Joululauluja

 

- Taas on joulu!
- Aina on jotain.

Saksasta olemme saaneet suoraan osan joululauluistamme.

Kuuntele, klikkaa linkkejä alla. On varmaan muitakin, mutta nämä Suomessa tunnetut tuli mieleen... Muutenhan joulumusiikki on yhtä monipuolinen ja moninainen kuin Suomessakin.


Tunnetuin Saksasta tullut joululaulu selvästikin on ”Enkeli taivaan”, Lutherin virsi. Johan Selbastian Bachin säveltämä. 

Jouluyö, juhlayö tuli meille Itävallasta. 

Es is tein Ros’ entsprungen – Oi armon valkokyyhky

O du fröhliche -Oi sä riemuisa, oi sä autuisa 

Schönster Herr Jesu - Maa on niin kaunis
Laulun sävelmä on peräisin vuonna 1842 ilmestyneestä sleesialaisten kansanlaulujen kokoelmasta.

O Tannenbaum – Oi kuusipuu 

Kommt ein Vogel geflogen – Koska meillä on joulu
(Saksassa lastenlaulu: "Lintu lentää luokseni ja istuu jalalleni...")


Heinzelmännchens Wachtparade - Tonttuparaati
(Saksassa iskelmä/tanssi, "Tonttujen marssiparaati" - mutta ei joulutottujen!)

Jouluruokaa. Glühwein ja Stollen

Joulu on myös herkkujen aikaa. Saksassa ei ole olemassa mitään vakiintunutta jouluruokaa. Jouluna syödään kuitenkin erityisen hyvin ja juhlallisesti.

Kaikissa ruokalehdissä julkaistaan mitä hienoimpia jouluaterioita.

Tai sitten syödään nakkeja ja perunasalaattia. Joka on hyvää siellä! Perunasalattia ei etelässä tehdä majoneesiin ja nakit ovat aina kokolihaa.

Essen &Trinken -lehti esimerkiksi ehdottaa hanhenkoipea, hanhipaistia, kukkoa, ankkaa, riistaa, saksanhirveä, kuhaa, punakampelaa, pietarinkalaa (John Dory) ja simpukoita, couscousta, punajuurta, pinaattia… Ja koska ei ole olemassa varsinaista jokajouluista ruokaa, en laita tähän reseptejäkään.

Pikkuleivät ovatkin sitten vallan toinen asia ja niitä pitää olla ainakin ne 40 sorttia, mutta ne syödään kaikki loppuun jo adventtiaikana.

Mutta kakku on ja juoma: perinteinen joulukakku/joulupulla on Stollen ja joulujuoma Glühwein. Glühweinia juodaan talvella muutenkin. Enemmän hämmästynyt olen siitä, että vaikka täällä Suomessa glögi on kuulemma talvijuoma, niin sitä on kuppiloissa ja ravintoloissa vaikea saada.

Pullaa ei ole joka kahvilla kuten Suomessa, ja tavallisia pikkupullia eli "hiivanpalasia" pidetään köyhän emännän tarjoamisina, juhlapullat ja -kranssit ovat sitten erikseen. Vaan kakkuja on niin paljon monenlaisia ja niin ihania, että eihän sitä muuta tarvitakaan. Kakkuja tarjotaan paitsi kahvilla, myös aamiaisena juhlapäivinä, ja vieraille saatetaan tarjota sekä aamupäivällä että illalla valkoviiniä ja kakkua. Ei mitään puuroja, ei aamupuuroa eikä joulupuuroa. Puuroa vain pikkulapsille. 

Kuva Hampurin joulutorilta.

Glühwein, saksalainen glögi

Maku 6/2009
Laatinut: Elisa Johansson

Valmistusaika: Aktiivinen 10 min Passiivinen 1 t

Kuva Trierin joulutorilta.

 
6 annosta

10 dl punaviiniä
1 kpl sitruunaa
2 kpl kanelitankoa
1 tl neilikkaa (kokonaisia)
3 rkl sokeria
1/4 tl kardemummaa
 
Kuumenna viini. Viipaloi hyvin pesty sitruuna.Lisää kuumennettuun viiniin sitruunaviipaleet ja kaikki mausteet. Kuumenna muutama minuutti, varo kiehauttamista. Ota liedeltä ja anna vetäytyä kannen alla noin tunti.Siivilöi mausteet pois. Kuumenna glühwein uudelleen ja tarjoile.Voit lisätä glühweiniin tujauksen rommia. Tällöin juomaa kutsutaan Glühwein mit Schuss,”hehkuviini laukauksella”, eli terästetyksi hehkuviiniksi.

Kaikki Maku.fi:n reseptit ovat ammattilaisten ruokatoimittajien testaamia.


Stollen, saksalainen joulupulla

Wikipedia kertoo: Stollen on saksalaiseen keittiöön kuuluva, yleensä joulun aikaan syötävä perinteinen hedelmäkakku, joka sisältää kuivattuja hedelmiä sekä usein marsipaania. Se on kuorrutettu sokerilla tai tomusokerilla. Kakkutaikinaan on lisätty hienonnettuja sokeroituja tai kuivattuja hedelmiä sekä pähkinöitä ja mausteita.

Saksaksi kakkua kutsutaan nimillä Weihnachtsstollen tai Christstollen.

 
Valmistusaika: yli 60 min

Juuritaikina:

2 dl maitoa
1/2 dl coctailkirsikoiden lientä
25 g hiivaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää
5 dl vehnäjauhoja  

Taikina:

200 g pehmeää voita
1 dl sokeria
150 g mantelimassaa
5 dl erilaisia kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä
5 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: sulatettua voita

Pinnalle: tomusokeria

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon kirsikoiden liemi, mausteet ja jauhot. Anna seoksen kohota leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa.

Sekoita huoneenlämpöinen rasva, sokeri ja murennettu mantelimassa. Alusta rasvaseos kohonneeseen juuritaikinaan. Lisää silputut hedelmät ja pähkinät. Lisää jauhot ja alusta taikina. Kohota taikina uudelleen.
Jaa taikina kahteen osaan. Kauli taikinapalat paksuhkoksi soikeaksi levyksi. Käännä taikinalevy kaksinkerroin. Kohota pullat ja paista 200-asteisessa uunissa kypsiksi, noin 20 minuuttia. 

Sivele stollenit kuumina voisulalla ja seulo päälle reilu kerros tomusokeria.
 
Lähde: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/stollen-saksalainen-joulupulla

Hyvin suunniteltu vai ajoissa tehty?

Kirlah kirjoittaa blogissaan: 

"Saksalaiset suunnittelevat tehtävän työn huolellisesti etukäteen ja yrittävät kaikin tavoin välttää siten toteutusvaiheessa virheitä. Suomalaisten mielestä ei ole tärkeintä virheiden välttely, vaan se, että työ on tehty annetussa ajassa. Toteutusvaiheessa voidaan alkuperäistä suunnitelmaa parannella, muuttaa ja lisäillä."

Kiitos Kirlah. Todella hyvä huomio. Huomaan toimivani saksalaisittain, eli minua vielä lähes viiden taas Suomessa vietetyn vuoden jälkeen ärsyttää suomalaisten tapa tehdä asioita "sinnepäin". Varsinkin vientikaupassa tämä oli saksalaisten ostajien mielestä kiukustuttavaa. 

Haluan tässä nimenomaan mainita sen, että on hyvä tuntea ja tunnistaa, että on erilaisia tapoja tehdä samoja asioita. Kansainvälisyydeksi Suomessa mielletään se, että käydään ulkomailla. Se on kuitenkin vain murunen kansainvälisyyttä. Meillähän on kansainvälisyys keskellämme. Jokainen tuntee ulkomaalaisia, jotka ovat täällä kuka mistäkin syystä. Maahanmuuttajista suurin osa tulee tekemään tänne töitä - pakolaiset ovat se pienin osa ulkomaalaisia. 

Pohjois-Pohjanmaalla, Alavieskan kunnassa Kähtävällä toimii Koulutuskeskus InterSense. Anne ja Jukka kouluttavat kaikenlaisia suomalaistahoja ymmärtämään kansainvälisyyttä, sisäistämään sen mitä tarkoittaa itse olla kansainvälinen. He valmentavat  myös ulkomaille lähteviä kohdemaan kulttuuriin. Jos ei ymmärretä, että Suomi ei ole maailman napa, menevät kaupat varmasti ohi. Suosittelen lämpimästi InterSensen palveluksia ja painotan, että kaiken kansainvälisyyden ehto on erilaisuuden hyväksyminen. Se ei suinkaan tarkoita, että meidän suomalaisten tulisi hyväksyä kaikki, mikä ulkomailta tulee. Se tarkoittaa, että meidän tulee hyväksyä se, että on erilaisia näkemyksiä, tapoja ja tottumuksia. 

Mielestäni varsinkin Venäjän tuntemus on suomalaisten suuri pullonkaula. Esa Seppänen kirjoittaa uusimmassa kirjassaan "Venäjä, myyteille kyytiä", että Suomi ei ole osannut hyödyntää sitä tietotaitoa, mitä syntyi clearingkaupan aikana eikä siirtää sitä nykysukupolville. Se paljon kehumamme Venäjä-osaamisemme on hyvin heikoissa kantimissa, eikä vähiten sen takia, että Suomessa ei osata venäjää. 

"Kehityskelpoinen", sanoi veljeni aina kun joku asia meni pieleen.

Pähkinänsärkijä ja muita kauniita esineitä Erzgebirgeltä

Pähkinänsärkijä on väline, jolla avataan pähkinöitä, eli rikotaan pähkinän kuori. Ahaa. Pähkinänsärkijöitä on olemassa monenlaisia. 

Kuuluisin Pähkinänsärkijä lienee Pjotr Tsaikovskin baletti... Sen kirjallinen esikuva on E.T.A. Hoffmannin "Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (1816). 

Vaikka Lutherin Martti ei juuri pitänytkään siitä pähkinänsärkijästä, jonka hänen vaimonsa sai lahjaksi, se ei lainkaan haitannut niitä, jotka valmistivat puusta hauskoja hampaita ja niiden ympärille kaikenlaisia muotoja. Jabob Grimmin kerrotaan olettaneen, että alun perin pähkinänsärkijät olivat syntyneet siten, että oli rauhoiteltava talojen pahoja henkiä. 

Taidolla tehtyjen puisten särkijöiden aika alkoi 1700-luvulla, kun niitä alettiin tehdä Grödenissa ja Oberammergaussa. Oberammergau Baijerissa on meille tuttu kärsimysnäytelmästään (vuodesta 1633, seuraavan kerran vuonna 2020). Etelä-Tirolissa tehtiin hauskoja paikallisia ihmisiä kuvaavia pähkinänsärkijöitä, Baijerissa itämaisia. 

Tämä kuva Erzgebirgestä taitaa olla aika ajankohtainen, sillä lunta on tullut ja pakkastakin riittää. Korkeimmat huiput ovat Tšekin puolella Klínovec (saksaksi Keilberg), 1.244 metriä, ja Saksan puolella Fichtelberg, 1.214,6 metriä.

Alue on vuorista ja metsäistä seutua aivan Tsekin rajalla, entisessä Itä-Saksassa.  Vuoristo oli uuden ajan alkuun asti lähes asumatonta ja metsien peittämää. Kun alueelta 1400-luvulla löydettiin tinaa ja hopeaa, sinne perustettiin kaupunkeja. Vuoriston nimen alku "Erz" tarkoittaa saksan kielessä malmia. Nykyisin vuoristo on myös suosittu talvilomakohde. Kun ajaa ysibaanaa (A4, A72) pitkin alueen halki, tulee sellainen olo, että ”täällähän kettu ja jänis sanovat toisilleen hyvää yötä” – kuten saksalaiset sanovat sellaista paikasta, jossa ei ole ketään eikä mitään. Saksa on kaunis maa. 


1800-luvulta alkaen Erzgebirgen asukkaat joutuivat etsimään uusia tulolähteitä, sillä tuolloin oli useita kaivoksia lakkautettu sillä seudulla.

 

Niinpä sitten ryhdyttiin työstämään puuta. Tehtiin tuoleja ja pöytiä, mutta myös puuleluja, ja koriste-esineitä kuten enkeli- ja kaivosmiesveistoksia, 

kuvakaaria ikkunoihin,

ja ennen kaikkea pähkinänsärkijöitä. 

Ne, mitkä nykyisin tunnetaan Erzgebirgen pähkinänsärkijöinä (tyylinäyte yllä), oli ensimmäisenä sorvannut Friedrich Wilhelm Füchtner vuonna 1870. Suurien suiden oli määrä herättää kunnioitusta. Lisäksi tehtiin karikaryyriveistoksia, kuten esimerkiksi Napoleonista tai myöhemmin Bismarckista. 

Lapset toki tykkäävät näistä miekkosista. Niitä myytiin ja myydään joulutoreilla ja 1800-luvulla niitä pidettiin myös pelkästään leluina. Tyylikin muuttui ajan myötä, tehtiin mm. jugendtyylisiä särkijöitä. Ja pikkuiset pähkinänsärkijät ovat nykyisin myös keräilykohteita, eikä  niillä voi mitään pähkinää avata. 

Laitanpa tähän kuvan ”omasta” pähkinäpuustani Horstissa, Holsteinissa (2006). Ilmeisesti se haittasi uutta asujaa, koska tänä kesänä paikalla käydessäni näin, että puu oli kaadettu...

 Kuten näkyy, se oli taloon verrattuna moninkertaisen korkea; pähkinöitä tuli tuhansittain ja niitä kerättiin paitsi maasta, myös etupäässä katolta. Milläpä näitä avaisit jos et pähkinänsärkijällä?!

Myös savu-ukot ovat samaa sukua ja tekoa kuin pähkinänsärkijätkin. Sisään laitetaan suitsuke tuoksua antamaan.

Erzgebirge tunnetaan myös muista puisista koriste-esineistään, kuten pääsiäispuput ja jouluenkelit.

.

Ja siitäpä päästiinkin sitten jouluun, joka tulee taas pian ja oli tämän kirjoitukseni varsinainen kimmoke.

Kysymyksiä Armenian radiolle

Jokajouluisen säteilyteknologian instituutin, työpaikkani, henkilökunnan juhlan – jota Suomessa pikkujouluksi kutsutaan  - yksi kohokohtia oli Armenian radio. Ja meidän vitsit oli ihan omatekemiä, sillä henkilökunnan joukossa oli muutama vallan mainio vitsiniekka. 

Kansainvälinen tutkimusprojekti oli perustettu 1970 tutkimaan elintarvikkeiden säteilytystä ja mitä siitä aiheutuu, ja siksi toimitilamme olivat Saksan valtion säteilyteknologian instituutissa Karlsruhen ydintutkimuskeskuksessa. Minä menin sinne vuonna 1974. Mutta se on toinen tarina se.

Sellaista radiokanavaa kuin Armenian radio ei oikeasti ole olemassa. Armenian radio on eräänlainen poliittisten vitsien laji; erityisesti nämä vitsit kritisoivat sosialistimaita. Varsinkin Saksan Demokraattisessa Tasavallassa eli lyhykäisesti DDR:ssä nämä olivat suosittuja, mutta yhtälailla läntisessä Saksassa – tuskin se olisi meidän ohjelmanumeromme muuten ollut. Ja vitsiä väännettiin myös läntisen Saksan byrokratiasta. Yllätekykseksi totean, että Suomen Wikipedia ei tätä tunne. 

Jerevan on Armenian pääkaupunki, senhän toki tiedämme. 

Vitsit alkavat aina näin: „Frage an Radio Eriwan: ...?“ eli suomeksi ”Kysymys Armenian radiolle: …?” 

Kyseessä on keksityt kuuntelijoiden kysymykset, ja koska radiokanavan oletetaan olevan ”virallinen”, niin vastauksetkin ovat ”virallisia”. Kysymys on aina aseteltu moniselitteisesti siten, että vastaus voi olla moniselitteinen, epäselvä. Tässä peilataan entisten sosialistimaiden epämääräisiä vastauksia reaalisosialismin vaikeuksiin. 

Vastaus kuuluu aina ”periaatteessa kyllä”, tai ”periaatteessa ei”, ja sitä seuraa täysin vastakkainen väittämä. Ja tyypillistä ovat myös hyvin pitkät miettimisajat, tauot kesken vastauksen.

Kysymys Armenian radiolle:
”Onko totta, että Iwan Iwanowitsch voitti lotossa punaisen auton?”
Vastaus:
”Periaatteessa kyllä.
Mutta ei se ollut Iwan Iwanowitsch, vaan Pjotr Petrowitsch.
Eikä se ollut auto, vaan polkupyörä.
Eikä hän sitä voittanut, vaan se varastettiin häneltä.
Kaikki muu on totta.”

Ylläolevalla siis näytettiin, miten järjetöntä on valtion agitaatio. Vastaus on aina jotain, joka asettaa sosialismin kyseenalaiseksi. 

Saksaan vitsit tulivat etupäässä neuvostoliittolaisen kiiltäväkantisen Sputnik-lehden kautta. Sitä jaettiin koko Eurooppaan monilla kielillä. Tarkoitus oli tuottaa Valituille paloille vastapaino. Vuonna 1988 lehti kiellettiin Itä-Saksassa, sillä se oli tuolloin sille valtiolle liian kriittinen. Mutta vitsit vain lisääntyivät ja jatkoivat voittokulkuaan.

• ·   Onko totta, että Tsernobylin sieniä voi taas syödä?
  - Periaatteessa kyllä. Mutta silloin ette saa liittää omaa WC:tänne yleiseen jätevesiverkkoon.

• Olisiko Tsernobylin onnettomuuden voinut välttää?
  – Periaatteessa kyllä, jos ruotsalaiset eivät olisi kaikkea paljastaneet.
• Onko totta, että kapitalismin loppu on lähellä?
  – Periaatteessa kyllä, mutta me olemme jo askeleen pitemmällä.
• Mitä on kaaos?
  – Kansantaloudelle asetettuihin kysymyksiin ei vastata!
• Onko Neuvostoliitossa lehdistösensuuria?
  – Periaatteessa ei. Mutta valitettavasti emme voi vastata tähän kysymykseen tarkemmin.
• Voisiko sosialismin toteuttaa myös Sveitsissä?
  – Periaatteessa kyllä, mutta olisihan se vahinko niin kauniille maalle.
• Saako puoluetta arvostella?
  – Periaatteessa kyllä, mutta on helpompaa elää omien seiniensä sisällä.
• Voiko venäläisessä autossa ajaa venäläisillä teillä 120 km/h?
  – Periaatteessa kyllä, mutta vain kerran.
• Voiko sosialismin toteuttaa Kanadassa?
  – Periaatteessa kyllä, mutta kuka meille sitten vehnän kasvattaa?
• Voiko sosialismin toteuttaa Luxemburgissa?
  - Periaatteessa kyllä, mutta eihän niin pieneen maahan mahdu niin isoa onnettomuutta.

Ja vielä pari vitsiä saksaksi, sillä kaikkea ei vaan voi kääntää – ei edes tuota ensimmäistä ;-).

• Muss man bei Gewitter den Verkehr unterbrechen?
   – Im Prinzip nein. Es genügt bereits, die Antenne einzuziehen.
• Können Sie uns sagen, wo der Erfinder der Radio-Eriwan-Witze sitzt?
   – Wir wissen nicht, wo er sitzt, aber er sitzt bestimmt.
• Kann man den Unterschied zwischen Demokratie und Volksdemokratie einfach erklären?
   – Im Prinzip ja; wie zwischen Jacke und Zwangsjacke.
  
   Jos joku haluaa tietää lisää: http://fun.wikia.com/wiki/Radio-Eriwan-Witze
  
  
  

Suoraselkäisyyttä

Hans-Peter Zimmermann siteeraa Rüdiger Hemmannin hänelle kirjoittamaa kirjettä uutiskirjeessään 11.12.2012:

"Uutiskirjeenne kuuluu niihin harvoihin uutiskirjeisiin, joita luen mielelläni ja kokonaan.

Mikä minusta on vaikuttavaa, on suoraselkäisyytenne. Useimmilla ihmisillä on sen takia ongelmia selän kanssa, koska he ovat unohtaneet kävellä suoraselkäisenä. Heti kun joku kävelee suoraselkäisenä, ei ole ihme, että hän onkin äkkiä pitempi kuin muut ja ylittää heidät, useimmiten tahtomattaan.

Silloin tulevat kadehtijat, joita vaivaavat omat 'selkävaivat'; he keksivät äkkiä, että suoraselkäisyyttä on moitittava ja mikä ehkä vieläkin pahempaa: he kiusaavat suoraselkäistä niin kauan, kunnes tämä taas kumartuu. "

Suosittelen! www.hpz.com

Suomen viranomaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin

Ote tutkimuksesta ” Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja, Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot”, Lassi Lainiala ja Minna Säävä, Väestöliitto, 2012.

Samat kommentit kuin alla voin jakaa jokapäiväisestä työstäni. Suomen laki sanoo, että ulkomaalaisten asiat on hoidettava ”kohtuullisessa ajassa”. EU-kansalaisen on rekisteröidyttävä poliisilla kolmen kuukauden kuluessa maahantulosta.  Onko EU-kansalaisen oleskeluluvan rekisteröintiin kulunut viiden kuukauden odottelu ”kohtuullinen”? Siitä näes riippuu Kela-kortin saaminen. Ilman korttia ei ole sairausvakuutusta – mutta verot on ulkomaalaisen maksettava kuitenkin per heti! 

Asiakkani ovat eri maista tulleita ulkomaalaisia. Samat tarinat olen henkilökohtaisesti kuullut suomalaisilta, jotka ovat naimisissa ulkomaalaisten kanssa. Saksassa en kokenut tällaista… jouduin kyllä ennen EU-aikaa odottamaan kokonaisen päivänkin ulkomaalaisvirastossa –mutta vain yhdessä virastossa, ja lupa tuli sinä samaisena päivänä.

………………………………

Asiointi virallisen Suomen kanssa

Alussa viranomaiskohtelu oli vaikeaa ja byrokratia. Koin myös oleske­lulupaan liittyvät poliisikuulustelut erittäin loukkaavina ja rasistisina.

Nainen, puoliso Länsi-Aasiasta

Jos ulkomailta tuleva aviopuoliso ei ole kotoisin EU-maasta, hän joutuu hake­maan oleskelulupaa asettuakseen Suomeen puolisonsa kanssa. Maahanmuutto­virasto käsittelee oleskelulupahakemuksen, jos henkilö ei jo oleskele Suomessa muulla perusteella. Mikäli hän on täällä vaikkapa turistina tai opiskelijana, lupa käsitellään paikallispoliisissa. Käsittelyssä tutkitaan, onko avioliiton päämääränä viettää perhe-elämää. Jos herää tähän liittyviä epäilyksiä ja löytyy näyttöä lumeavioliitosta maahantulosäännösten kiertämiseksi, oleskelulupaa ei myönnetä. Koska kaikkia lupia ei käsitellä Maahanmuuttovirastossa vaan osan käsittelee paikallispoliisi, tutkintakäytännöt voivat vaihdella eri puolilla maata.

Suomalaisen yhteiskunnan virallista suhtautumista kaksikulttuurisiin liittoihin valottavat vastaukset kysymyksiin, oliko vastaajilla ollut vaikeuksia virallisten lupien järjestymisessä, ja joutuiko pariskunta olemaan erossa toisistaan lupia (esim. oleskelulupa, työlupa) odottaessa. Alimman kehitystason maista tulleista puolisoista jonkin verran vaikeuksia oli ollut 43 prosentilla, paljon 12 prosentilla. Kaikista vastaajista runsaalla kolmanneksella oli ollut vaikeuksia viranomaislupien tai rekisteröintien kanssa. Tämä kertoo siitä, että erityisesti avioliiton alkuaikoina virallisten papereiden järjestäminen on monille stressaavaa. Virallinen puoli ei toimi niin joustavasti ja tehokkaasti kuin ihmiset toivoisivat.

Viranomaistoiminnan hitaus, jähmeys ja epäluuloisuus kirvoitti vastaajilta runsaasti kommentteja: Paperisota kelan, maistraatin ja ulkomaalaispoliisin kanssa on vaikeaa, myös tiedonsaanti näistä toimistoista. Nimenomaan maist­raatin, poliisin ja maahanmuuttoviraston toimintaan kiinnitettiin huomiota: Tosi raskas byrokratia niin maahanmuuttovirastossa kuin poliisilla ja maistraatissa. Muutamat kommentoivat omia tapauksiaan yksityiskohtaisesti ja toivat esiin sen, että kohtelu voi olla hyvinkin erilaista eri poliisiasemilla:

Lähes kaikilla pareilla on hankaluuksia virallisten papereiden kanssa.

”Lupien saaminen: 20 oleskelulupaa avioliiton aikana. Identtisessä tilanteessa ollut kaverini sai luvan (=yhden pysyvän) heti! Syynä toistoille toki oli se että
asuimme välillä ulkomailla, mutta ei mitään halua olla joustava esiintynyt! ”

Mies, 28 vuotta avioliitossa, puoliso thaimaalainen

Vaikeuksista eivät kertoneet vain EU:n ulkopuolelta tulleet. Moni EU:stakin tullut oli hämmästynyt tarvittavien rekisteröitymisten ja papereiden saamisen monimutkaisuudesta. Osa kommenteista liittyi byrokratiaan yleensä ja osa ulkomaalaisen asettumiseen Suomeen. Byrokratiaa sekä kirottiin että kehuttiin: osa vertasi sitä muihin maihin myönteisenä esimerkkinä, osa piti byrokratiaa vaikeimpana asiana Suomessa asumisessa: Aika paljon byrokratiaa, mutta kun olen muuttanut tänne vielä byrokraattisemmasta maasta, sitten kyllä pärjää.

Muutamat olivat kokeneet viranomaisten edustavan muukalaisvihamielistä poliittista kantaa tai olevan avoimen rasistisia. Toisaalta suomalaista sosiaali­turvaa, perhepalveluja ym. kehuttiin paljon ja vuolaasti, toisaalta harmiteltiin vaikeutta asioida Kelassa ym. virastoissa:

Byrokratiaa on vaikea ymmärtää. Jotkut asiat on tehty tosi vaikeaksi. Ulkomaalainen joutuu aina jonottamaan useita tunteja, kun asioi oleskelulupa-asioissa ja kaikki päätökset kestävät ikuisuuden.

Huonoista kokemuksista huolimatta myös edistystä nähtiin tapahtuneen: Vaikka olen suomalainen ja osaan asioida virastoissa ym. Suomen byrokratia on kankean oloinen vaikka siihen on tullutkin paljon parannuksia. Käytännön vaikeudet lupien saamisessa herättivät toisissa värikkäitä ja tuohtuneita kommentteja hukkaan menneestä työajasta pitkien jonottamisten tähden:

Byrokratia ja sen määrä, lipuketta ja lapuketta mitä saa täyttää ja jonottaa eri toimistoissa ja virastoissa. Ei ole mitään halpaa lystiä kun laskee virastomaksut ja muut menetetyt tulot mitä asioiden hoitamiseen on palanut palkattomina poissaoloina töistä.

Mies, puoliso thaimaalainen

Muutamat käyttivät tilaisuutta purkaakseen jo vuosia sitten sattuneita vaikeita alkuajan viranomaisongelmia:Liitto ympäristössään.

Huonoin asia tapahtui 10 vuotta sitten, kun tulimme Suomeen. Oles­kelulupahakemus jäi seisomaan jonkun virkailijan pöydälle 7kk:n ajaksi hänen sairauslomien vuoksi ja jostain syystä kukaan muu ei voinut sitä käsitellä. Tämä epävarma odottelun aika oli rasittavaa alussa.

Alkuajan pitkäänkin jatkuva kamppailu viranomaisten kanssa, johon osa kaksikulttuurisia liittoja solmineista näyttää joutuneen, ei luonnollisesti edistä kenenkään parisuhdetyytyväisyyttä tai perheonnea. Se lisää sopeutumisstressiä vaiheessa, jossa moni on asettumassa asumaan uuteen maahan ja joutuu joka tapauksessa stressaavaan, läheissuhteissa paineita luovaan tilanteeseen. Lupien hankkimiseen virastoissa kuluva aika voi olla myös vähävaraisille merkittävä taloudellinenkin tekijä sen lisäksi, että se raastaa hermoja ja nöyryyttää. Vaikeudet ja viranomaisten nihkeys antavat kuvan, ettei puoliso ole tervetullut maahan eikä häntä arvosteta täällä. Parit itse lukevat sen viestinä virallisen Suomen suhtau­tumisesta kaksikulttuurisiin liittoihin.