Raamatun sanaa

”Mene siis ja kukista amalekialaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.”

(Samuel 15:3)

”Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten, surmatkaa ihmisiä esipihat täyteen. Menkää sen jälkeen kaupunkiin ja tappakaa siellä.”
(Hesekiel 9:6)

»Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle. Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. »
(2. Moos. 19:11-13)

»Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. »
(2. Moos. 21:12)

»Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. »
(2. Moos. 21:15)

» Jos joku syyllistyy ihmisryöstöön, häntä rangaistakoon kuolemalla katsomatta siihen, myykö hän ryöstetyn vai löydetäänkö tämä hänen hallustaan. »
(2. Moos. 21:16)

»Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. »
(2. Moos. 21:17)

»Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta.»
(2. Moos. 31:14 )

»Noitanaisen älä anna elää. »
(2. Moos. 22:18)

»Jos jossakussa miehessä tai naisessa puhuu vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön hengiltä, sillä hän on itse ansainnut kuolemansa.»
(3. Moos. 20:27)

»Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä.»
(3. Moos. 24:16)

»Jos joku surmaa ihmisen, hänet on surmattava.»
(3. Moos. 24:17)

»Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille ja sanottava kaupungin vanhimmille: 'Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.' Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne. Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.»
(5. Mooseksen kirja 21:18-21)

»Sano israelilaisille: Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen uhraa lapsensa Molokille, hänet on surmattava; sen seudun väki kivittäköön hänet hengiltä.»
(3. Mooseksen kirja 20:2)

»Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan. Mutta teitä yllyttänyt profeetta tai unennäkijä on surmattava, koska hän houkutteli teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka on tuonut teidät pois Egyptistä ja lunastanut teidät vapaiksi tuosta orjuuden maasta; se mies viekoitteli teitä kääntymään pois siltä tieltä, jota Herra on käskenyt teidän kulkea. Hävittäkää paha keskuudestanne.»
(5. Mooseksen kirja 13:5-6)

»"Vaikka veljesi, oman äitisi poika, sinun oma poikasi tai tyttäresi, vaimosi, jota rakastat, tai paras ystäväsi salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, joita sinä ja sinun esi-isäsi ette ole entuudestaan tunteneet, niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne maan äärestä toiseen, lähellä tai kaukana, älä suostu hänen ehdotukseensa äläkä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan, vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta.»
(5. Mooseksen kirja 13:7-11)

»Jos mies häpäisee oman isänsä makaamalla hänen vaimonsa kanssa, molemmat syylliset on surmattava; he ovat itse ansainneet kuolemansa.»
(3. Mooseksen kirja 20:11)

»Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät on molemmat surmattava. He ovat tehneet luonnottoman teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa.»
(3. Mooseksen kirja 20:12)

»Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.»
(3. Mooseksen kirja 20:13)

»Jos joku ottaa vaimokseen naisen ja hänen äitinsä tai naisen ja hänen tyttärensä, se on törkeä teko, jonka vuoksi sekä mies että molemmat naiset on poltettava. Sen kaltaista törkeyttä ei saa sallia teidän keskuudessanne.»
(3. Mooseksen kirja 20:14)

»Jos mies sekaantuu eläimeen, hänet on surmattava, ja myös eläin on surmattava. Jos nainen parittelee eläimen kanssa, surmattakoon sekä nainen että eläin. Molemmat on surmattava, sillä kumpikin on ansainnut kuolemansa.»
(3. Moos. 20:15-16)

»Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän häpäisee setänsä. Syylliset joutuvat kantamaan vastuun synnistään. Heidät on surmattava, eikä heille saa jäädä lapsia.»
(3. Moos. 20:20)

»Jos joku viettelee veljensä vaimon, hän tekee inhottavan teon. Koska hän on häpäissyt veljensä, syylliset on surmattava eikä heille saa jäädä lapsia.»
(3. Moos. 20:21)

»Jos papin tytär häpäisee itsensä harjoittamalla haureutta, hän samalla häpäisee isänsä; siksi hänet on poltettava.»
(3. Moos. 21:9)

»Jos mies otettuaan itselleen vaimon ja maattuaan hänen kanssaan alkaa tuntea vaimoaan kohtaan vastenmielisyyttä, esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt', tytön isän ja äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille. Tytön isän tulee sanoa vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni tuolle miehelle vaimoksi, mutta mies alkoi vihata häntä. Hän on puhunut perättömiä ja väittää, ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.' Sitten vanhempien tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen, ja näiden on ruoskittava mies ja määrättävä hänelle sakkoa sata hopeasekeliä, jotka annetaan tytön isälle, koska mies on mustannut koskemattoman israelilaisen tytön mainetta. Tyttö jääköön miehen vaimoksi, eikä mies saa koko elinaikanaan hylätä häntä. "Jos taas miehen esittämä väite pitää paikkansa eikä voida näyttää toteen, että tyttö oli koskematon, vanhimpien tulee viedä tyttö isänsä talon ovelle ja kaupungin miesten on kivitettävä hänet hengiltä; hän on harjoittanut haureutta ja tuottanut häpeää isänsä talolle ja koko Israelille. Hävittäkää paha keskuudestanne.»
(5. Mooseksen kirja 22:13-21)

»Jos taas mies kohtaa toiselle kihlatun tytön kaupungin ulkopuolella, käy häneen käsiksi ja makaa hänet, mies on surmattava.»
(5. Moos. 22:25)

Näin Raamattu. Uijui...?

Vanhastaan kerrotaan miehestä, joka avasi Raamatun ja kysyi, mitä Jumala tahtoi juuri tällä kohdalla sanoa hänelle juuri tänään. Ensimmäiseksi tuli kohta: "Ja Juudas meni ja hirttäytyi." Miehelle tuli hiki. Päätti yrittää uudelleen ja tuli kohta: "Mene ja tee sinä samoin!" Tuli vielä pahempi hiki ja hän koetti pelastaa kaiken vielä yhdellä kohdalla. Esiin tuli Jeesuksen sana Juudakselle: "Minkä teet, tee se pian!"

Jaa-a. Tiedätkö, miksi suntio pitää kirkon ovet kiinni? - Siksi, että näillä seuduin liikkuu raamatunkääntäjiä. 

Evankeliset kirkkopäivät Hampurissa. Kirkkokunnista Saksassa

 

34. evankeliset kirkkopäivät päättyivät eilen jumalanpalvelukseen kaupunginpuistossa Hampurissa.  Sataatuhatta odotettiin, 130.000 tuli... enkä minä taaskaan päässyt! 

Oli siellä Nooan arkkikin. 70 metriä pitkä ja 13 metriä korkea.

Ihana, ihana valomeri... no, onhan näitä.

Kuvat ja lisää tietoa: http://www.hamburg.de/kirchentag-hamburg/

Raja evankelisen ja katolisen Saksan välillä on kuin viivottimella piirretty ja kulkee Länsi-Saksassa Frankfurtin tienoilla, ja itäinen Saksa on sitten myös  evankelinen. Sekä evankelisia että katolisia on kumpiakin väestöstä noin 30%. Ortodokseja on noin 1,5%. Muslimien lukumäärää on vaikea määritellä, se on jotain 2-5% väestöstä. Kaikki loput uskonnot ovat sitten yhteensä vain 1%; siihen lukuun sisältyvät myös juutalaiset. 32 - 27% eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan.

Evankelisella kirkolla on Suomen evl-lut.kirkon kanssa yhteistyösopimus, neljä pappia Suomesta toimii Saksassa ja heidän palkkansa maksavat Saksan maakirkot,  lisäksi on Hampurin merimiespappi. Saksassa voit itse valita, mihin seurakuntaan verosi maksat; minä maksoin merimieskirkolle. Se, että olin koko Saksassa oloni ajan sekä suomalaisen että oman saksalaisen seurakuntani aktiivijäsen ja sitä ihan vakaumuksesta, on toinen tarina se. Ja lapsetkin ovat käyneet rippikoulun kaikki kolme ensin Saksassa ja sitten Suomessa.

Onhan tämä herra Luther tietenkin koko luterilaisuuden isä, mutta Saksassa luterilainen kirkko ei ole sama kuin valtakirkko evankelinen. Evankelisen kirkon keskus Saksassa sijaitsee Hannoverissa, siellä on myös Suomalaisen kirkollisen työn keskus.

Kirkko ja valtio eivät ole yhdessä kuten Suomessa. Kirkko ei siten ole valtiolle taloudellisesti vastuuvelvollinen. Jokainen seurakunta huolehtii itse omasta taloudestaan.. Onko kirkko sitten rikas? On tai ei - sillä  myös kirkko on koko kansan peilikuva. Kirkot ylläpitävät lukuisia vanhainkoteja, lastentarhoja, kouluja ja sairaaloita. Lisäksi kirkko ylläpitää historiallisesti arvokkaita rakennuksia, ja niitä ei Saksassa ole ihan vähän. Toki tätä kaikkea ylläpitävät myös kunnat, joilla onkin aivan eri tehtävät kuin Suomessa. Uskontoa opetetaan kouluissa pakollisena aineena, mutta vanhemmat voivat nykyisin valita myös elämänkatsomusopin opetuksen lapsilleen, mikä on kuitenkin perin harvinaista. Kirkot osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnan rakentamiseen ja niiden ääntä kuunnellaan tärkeissä valtakuntaa koskevissa kysymyksissä.

Miksikö uskontojen rajat kulkevat pitkin ruhtinaskuntien ja valtion rajoja? Perinteestä. Joku  ruhtinas tai kuningas joskus määräsi, että nyt me ollaan tätä uskontoa, ja sitten ollaan sitä yhä...!

Toki on vapaita ryhmittymiä kuten Suomessakin. Suomessa ne ovat jotenkin ottaneet yhteiskunnasta yliotteen. Minusta tuntuu usein, että Suomessa on tärkeämpää "kuulua" johonkin ryhmittymään kuin itse kristinuskon sanoma. 

Seuraavaksi kysytte, millainen sitten on katolinen jumalanpalvelus. Moni suomalainen on ollut pettynyt käytyään katolisessa jumalanpalveluksessa. Ei se niin eksoottinen ollutkaan... aika samalainen kuin luterilainenkin.

Tiesittekö muuten, että me emme vain vietä kirkollisia juhlapäiviä valtiollisina vapaapäivinä, vaan vaihdamme jopa autojemme renkaat kirkollisen kalenterin mukaan, koska maallinen laki niin käskee?

Trier

Köln

Reichenau

 Birnau

"Sata mokaa ulkomaankaupassa"

...oli saksalaisen yhteistyökumppanini kirjan nimi, jota hän alkoi kirjoittaa suomalaisten yrittäjien toiminnasta. 

Esimerkkinä toimituksen viivästymisestä ja sen seurauksista tiettyjä erikoistuotteita valmistavan yrityksen toimituksista: Tavara sinänsä oli laadukasta ja sitä vietiin EU-hankkeen puitteissa Sveitsiin ja Saksaan. Välittäjänä lisäsin kaikkiin toimitusaikoihin aina ainakin viikon, varmuuden vuoksi, koska toimitukset Suomesta eivät koskaan tulleet sovittuna aikana. 

Saksalaiset ovat hyvin tarkkoja toimitusajoista, annetun ajan pitää pitää tunnin tarkkuudella. Siellä ei välitetä edes sääolosuhteista kuten myrskyistä tai liukaudesta. Esimerkiksi Euroopan suurimman laatikkokauppaketjun ALDI:n tavaran vastaanottaja kertoi minulle, että vastaanotto lähettää kokonaisen rekkalastillisen tavaraa takaisin sinne mistä se lähtikin, jos toimitus ei tule sovittuna minuuttina. Tästä syystä maassa kukoistavat näiden myöhästyneiden – ensiluokkaisten – tavaroiden toimituksista johtuvat kaupat. 

Käytännössä toimitukset ovat Saksassa varsin vaikeita, sillä rekka voi joutua milloin vain ruuhkaan ja siellähän on sitten pakko viettää tunti tai useita tunteja aivan ilman omaa syytä. Ruuhkaa taas ei aina voi ennakoida, sillä onnettomuuksia voi sattua milloin vain. Tässä tapauksessa suomalainen toimittaja lähetti tavaran myöhässä ja eteläpohjalainen, Suomessa nimekäs rahtiyhtiö teki säännöllisesti "mitä sattuu"; tavara tuotiin kyllä perille, mutta en muista aikataulun pitäneen yhtään kertaa. 

Syynä tavaran myöhästymiseen oli joskus raaka-ainetoimitusten myöhästely. Pahin syy kuitenkin oli... no niin, olkoot. Näitä yrityksen sisäisiä prosesseja ei ostaja voinut mistään nähdä!

Hullunkurista saksalaisten mielestä oli sitten se, että kun pyydettiin hintaa, niin suomalainen toimittaja toimitti saman tavaran toiseen kertaan, mutta laskun vain kerran. Näin ei vienti tietenkään kannattanut…ei myöskään siksi, että reklamaatioita ei hoidettu asianmukaisesti. Asiakkaat olivat hyvin tyytymättömiä. 

Toinen esimerkkini on peräisin samasta EU-hankkeesta. Horstin messuille oli tilattu kelopuinen aitta. Olin vastuuhenkilönä järjestänyt aitan kokoamisen messuja edeltävänä päivänä messualueelle nostolaitteineen ja henkilöstöineen. Soittelin Suomeen ja kyselin perään, milloin lähetys tulee. Aitta oli kyllä valmiina, sanottiin siellä, mutta edellä mainittu samainen rahtiyhtiö oli ”unohtanut”, että toimituksella oli tarkka määräpäivä. Lupasivat toimituksen kuitenkin lähtevän pikimmiten. ”Pikimmiten” kuitenkin ilmeisesti syistä, joita minulle ei koskaan kerrottu, ei toteutunut. Aitta ei saapunut messujen alkuun mennessä. Asiaa lukuisia kertoja tiedusteltuani minulle kerrottiin, että se ei ollutkaan lähtenyt sovittuna aikana, mutta tulossa oli. Sain kuljetusyhtiön puhelinnumeron. Siellä kerrottiin, että rekkaperävaunu oli kyllä saapunut Saksaan, mutta satamassa ei saksalainen yhteistyökumppani enää halua tehdä yhteistyötä tämän suomalaisen kuljetusyrityksen kanssa menneiden huonojen kokemusten takia, ja niin suomalainen joutuu etsimään uuden yhteistyökumppanin. Löytyihän se toki. Vaan tämä saksalainen ei ollut ottanut huomioon sitä, että Saksassa siltakorkeus on vain tuo neljä metriä, ei yhtään yli, kun taas suomalainen rekan peräkärry on korkeampi. Siitä johtuen rekka sitten joutui ajelemaan pitkin kiertoteitä. Mutta saapui kuin saapuikin messualueelle seuraavana päivänä eli jo messupäivänä iltapäivällä.

Tähän mennessä messualue sekä sen parkkipaikat olivat tietenkin täynnä ajoneuvoja, mutta meidän onneksemme meidän alueemme oli ulkona ja alueen ulkolaidassa. Alue tyhjennettiin pysäköidyistä autoista järjestäjän toimesta ja ei kun purkamaan lastia. Mutta miten? Nosturit ja purkajathan olivat olleet paikalla vain ennen messujen alkua. 

Mitäpä minä sitten? Mutta kuten joskus kuitenkin sattuu ja tapahtuu, kun mistään ei tunnu tulevan mitään, apu oli lähempänä kuin lähin puhelin. "Tilasin" ratkaisun, tähän ja nyt heti. Messualueella oli kauempana pitkäkaulainen nosturi, joka sattui juuri silloin tekemään näytöksen. Sain sen kuljettajan kiinni ja siitä pyysin hoitamaan asian. Sen pitkä ulosajettava nostokurki ylettyi juuri ja juuri rekan peräkärryyn. Maksoihan nostelu kohtuullisen paljon, mutta niin tonnin painoiset pöllit nosteltiin meidän alueellemme. Ja uteliasta yleisöä riitti! Siitä sitten paikalla olleet apulaiseni raskaista tukeista rakennusta kokoamaan, hikipäässä ja käsipelillä. Tässä se!

Jälkeenpäin paikalla olleet kumppanini / ahkerat apuvoimani hämmästelivät:  miten ihmeessä juuri isoimpaan hätään löytyi ratkaisu juuri silloin kun sitä kipeimmin tarvittiin?

Koko tapahtuma herätti sen verran huomiota, että siitä mainittiin paikallisessa lehdessä. Myöhemmin kuljetusyrityksen pääjohtaja pyysi minulta anteeksi ja korvasi vahingon – mutta toimitus oli siltä firmalta ja siltä osin viimeinen.

Villihevosia? Saksassa?

 

Kyllä. Noin kaksitoista kilometriä  Dülmenin kaupungista länteen, Merfelder Bruchissa, Pohjois-Saksassa on ammoisista ajoista elänyt lauma villihevosia. Niitä on nykyisin noin 350, ja ne ovatkin ainoat villihevoset Euroopan mantereella. 

Noin 150 vuotta sitten herttua von Croy rajasi villihevosille oman reservaatin säilyttääkseen ne kuolemasta sukupuuttoon. 

Hevoset elävät oman onnensa nojassa, noudattavat vaistojaan ja huolehtivat itse itsestään kaikin tavoin. Niinpä Dülmenin hevonen on kova, vaatimaton ja on säilynyt terveenä. 

Vierailu alueella on jännittävä kokemus. Suojeltu ympäristö on täysin säilyttänyt aarniometsän tunnelman. Kaikenlaista luonnon eläintä löytyy. 

Vuosittain, toukokuun viimeisenä lauantaina, järjestetään tapahtuma, jossa villihevosia, vuoden vanhoja oriita otetaan kiinni ja sitten ne joko arvotaan tai huutokaupataan. Viisaat, lujat ja kestävät villihevoset ovat hyvin suosittuja erilaisissa perhe- leikki- tai vapaa-ajan puistoissa.

Kukkaloistoa ja hedelmiä ja marjoja omilla pihoilla Saksassa

Saksan pitempi kesä toki antaa mahdollisuuden täysin toisenlaisiin pihaistutuksiin kuin Suomessa, varsinkin kun verrataan tähän pohjoiseen Suomeen. 

 Kirsikkapuustani olen kirjoitellut aiemminkin. Se oli aina toiveeni ja jokaisella paikkakunnalla minulla sellainen on ollut. Karlsruhessa suomalaisen tuttavaperheeni puut. Frankfurtissa tosin naistenpiirini jäsenen Gabyn ja hänen perheensä puu, tai oikeammin puut. Syksyllä pidettiin marjanpoiminnan jälkeen kekkerit. Allensbachissa, Riedheimissa ja Horstissa sitten ihan oma puu. Lappeenrantaankin olisin sellaisen saanut. Tiedän tosin, että koska siellä pihalla on liian kosteaa, niin maan kosteuden jäätyminen esti jopa omenapuiden kasvun, joten sinne sitä ei kannattanut istuttaa. 

Kakkujen kuningattareksi kutsutaan Schwarzwaldin kirsikkakakkua. Ah onnea.  Kerrosakku koostuu suklaisesta sokerikakkupohjasta, kirsikoista ja kermavaahdosta. Loraus kirsikkalikööriä antaa kakulle makua, ja se koristellaan kermavaahdolla, kirsikoilla ja suklaalastuilla.

Alppiruusut ovat koristaneet etupihaani monessakin paikassa. Mainaun saarella niitä on sadoittain. En ole puutarhainnostunut, mutta kasvoivathan nuo ilman työtä nuokin, ihan itsestään. Appiruusun kasvitieteellinen nimi on Rhododendron, ja siitä vitsiä väänsi aina serkkuni mies, jolle jokainen vähänkin erikoinen kukkiva kasvi oli rododendron… jossa kieli tietenkin meni solmuun.  

Rakensimme Frankfurtin lähelle, Rodheimiin Taunus-vuoren kupeeseen paritalon puolikkaan. Paritalo on Saksassa aina ihan oma yksikkönsä, kuten on rivitalokin. Rivitalon talot ovat omakotitaloja, ainoa yhdistävä tekijä on se, että ne on rakennettu tontin rajalle, vierekkäin riviin. Kenenkään ei siis tarvitse muodostaa rivitaloasunto-osakeyhtiöitä  - mistä asiasta Suomi voisi mielestäni ottaa mallia. 

Kun olimme rakentaneet Frankfurtin talomme valmiiksi, oli kevään ensimmäinen tehtävä sitten toki pihan laittaminen ja puutarhakasvien istuttaminen. Ruohon kylvimme ensimmäiseksi ja entiset naapurimme, vanhemman poikani kummit tulivat avuksemme työstämään pihamaan nurmikkoa varten. Muistan että päivä oli hyvin kuuma ja pikkutyttömme viihtyi vain polskuttelualtaassaan terassilla, kun me muut hikoilimme lapion ja jyrän kanssa. 

Olimme laskeneet, että pihamme kasvit maksaisivat kuusisataa Saksan markkaa. Appivanhempani olivat innostuneita puutarhanhoitajia, aivan kuten äitinikin. He kävivät valtakunnallisessa puutarhanäyttelyssä, joka järjestetään joka toinen vuosi aina jossain isossa kaupungissa eri puolilla Saksaa, ja se todella iso tapahtuma, kuten Suomessa asuntonäyttely, vain paljon suurempi. Kokonainen kaupunginosa istutetaan uusiksi. Vuonna 1983 näyttely (IGA) oli Münchenissä. Siellä kävi sinä vuonna 11,5 miljoonaa vierailijaa. Appivanhempani olivat sitten sinnekin menossa, ja kun olivat lippunsa ostaneet, heille kerrottiin, että he olivat miljoonas asiakas ja he saivat lahjaksi kuudensadan lahjakortin, jolla ostaa puutarhakasveja! Heidän pihansahan oli jo istutettu, joten arvatkaapa kuka sai lahjakortin…

 

Tänä vuonna näyttely on Hampurissa. http://www.igs-hamburg.de/ Avajaiset olivat 29.4.2013, ja avajaispuheen piti Saksan presidentti Joachim Gauck.

Samana vuonna, 1983, appeni äidin hauta Saarlandissa piti tyhjentää; hautausmaata ylläpidetään vain 20 vuotta – ei ikuisesti kuten Suomessa. Maata on vähemmän, luulisin…? Kunta oli kysynyt, haluaisimmeko siellä olevat istutukset itsellemme. Matalat havupensaat sopivat hyvin etupihallemme, joten haimme ne ja istutimme pihalle. Ja siellä mullan seassa oli myös luita…:-(

Ihanimpiin kasveihini kuului wisteria, suomeksi kuulemma sinisade. Aivan käsittämättömän upea sininen kukinta täytti alkukesästä aivan koko talomme takapihan, sillä kasvi levisi – ilmeisesti aurinkoisen kasvupaikan takia – paitsi meille, myös naapuriin. 

Frankfurtissa kylvimme etupihalle myös samettikukkia. Naapurini kutsui minut kerran katsomaan omaa kukkalaatikkoaan. Hän oli nimittäin kylvänyt siemenet hedelmälaatikkoon, jonka pohjalle oli laittanut pari siivua talouspaperia – ja sitten unohtanut koko asian pihansa perälle. Siellä sitten kukki koko laatikollinen samettikukkia, mutta pituutta niille oli tullut vain pari senttiä! Hauska näky: laaatikollinen miniminikukkia.

Pihoillani viihtyi myös japanilainen kirsikkapuu. Pienet lilanväriset kukkaset ilmestyivät puuhun, kun muuten ei kukkia vielä pihalla näkynyt. 

Rhododendronin viereen istutimme kvittanin, matalan pensaan, joka kasvattaa kananmunan näköisiä vihreitä hedelmiä, joista saa ihan hauskan makuista hilloa. 

Muita – naapurien! – puita olivat luumut, ja niitä luumuja mitä täällä saa ei voi verrata Saksan luumuihin. Onhan niillä ihan oman nimikin: Zwetschgen. Ne ovat pitkulaisia ja herkullisia ja niistä saa aivan ihanaa piirakkaa!

Schlehe – oratuomi – kukkii ihanasti keväällä. Minulle on kerrottu, että marjat ovat raakoina epäterveellisiä, mutta niistä sain makoisaa hilloa. 

Oman pihan kasveista mainitsen komean hevoskastanjan! 

...Syksyllä sitten vietiin ämpärikaupalla kastanjoita paikalliseen eläinpuistoon saksanhirvien talviruuaksi. 

 

Ja se vihonviimeinen... muratti. Kasvoi pikavauhtia metrikaupalla, ennen kuin ehti edes hengähtää. Sitä ei sitten saanut millään kuolemaan. Kasvoi katon alle, tukki rännit ja rikkoi seinän rappauksen.

Horstissa kasvoi pihallani saksanpähkinäpuu, kaksi kertaa kaksikerroksista taloani korkeampi. Ja pähkinöitä tuli syksyllä satoja kiloja…!  Kun viimeksi paikalla kävin, viime syksynä, totesin että puu on kaadettu… voi, itkuksi pisti! 

Olen siis kyllä tietoinen, mitä kaikkea puuutarhassa voi kasvattaa, ja oikeasti voisin olla hyvä Maa- ja kotitalousnaisten yhdistyksen jäsen... siis osaan kasvattaa myös hyötykasveja kuten salaattia, yrttejä ja ties mitä marjapensaita. Suosikkini oli minttu, jota kesällä salaatteihin laitoin ja talveksi teeksi kuivasin, ja yrteistä Levisticum officinale, liperi. Muistan joskus istuttaneeni mansikantaimia kerran - jouluaattona. Sellainen ajankohta lienee harvinaisempaa Suomessa. 
Tsenobylin onnettomuuden jälkeen naapurit jättivät marjansa syömättä. Me söimme ja olemme kaikki vieläkin terveitä.  

Nyt on vain neljä marjapensasta. Riittää, kiitos. Kirsikkapuu olisi kiva, mutta onhan tuo mäntykin ihan hyvä.

Vappu Saksassa

  

Saksassa, kuten Suomessakin, vapunpäivä on työläisten päivä. "Tag der Arbeit" - työn päivä, jolloin nimenomaan EI tehdä työtä.

Saksassa se sen sijaan ei ole ylioppilaiden päivä. Ylioppilaita toki on, mutta ei koulun päättyminen ole juhla, vaan juhla on  koulun alkaminen. Ei ole ylioppilaslakkejakaan – saksalaiset yleensä tuumaavat vain, että olen laivan kapteeni, jos laitan ylioppilaslakin päähäni.  Jotkus koulut järjestävät juhlia, jotkut eivät, kotona ei tavallisesti juhlita koulun päättymistä eikä ylioppilaita. Me kyllä kutsuimme molempien vanhempien lastemme ylioppilasjuhliin lähimmät tuttavat. Nuoremman kohdalla jää nähtäväksi, juhlitaanko Suomessa, vaikka poika valmistuu Saksassa. Jos, niin joka tapauksessa vasta heinäkuun toisella puoliskolla, sillä koulu päättyy vasta silloin. 

Joitakin päätösjuhlia tosin on, mekin juhlimme pienessä ystäväpiirissä ex-mieheni tohtorintutkintoa. Tekniikan tohtorit näes ovat Saksassa yhtä harvinaisia kuin Suomessakin. 

Vapunpäivä on koko Saksassa vapaapäivä. On sosiaalidemokraattisen puolueen puheet. Minusta Saksan demarit vain eivät ole demareita lainkaan… Ay-liike on aika marginaalinen ilmiö. Puheessa joka vuosi kerrotaan, miten suuri maan työttömyys on. Samaa luokkaa kuin Suomessakin siis. Hullunkurista minusta on myös, että hallitsevant puolue eli oikeisto on nimeltään kristisdemokraattinen puolue. 

On myös kulkueita ja järjestyksenrikkojia. Mutta viimeksi näin sellaisen kulkueen Hampurin keskustassa, eikä ollut vappu. 

Tavalliset pulliaiset käyttävät päivän ulkoiluun. Sää on yleensä aivan ihanan kesäinen. Mekin teimme joka vuosi retken, siis me suomalaiset yhdessä lastemme kanssa.  

Monin paikoin Saksassa, varsinkin Baijerissa pystytetään nk. toukopuu. Se toivottaa kevään tervetulleeksi. Münchenin kuuluisa toukopuu on Viktualienmarktilla. 

Aattona tanssitaan. Tavaksi on tullut nykyisin tanssi toukokuuhun. Näin minäkin tein, kunhan olin ensin käynyt tanssikurssin… :-)

Ex-mieheni on kotoisin Saarlandista. Siellä vapun vastaisena yönä on parasta olla valveilla, sillä pahat noidat tekevät temppujaan. Siirtelevät pihan tavaroita, nostelevat aidanpylväitä ja muuta varsin tarpeetonta…

Kesä tulee laulaen!