takia.
Siis sama asia kuin jos minulla on kengät, niin pakkohan minun on silloin omistaa myös sukset, vai? En yhtään ymmärrä ihmisten logiikkaa.
Toinen minusta kummallinen yhdistelmä on, että oletetaan tuulivoiman vastustajan ehdottomasti myös kannattavan ydinvoimaa. Kannatan kyllä ydinvoimaa, mutta en tuosta syystä. Se ei ole tuulivoiman vastakohta, vaan yksi energiantuotantomuoto.
Siis jos minulla on polkupyörä, en mitenkään voi omistaa autoa. Sama logiikka, en ymmärrä miksi.
Ai ei tuollaista voi olla, kun ei sinullakaan ole. Eihän toki. Kun kaverilla on astma, niin eihän sellaista ole, koska ei sinullakaan ole. Kun naapuri jäi auton alle, niin koska sinä et ole jäänyt, ei vaaraa ole olemassakaan. Homoja ei ole, koska et sinäkään ole. Eikä radioaktiivisuus voi olla vaarallista, koska sitä ei näe.
Laskutavasta riippuen 10-30% väestöstä sairastuu infraäänestä. Sairaus voi olla vakavaa, kuten miehelläni, tai pelkästään unettomuutta ja keskittymiskyvyn alenemista. Tuuliturbiinien välittömässä läheisyydessä tehdyissä kyselytutkimuksissa noin 15 prosenttia asukkaista kertoo usein kärsivänsä oireista, kuten päänsärystä, väsymyksestä tai unihäiriöistä.
Tutkimuksia infraäänen haitallisuudesta on sadoittain. Ne vaan eivät sovi nykypolitiikkaan, ”koska uusiutuvat”. Suomen Uusiutuvat ry on tuulivoiman ja aurinkopaneelien etujärjestö, sen tehtävä on ajaa valmistajien ja toimijoiden etua. Jopa yhdistyksen nimikin on harhaanjohtaja, sillä ei energia uusiudu. En ymmärrä, millä tavoin kupari, betoni, harvinaiset maametallit ja öljy kuuluvat uusiutuviin. Ilman niitähän ei mikään mylly synny eikä toimi.
Fysiikan laki: Energian säilyvyyslaki
- Energiaa ei voi luoda.
- Energiaa ei voi hävittää.
- Se vain muuttaa muotoaan.
- Esimerkki: Kemiallinen energia muuttuu lämmöksi ja liike-energiaksi.
Uusia tutkimuksia tehdään jatkuvasti. Alla näitä yksi uusi.
Tuuliturbiinien infraääni aiheuttaa häiriöitä pienimmissä verisuonissa – uusi tutkimus
Todistusaineistoa kertyy yhä enemmän. Ensin Paderbornin terveystiedot osoittivat, että tuulivoimalaitosten läheisyydessä asuvat ihmiset sairastuvat huomattavasti useammin sydämen vajaatoimintaan ja sydämen rytmihäiriöihin. Sitten laboratoriokokeet osoittivat, että infraääni heikentää suoraan sydänlihaksen pumppausvoimaa. Nyt uusi tutkimus antaa seuraavan todisteen: infrasääni häiritsee pienimpien verisuonten toimintaa. Ja mitä pidempään altistuminen kestää, sitä voimakkaammin se vaikuttaa.
Maryam Dastanin, Ursula Bellut-Staeckin, Christian Lehmannin ja heidän kollegoidensa Dalhousie-yliopistosta Halifaxista tekemä tutkimus julkaistiin 26. elokuuta 2026 preprint-julkaisuna, ja sen otsikko on ”Repeated Infrasound Exposure Alters Vasomotion in Mice” (Toistuva infrasound-altistus muuttaa verisuonten liikettä hiirillä). Tutkimuksen rahoitti Saksan infraääniyhdistys Deutsche Schutz-Gemeinschaft-Schall für Mensch und Tier (DSGS) – juuri se järjestö, jonka puheenjohtaja Peter P. Jaeger on jo vuosia taistellut tuuliturbiinien infrasoundin järjestelmällistä vähättelyä vastaan. Se, että saksalainen melunsuojelujärjestö rahoittaa lahjoitusvaroilla kanadalaista yliopistoa infraäänen fysiologisten vaikutusten tutkimiseksi, kertoo paljon vakiintuneen tutkimusrahoituksen prioriteeteista: jos esittää kriittisiä kysymyksiä tuulivoimasta, joutuu maksamaan ne itse.
Mitä tehtiin?
Tutkijat jakoivat hiiret useisiin ryhmiin:
• Yksi ryhmä altistettiin infraäänelle kerran neljän tunnin ajan (1 hertsi, 100 desibeliä).
• Toinen ryhmä 14 päivän ajan, joka päivä neljä tuntia.
• Vertailuryhmät viettivät saman ajan samassa tilassa, mutta ilman infraäänialtistusta.
Sen jälkeen tutkijat tutkivat eläinten kielen alla olevaa verenkiertoa. He tarkastelivat:
1. Kuinka voimakkaasti verisuonet sykkivät – eli kuinka paljon niiden halkaisija laajenee ja supistuu rytmisesti. Tätä kutsutaan vasomotioksi.
2. Kuinka paljon verta tosiasiassa virtaa – eli kudoksen todellista verenkiertoa.
Mitä tuloksia saatiin?
Jo yhden nelituntisen infraäänikäsittelyn jälkeen havaittiin ensimmäisiä muutoksia: eläinten verisuonet sykkivät voimakkaammin kuin aiemmin.
14 päivän päivittäisen infraäänialtistuksen jälkeen vaikutus oli paljon selvempi: verisuonten syke oli nyt voimistunut kaikilla mitatuilla taajuusalueilla.
Tämä koski:
• erittäin hitaita rytmejä (joita ohjaa pääasiassa endoteeli – verisuonen sisäpinta),
• keskimääräisiä rytmejä (jotka liittyvät hermostoon),
• sekä nopeampia rytmejä (joihin hengitys ja sydämenlyönnit vaikuttavat).
Se, että kaikki kolme aluetta ovat mukana, on vahva varoitusmerkki. Se tarkoittaa, että infraääni häiritsee koko verisuonten säätelyä – ei vain pientä osaa siitä.
Mitä tämä tarkoittaa ihmisille?
Tutkimus tehtiin hiirillä, ei ihmisillä. Pienimpien verisuonten säätely toimii kuitenkin hiirillä ja ihmisillä samojen perusperiaatteiden mukaisesti. Siksi tulokset ovat yleistettävissä.
Tärkeää on ennen kaikkea ajallinen kulku: mitä pidempään altistuminen kestää, sitä voimakkaampi vaikutus on. Tuuliteollisuusalueiden lähistöllä asuvat ihmiset eivät ole alttiina infraäänelle vain neljän tunnin tai 14 päivän ajan – vaan vuosien ajan, päivä päivältä, yö yöltä.
Se, että kokonaisverenkierto pysyi tutkimuksessa vielä normaalina, ei ole syy olla olematta varuillaan. Keho on ilmeisesti vielä vastannut altistukseen ja ylläpitänyt verenkiertoa. Mutta kuinka kauan tämä vastasäätely kestää? Tutkijat itse pohtivat, voisivatko suojamekanismit pettää vielä pidemmän altistuksen yhteydessä.
Mitä kehossa tapahtuu?
Tutkijat selittävät mekanismia seuraavasti: Verisuonemme eivät ole jäykkiä putkia. Niiden sisäseinämissä on pieniä paineantureita – niin kutsuttuja PIEZO1-kanavia. Nämä kanavat reagoivat soluseinämän venymiseen. Kun seinämän muoto muuttuu, ne avautuvat ja päästävät kalsiumia soluun.
Infrääni vaikuttaa juuri näihin paineantureihin. Ääniaallot painavat ja vetävät vuorotellen verisuonten seinämiä – vaikka paine onkin äärimmäisen pieni (noin 2 pascalia, mikä on vähemmän kuin hengähdys). Mutta tämä pieni paine riittää aktivoimaan herkät PIEZO1-kanavat. Seurauksena on, että kalsium virtaa soluun hallitsemattomasti, ja verisuonten halkaisijan tarkasti säädelty säätely menee sekaisin.
Tämä sopii yhteen sen kanssa, mitä jo tiedämme: Aikaisemmat tutkimukset – esimerkiksi Liu et al. (2012) ja Shi et al. (2013) – ovat osoittaneet, että infraääni avaa kalsiumkanavia hermosoluissa ja laukaisee tulehduksia aivoissa. Uusi tutkimus osoittaa nyt, että sama mekanismi toimii myös verisuonissa.
Tieteen varovainen kielenkäyttö – ja mitä se tarkoittaa
Kirjoittajat ilmaisevat asian, kuten akateemisessa kirjallisuudessa on tapana, varovaisesti: ”Tiedot tukevat teoriaa, jonka mukaan infraääni vaikuttaa mikroverenkiertoon biologisesti merkittävänä mekaanisena ärsykkeenä.” Ja: ”Kroonisen infraäänialtistuksen jälkeen havaittu lisääntynyt verisuonten liikkuvuus (vasomotion) voisi olla varhainen merkki verisuonten säätelyn häiriöstä eikä suinkaan yksinkertainen fysiologinen parannus.”
Selkokielellä sanottuna: infraääni ei ole harmitonta taustakohinaa. Se on verisuonille biologisesti merkityksellinen stressitekijä. Havaitut muutokset eivät ole merkki terveydestä, vaan varoitusmerkki.
Huomionarvoista on myös se, mitä tutkimuksessa ei tutkittu – ja mitä kirjoittajat mainitsevat kiireellisenä tutkimustarpeena: suorat PIEZO1-kanavan mittaukset, solunsisäinen kalsiumkuvantaminen, endoteelitoimintatestit ja verisuonikudoksen histopatologiset tutkimukset pitkäaikaisen altistuksen jälkeen. Se, että näitä tutkimuksia ei ole suoritettu, ei johdu tieteellisen uteliaisuuden puutteesta, vaan rahoituksen puutteesta. DSGS on rahoittanut tutkimuksen omista varoistaan – pisara meressä verrattuna miljardeihin tukirahoihin, jotka ohjataan tuulivoiman lisäämiseen.
Mitä tulokset kertovat meille?
Dastan-tutkimus lisää uuden palasen yhä selkeämmäksi muodostuvaan kokonaiskuvaan. Syy-seurausketju täydentyy silminnähden:
1. Tuuliturbiinit tuottavat pulssimaista infraääntä, jonka taajuudet ovat erittäin matalat ja äänenpainetasot korkeat – tämän ovat dokumentoineet muun muassa Mattsson et al. (2026) julkaisussa Applied Acoustics (TKP-raportti) sekä Flemmerin & Flemmerin (2023) tutkimuksissa julkaisussa Sustainable Cities and Society.
2. Tämä infraääni tunkeutuu ilma- ja maaperän kautta rakennuksiin ja biologisiin kudoksiin.
3. Kehossa se aktivoi mekaanisesti herkkiä ionikanavia (PIEZO1, TRPV4) ja jänniteohjatut kalsiumkanavat (VGCC:t), mikä johtaa kalsiumin ylikuormitukseen ja oksidatiiviseen stressiin – kuten Liu et al. (2012) ovat osoittaneet Molecular Medicine Reports -lehdessä ja Shi et al. (2013) ovat jo vuosia sitten osoittaneet lehdessä Acta Neuropathologica.
4. Sydämessä tämä heikentää supistumisvoimaa ja lisää sydämen vajaatoiminnan ja rytmihäiriöiden riskiä – mikä on osoitettu Chabanin et al. (2021) Mainzissa tekemässä in vitro -tutkimuksessa sekä Vahlin ja Dietzin (2026) epidemiologisissa tiedoissa.
5. Mikroverenkierrossa se häiritsee tarkasti sovitettua verisuonten liikettä siinä määrin, että häiriö kasvaa altistuksen keston myötä – kuten tässä esitetty Dastanin et al. (2026) tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa suoraan
Se, että EU:n komissio, Saksan liittovaltion ympäristövirasto ja tuulivoimalobbaajat väittävät edelleen, ettei tuulivoimaloista aiheudu terveysriskiä, on tässä valossa tieteellisesti kestämätöntä. Kun otetaan huomioon yhä vahvistuva näyttö – epidemiologisista tiedoista in vitro -kokeisiin ja kontrolloituihin eläinkokeisiin – kyseessä on institutionaalinen todellisuuden kieltäminen, joka muistuttaa vuosikymmeniä kestänyttä asbestin vaarojen kieltämistä.
Luonto ei tee kompromisseja. Jos ihminen altistuu päivittäin tuntikausia infraäänelle, hänen verisuonensa reagoivat – halusivatpa poliitikot sen myöntää tai eivät.
Kuva yllä: Jeroen Komen, CC BY-SA 2.0, via Wikimedia Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti