Vaan mieli muuttumassa?
Huhtikuussa 2023 tapahtuneen lopullisen ydinvoimasta luopumisen jälkeen Saksa pitää kiinni omasta linjastaan, kun taas osa Eurooppaa ja EU:n johto pyrkivät ydinenergian vahvempaan paluun ja edistämiseen.
Ydinvoimaa koskevat kyselyt Saksassa
Mielipiteet jakautuvat: Nykyisten kyselyjen (kuten YouGovin vuonna 2026 tekemän kyselyn) mukaan noin 53 prosenttia saksalaisista pitää ydinvoimasta luopumista jälkikäteen virheenä, kun taas noin 40 prosenttia uskoo sen olleen oikea päätös.
Tuki tai vastustus riippuu vahvasti poliittisesta suuntautumisesta. Vaikka vihreiden (80 prosentia) ja vasemmistopuolueen (69 prosenttia) äänestäjät kannattavat ydinvoimasta luopumista ylivoimaisesti, kristillisdemokraattisen liiton (CDU/CSU) äänestäjistä 63 prosenttia vastustaa sitä.
Jotkut poliitikot, kuten Baijerin pääministeri Markus Söder (CSU) ja Jens Spahn, ovat toistuvasti vaatineet paluuta ydinenergiaan tai käytöstä poistettujen reaktoreiden uudelleenaktivointia. Liittovaltio ja muut puolueet pitävät ydinvoimasta luopumista kuitenkin peruuttamattomana sekä poliittisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelvottomana muun muassa ajan, pätevän henkilöstön ja turvallisen radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikan puutteen vuoksi.
Tosiasia on, että energiamurros ei ole juurikaan vähentänyt hiilidioksidipäästöjen määrää, ja on tehnyt Saksassa energian hinnasta Euroopan kalleinta.
Erojen laajuutta havainnollistavat nykyiset tiedot: Vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla kilowattitunti sähköä maksoi Unkarissa 10,4 senttiä, kun taas Saksassa kuluttajat maksoivat lähes neljä kertaa enemmän, 38,4 senttiä. Saksa on siten edelleen Euroopan kalleimpien sähkömaiden kärjessä. Keskimäärin kilowattitunti sähköä maksoi Euroopassa 28,7 senttiä vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla.
Vihaisia lukijakommentteja puolesta ja vastaan riittää. Tässä niistä yksi, poimittu facebook-sivustolta.
"Saksa on tehnyt sen. Me olemme vihdoin edelläkävijöitä. Maailman ensimmäinen teollistunut maa, joka on vapaaehtoisesti tappamassa oman teollisuutensa estääkseen sähköverkon romahtamisen.
Samaan aikaan kun Saksan hallitus antoi hiljan luvan ohittaa toimitusvarmuusraportin 15. elokuuksi asetetun määräaijan, taustalla tikittää jättimäinen aikapommi.
Totuus on nimittäin katastrofaalinen: Luovumme hiilestä ja ydinvoimasta juhlien, mutta pelastajinamme ylistetyt kaasukäyttöiset voimalaitokset ovat olemassa vain talousministeriön ideologisissa fantasioissa.
Turbiineista on maailmanlaajuisesti pulaa, koska maat, kuten Yhdysvallat, rakentavat todellista infrastruktuuria tekoälybuumia varten, kun taas me olemme vasta muodostamassa työryhmiä.
Berliinin loistava ratkaisu? "Sähköturvallisuusalusta".
Se kuulostaa huipputeknologiselta, mutta se on marraskuussa puhdasta keskitettyä suunnittelua kehitysmaiden tasolla: Kun marraskuussa ei tuule ja aurinko piiloutuu pilvien taakse, katkaisemme teollisuuslaitoksiltamme sähköt Ilman korvausta. Koska on parempi lamauttaa tehtaat kuin luopua viherpesusta.
Naapurimme pudistelevat jo epäuskoisina päätään. Ruotsi ja Norja kieltäytyvät yhteistyöstä ja estävät uusien sähkölinjojen rakentamisen. Heillä ei yksinkertaisesti ole halua antaa holtittoman energiapolitiikkamme pilata heidän luotettavia sähkönhintojaan.
Tyhjennämme Euroopan sähköverkon tuulettomina päivinä ja hukutamme sen aurinkoisina kesäpäivinä arvottomalla, heikkotuottoisella sähköllä. Ylimääräisen sähön hävittämisestä maksamme muille maille jopa miljoonia negatiivisten hintojen takia.
Loistava liiketoimintamalli. Ei ihme, että teknologiajätit kiertävät Saksan. Ne, jotka rakentavat miljardien eurojen arvosta datakeskuksia, menevät Ranskaan. Siellä he saavat turvallista ydinvoimaa moralisoivien luentojen sijaan.
Ja mitä me teemme ympäristönsuojelun nimissä? Kaadamme koskemattomia metsiä haudataksemme tonneittain betonia maahan kuparia ja luonnonvaroja kuluttavia tuuliturbiineja varten.
Juhlimme itseämme planeetan pelastajina ja samalla siirrämme miljardeja veronmaksajien rahoja Etelä-Afrikkaan, jotta he voivat nauraa meille ja pitää hiilivoimalansa tyytyväisinä käynnissä.
Jokainen, joka tosissaan uskoo, että kalliit jättiakut voivat kuroa umpeen viikkojen heikkoa tuuli- ja aurinkoenergiaa, uskoo myös, että maa, jolla ei ole valmistavaa teollisuutta, voi ylläpitää vaurauttaan. Niin kutsuttu energiamurros ei ole mikään vihreä ihme.
Se on yksinkertaisesti historian älyttömin teollistumisen vähentämisohjelma."



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti