Saksaan työllistymisen niksejä

Suomalaisilla insinööreillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä Saksaan.

Suomesta on tarjolla kovaa insinööriosaamista ja Saksassa on pula siitä, kiteyttää Anna-Maija Mertens rekrytointiyritys Fingineers Consultingista.

Mertensin mukaan erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on vaikeuksia löytää insinöörejä. Niissä kansainvälistyminen on vasta alkutekijöissään.

Yritämme tehdä suomalaisista insinööreistä heille vähemmän eksoottisia. Mertens summaa.

Fingineers välittää suomalaisia tekniikan osaajia saksalaisille asiakasyrityksilleen ja auttaa hakijoita käytännön asioissa. Peruspalvelu on työnhakijalle maksuton.

Meillä on Saksassa saksalainen toimitusjohtaja. Hänen avullaan pääsemme sellaisiin paikkoihin, joihin yksittäinen hakija ei pääsisi, lisää Hanne Salonen Fingineersistä. 

Konkreettisuus vetoaa

Saksan työmarkkinoilla on omat niksinsä. Monet paikat vaativat edelleen paperiset hakemukset ja myös hakemusten rakenne on erilainen kuin Suomessa. tärkeää on myös tietää teitittelysäännöt ja ketä kätellään tapaamisessa ensin. Kuten Suomessakin, konkreettista osaamista kannattaa korostaa.

Yrityksiä kiinnostaa, mitä hakija on tehnyt konkreettisesti. mistä alueesta hän on vastannut, onko ollut taloudellista vastuuta tai onko hän kouluttanut, Mertens luettelee.

Insinööreiltä tulleen palautteen mukaan työhaastattelut ovat Saksassa tiukempia kuin Suomessa, etenkin subtanssiosaamista haastetaan ja kysellään perusteellisesti. Preppaamme hakijoitamme juuri tässä, Salonen jatkaa.

Joissakin työpaikoissa riittä englannin kielen taito, mutta kaikki saksan osaaminen kannattaa mainita. Se osoittaa, että on rohkeutta puhua saksaa ja on motivoitunut opislemaan lisää. Salonen sanoo.

Kuukausien odotus

Saksaan mielivän tulee varautua kuukausia kestävään hakurupeamaan.

Esimerkiksi päätöksen haastattelusta pitää mennä viiden työpöydän kautta, Mertens havainnoliistaa.

Ensimmäisen vuoden aikana on tullut noin kymmenen työtarjousta ja syntynyt muutamia työsuhteita. Tämän vuoden aikana meidän hakijoita on käynyt kuukausittain haastattelussa Saksassa, Salonen laskee. 

TEK 5, Tekniikan akateemisten jäsenlehti 14.9.2012

....................................

En ole Fingeneersin palkkalistoilla enkä rekrytoija, kuitenkin vientiasianaisena tiedän Saksasta ja sen työelämästä jotain. Totta on, että insinööreistä on kova pula. Yllä olevasta olen samaa mieltä.Paperisodasta taas sanon, että se on mielestäni Suomessa hurjempaa kuin Saksassa. 

Yllä olevassa artikkelissa ”Saksa hamuaa ulkomaalaisia insinöörejä” haastatellaan suomalaista insinööriä kokemuksistaan. 

Insinöörejä tarvitaan eniten vauraissa osavaltioissa Baijerissa ja Baden-Württembergissä. Sivumennen sanoen: noissa osavaltioissa työttömiä on vain kolmisen prosenttia…  Eipä ihme, että tuottavuus on korkea ja sen mukana vauraus.  Eniten etsitään kone- ja kuljetus- sekä elektroniikka-alalla. IT-alalla on myös kysyntää.

Haastateltava kertoo, että hänen yrityksensä on hyvin kansainvälinen,  saksalais-japanilainen maailman suurimpiin kuuluva autoalan alihankkija, siellä noin puolet työntekijöistä on ulkomaalaisia. Hän kertoo työkulttuurin olevan jäykempi ja työvaatetus, kauluspaidat ja suorat housut, on muodollisempi kuin Suomessa. 

Saksan osaaminen on hänen mielestään välttämättömyys. Asiakkaiden dokumentit ovat usein pelkästään saksaksi. 

Suomen palkkataso on Suomeen verrattuna lähes kolmanneksen korkeampi. Korkeiden verojen vuoksi nettopalkoissa ero ei ole yhtä hurja kuin bruttopalkoissa. Eläminen on kuitenkin halvempaa kuin Suomessa. 

Virastoissa on saanut juosta. Saksalaiset rakastavat lomakkeita ja virastoja, jotka ovat auki eri päivinä eri aikaan.

Lumivyöryjä

 

Iltalehti otsikoi eilen: ” Ruotsalainen 20-vuotias mies on saanut surmansa lasketellessaan Lounais-Sveitsissä laskettelulaaksossa keskiviikkona.”

Minulle on jäänyt käsittämättömäksi asiaksi se, että Alpeilla lähdetään hiihtelemään omatoimisesti laskurinteiden ulkopuolelle. 

Minä en juuri hiihtele, mutta lumivyöryn olen silti nähnyt, Sveitsissä Bernin Alpeilla, kun olimme siellä patikoimassa - kesällä. 

 

Kouriintuntuvan kamalalta tuntui, kun uutisissa ilmoitettiin lumivyörystä Itävallan Alpeilla joskus joulukuussa, muistaakseni 2000. Olimme juuri edellisenä yönä kulkeneet lumivyöryn alle jäänyttä tietä, käyneet hakemassa Innsbruckista, Itävallasta tyttäremme kotiin auton hajoamisen takia, aamuyöstä. Inssbruckiin oli meiltä 245 kilometriä, ehdimme hyvin aamuksi kotiin. Lumivyöry sitten sattui vain muutamaa tuntia myöhemmin...  

On olemassa kahdenlaisia lumivyöryjä. Jos rinteen kaltevuus on 30° -  50°, niin pakkaantunut lumi lähtee levynä valumaan alas jossain vaiheessa - odotetusti. Pehmeän lumen vöyryt taas tapahtuvat silloin, kun on tullut runsaasti uutta lunta. Eikä pelastautua voi oikein mitenkään, joskin voi varustautua välinein, mutta koska lumivyöryt ovat hyvin nopeita ja koko seinämä murtuu, niin minne mennä? 

Suomessahan lunta tulee vähän kerrallaan ja pitkän ajan kuluessa. Alpeilla – ja eteläisessä Saksassa – lunta saattaa tulla metri yhtenä päivänä. Sitä oli joskus suomalaisille vaikea selittää!

 

Barokkikaupunki Dresden syntyi uudelleen

Dresdeniläiset kokoontuivat eilen, 13.2., kaupungin kaduille muistamaan pommituksen vuosipäivää. Vanhan kaupungin ympärille muodostettiin ihmisketju, johon osallistui poliisin tietojen mukaan 10.000 ihmistä. He kaikki halusivat esittää vastalauseen äärioikeistolaisuudelle ja vierasmaalaisvastaisuudelle. Sachsin osavaltion ooppera piti Semperopperassa muistokonsertin. Illan päätteeksi soitettiin kaikkien kaupungin kirkkojen kelloja. 

Helmikuussa 1945 Dresdenin pommituksissa kuoli noin 25.000 ihmistä. Pitkään oli epäselvää, miten monta kuolonuhria tuolloin 630.000:n asukkaan kaupungissa todellisuudessa oli. Tämä johtuu siitä, että idästä oli juuri tullut kaupunkiin tuhansittain pakolaisia. Brittien ja amerikkalaisten pommikoneet tuhosivat noin 12 neliökilometrin alueen kokonaan. 

Osin kansainvälisen avun kautta aloittivat kaupunkilaiset jälleenrakentamisen, joka yhä vieläkin on kesken. Paljon on kuitenkin tehty, ja  kaupungin barokkirakennukset sellaisina kuin ne muinoin olivat on taas rakennettu paikoilleen. 

”Hätähuuto Dresdenistä”-niminen hanke aloitti vuonna 1990 kaupungin keskuskirkon, Frauenkirchen jälleenrakentamisen. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 2005. 

Arkkitehti Gottfried Semper rakensi vuosina 1838-1841 Dresdenin ooppera- ja teatteritalon. Rakennus paloi vuonna 1869 ja se jälleenrakennettiin vuosina 1871-1878. Liittoutuneiden pommituksessa vuonna 1945 ooppera tuhoutui taas täysin. DDR:n hallitus jälleenrakennutti talon vuosina 1977-1985. Kaikki yksityiskohdat kopioittiin pikkutarkasti Semperin alkuperäisten piirustusten mukaan. Ainoastaan lavatekniikka on uusi ja kestää vaativimpiakin tuotantoja.
Semper-ooppera on kiistatta Saksan kaunein oopperatalo. Sen maine ei perustu ainoastaan arkkitehtuuriin, vaan myös moniin historillisiin ensi-iltoihin. Muun muuassa Richard Strauss ja Richard Wagner esittivät monet oopperaensi-iltansa siellä. 

August der Starke (Aukusti Väkevä), Saksin vaaliruhtinas ja Puolan kuningas, rakennutti vuosina 1711-1728 barokkilinnan, Zwingerin, Dresdenin keskustaan, Elbe-joen lähelle. Tämä linna ei ole koskaan ollut hallintorakennus, vaan sen ainoana tarkoituksena oli toimia huvilinnana. Tänäkin päivänä kauniissa sisäpihassa järjestetään kulttuuri- ja musiikkitapahtumia.

Kronentor eli kruunuportti, yksi Zwinger-linnan sisäänkäynneistä, on Dresdenin kaupungin tunnusmerkki.

Linnassa toimii myös neljä tunnettua museota: asemuseo, jossa on historiallisia aseita ja haarniskoita, suuri posliinikokoelma, vanhojen mestareiden taulugalleria sekä matemaattis-fysikaalinen salonki, jossa on esillä historiallisia tutkimuslaitteita ja kelloja. Syksyllä 2006 avattiin uudelleen historiallinen ”Vihreä holvi” – saksilaisten herttuoiden ja kuninkaiden aarrekammio. Vuonna 2009 valmistui linnan uusi vierasholvi. Linnaan on tänä vuonna määrä saada useimmat osavaltion museoaarteet. Tunnetuin yleisön nähtävillä oleva teos on Rafaelin Sikstiiniläismadonna.

Ja kuten niin usein Saksassa: kaupunki sijaitsee kauniilla paikalla; Dresden sijaitsee Elbe-joen laaksossa. 

 

 

Dresden pääsi maailman kulttuuriperinneasemastaan, kun  - huolimatta kuuluisien saksalaisten vetoomuksista - rakennutti keskustaan modernin sillan...

Kuten niin monet muutkin asiat, niin Dresdenin pommituskin tulee lähelle vasta sitten, kun tuntee jonkun sieltä henkiin jääneen, iäksi vamman saaneen. 

Dresden on Saksin osavaltion pääkaupunki. Suomen valtiota merkitsevä sana "Saksa" on tullut muinaisesta kanssakäymisestä juuri Saksin osavaltion kanssa. 

Leveän lallattavasta saksista ei yleensä juuri pidetä. Saksin murre jää suosituimmuuskyselyissä joka kerta peränpitäjäksi. Monet saksalaiset yhdistävät sen yhä DDR-diktatuurin saksia puhuneisiin vallanpitäjiin ja itäisen Saksan ongelmiin.

Olen käynyt Dresdenissä useita kertoja. Ensimmäisen kerran kävimme tutustumassa Dresdeniin perheenä heti Saksojen yhdistymisen jälkeen. Kaupunki oli ja on mahtava kulttuurikokemus.

Bodenjärven pojat – Die Jungs vom Bodensee

Etelä-Saksassa on nyt karnevaaliaika (Fastnacht) ylimmillään. Tavatessa ei sanota ”huomenta” vaan ”ho narro” tai ”narri narro” tai muutakin vastaavaa riippuen siitä missä kunnassa ollaan. Jutut ja laulut ovat sitä sun tätä, täynnä huumoria ja paikallisvitsejä, melodiatkin ainakin ihan etelässä täysin sinnepäin…

 

Kuva: HTGW

Kaikki, kaikki ovat Konstanzissa laskiaistiistaita edeltävänä torstaina ulkona kadulla!

Allaolevan videon "Bodenjärven pojat" seisoivat ensimmäistäkertaa yhdessä lavalla ja esittivät kappaleensa „Kun näen järven“. Se siis tapahtui Konstanzin katukarnevaaleissa 7. helmikuuta. Mukana svengaavaa yleisöä oli tuhatkunta.

http://vimeo.com/58773509

”Wenn ich den See seh (Kun näen tämän järven),

brauch ich kein Meer mehr… (en tarvitse enää merta…)“

Musiikista voi tykätä tai sitten ei - Bodensee on TODELLA KAUNISTA seutua. 

– Pojat kiittävät videonsa esittelytekstissä Giess-matkustajalaivaa ja sen kapteenia Carola Schenkiä, jonka laivalla "MS Seestern" filmi kuvattiin. 

Rondodrom - liikuteltava lasi-iglu Sveitsistä

Harmi, ettei yksikään suomalainen taho tarttunut tarjoukseen.

Sveitsiläinen firma tekee lasisia kokous- ym. tiloja. 

 

Rondodrom antaa ideoille uutta tilaa!

Baari, tapahtumapaikka, näyttelytila, myyntitila. Näkyvästi esillä, ja kuitenkin suoja tuulta ja säätä vastaan.  Tunnelmaa riittää! Varmaa on, että Rondodrom vetää väkeä!

 

Varsinkin hiihtokeskuksissa Sveitsissä Rondodrom on lyönyt itsensä läpi. Siellä tapahtuu: on kahvilaa, hotelliaulaa, biletystä, konsertteja, myyntiä. Rondodromissa on tilaa jopa 150 henkilölle!  Peruskoot: läpimitta 8 tai 20 metriä. 

Helppo asentaa mihin hyvänsä ja helppo purkaa. Sopii siis lyhyt- ja pitkäaikaisiin tapahtumiin. Vitsi onkin juuri tässä: siirrä jonnekin muualle. Ei rakennuslupaa…

Rondodrom AG:n perustivat vuonna 2000 sveitsiläiset Kurt ja Peter Zuberbühler. Nykyisin firmassa on 25 työntekijää. 

 

Kuva: Gommiswald kesällä

 Kuva: Gommiswald ja hiihtokeskukset

Tuolloin, kun Zuberbühlit toivat iglunsa markkinoille, kävin muutaman kerran suomalaisten kiinnostuneiden kanssa heidän luonaan.  Gommiswald ei ollut minun kotoani kovin kaukana Sveitsissä. Kuitenkaan kenelläkään ei ilmeisesti Suomessa ollut tarpeeksi rahaa, olihan juuri päästy lamasta... Mietimme muutamankin suomalaisen kanssa markkinointia, mutta mikään ei johtanut mihinkään. Turismi Suomessa on mielestäni monessa suhteessa verrattuna Keski-Eurooppaan aivan lapsenkengissä - paljon kokouksia, vähän toimintaa. Lappilaisilta puuttuvat asiakaspalvelutaidot. Suomalaisilta puuttuu kielitaito... venäjää tarvitaan. Ei voi muuta kuin toivoa, että pakkoruotsi joku päivä korvataan käytännönläheisimmillä kielillä.