Kuusi asiaa, joita suomalaiset tykkäävät vihata

Maari Parkkinen on kirjoittanut hauskan artikkelin nettiin. Näitä olen pohtinut minäkin... Stereotypiota ja yleistyksiä, totta kai.

Talven tuloa päivitellään päivästä toiseen. Kun se sitten vihdoin tulee, pimeyttä ja lumen luontia vihataan. Autolla ajaminen on vaarallista, tosin siitä huolimatta pelätään enemmän ydinvoimaa kuin liikennekuolemia. Henkinen ankeuden sietokyky on mielestäni kuitenkin mahtavaa, mutta toinen puoli mitalia on ikävä kyllä suomalaisten suuri itsemurhien määrä.

Ruotsalaisiin suomalaisilla on viha-rakkaus-suhde. Politiikka, kampaukset, hienot vaatteet, hyvät tavat, sosiaaliset kyvyt, iskelmätähdet, jääkiekkojoukkue, Ikea, ruotsin kielen aksentti, ja se että rikkaimmat suomalaiset ovat ruotsinkielisiä…
Hikipedian määritelmä: "Kumisaappaita tyhmempiä pelkureita ja B-rapun poikia, jotka sietävät kaikkea paitsi suomalaisia." 

 Kuva: Hikipedia

Laiskuutta luterilainen vihaa yli kaiken. Ei täällä parane sanoa, että on työtön, koska samalla sanoo olevansa laiska. Ensimmäinen kysymys, jonka tavallisesti toiselta kuulee, on: ”Mitä työtä teet nykyisin?” Luulisin, että rasismi johtuu osaksi tästä: maahanmuuttajien kotouttamiseen käytetyt rahat ovat keskivertosuomalaisen mielestä tuhlausta – siitäkin huolimatta, että oikeasti ne ovat peräti parhaiten käytettyjä rahoja valtiomme huoltotaseen parantamiseksi.

Suomessa on vaikeaa omistaa mitään näkyvää. Ostapa kallis auto, olet syntinen ihminen ja käytät toisia hyväksi. Taustalla lienee kateus. Naapurilla ei mitenkään voi olla asiat paremmin kuin itsellä. Vuoden tärkeimpiin luettaviin kuuluukin korkeimmin verotettujen tulot.

On vaikeaa olla ottamatta alkoholia Suomessa silloin kun sitä tarjotaan. Absolutisti on aina outo lintu. Humalatilaa ihannoidaan. Jokaisen kapakan ovella on vahti estämässä umpihumalaisten sisääntulon. Keski- ja eteläeurooppalaisista sekä muslimeistä käsittämätön asia.

Kansakunnan pahin vihollinen on tietenkin pääministeri, ja ministerit yleensä. Miksiköhän pääministerit viime vuosina ovat jättäneet ministerikautensa kesken ja lähteneet ”etsimään uusia haasteita”? Systeemissä on vikaa. Ei ole mitään järkevää syytä siihen, että pääministeriksi tulee aina kulloisenkin suurimman puolueen puheenjohtaja ja toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee valtiovarainministeri, ja muita ministerinpaikkoja jaetaan sen mukaan, mitä puolueita on eduskunnassa. Jos ei ole tarpeeksi paikkoja, niitä tehdään. Tämä on kaukana oikeasta demokratiasta. Presidentti sen sijaan valitaan suorilla vaaleilla, häntä ei yleensä ammuta samalla tavalla kuin ministereitä.

Hyvinvointivaltio hyötyy maahanmuutosta

 

27.11.2014

Bertelsmann-säätiöntekemä tutkimus

Hyvinvointivaltio hyötyy maahanmuutosta

Maahanmuuttajat ovat keventäneet sosiaalikuluja 22 miljardia vuonna 2012 eli 3.300 euroa per Saksan asukas. Tätäkin enemmän Saksa hyötyisi, jos se käyttäisi enemmän varoja koulutukseen ja tasokkaaseen maahanmuuttoon.

Saksassa nykyisin asuvat ulkomaalaiset tuottavat sosiaalikassaan huomattavan lisän. Tähän tulokseen tulee Euroopan Taloustutkimuksen Bertelsmann-säätiölle toimeksi antama tutkimus. Ne 6,6 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole Saksan passia, lisäsivät maan hyvinvointia 22 miljardilla eurolla. Jokainen ulkomaalainen maksoi keskimäärin 3.300 euroa enemmän veroja ja sosiaalimaksuja valtiolle kuin mitä hän valtiolta sai. Summa per henkilö on viime vuosina noin kaksinkertaistunut. Jotta hyöty vieläkin lisääntyisi, tarvittaisiin parempi koulutuspolitiikka ja ohjattu maahanmuutto.

Kaksi kolmannesta saksalaisista kuitenkin Bertelsmann-säätiön tutkimuksen mukaan vuodelta 2012 uskoo, että maahanmuutto rasittaa sosiaalikassaa. Tutkimus todistaa nämä väitteet perättömiksi. Jo vuonna 2004 sosiaalikassaan tuli 2000 euron lisäys jokaista ulkomaalaista kohti. Sen jälkeistä lisäystä selittää etupäässä hyvä kehitys työmarkkinoilla.

Vielä tätäkin selvemmin ulkomaalaisten hyödyllisyys näkyy julkisissa menoissa, mikäli koulutus- ja pätevöitymistaso nousee. Näitä asioita tutkimus pohtii tulevaisuuden ennusteissaan. Jos nyt Saksassa asuvat alle 30-vuotiaat ulkomaalaiset saavuttavat keskimäärin saman koulutustason kuin kantaväestö ja sen myötä ansaitsevat työstään parempaa palkkaa, tämä ikäryhmä tulee elinikänsä aikana maksamaan 118.400 euroa per henkilö enemmän veroja ja sosiaalituloja kuin heistä koituu menoja. Siis jopa hyvin suuret koulutuskustannukset olisivat valtiolle erittäin kannattavia.

„Hyvä koulutuspolitiikka on parasta kotouttamispolitiikkaa“.

Jörg Dräger, Bertelsmann-säätiön johtaja

Erityisen tehokkaasti julkista taloutta ja sitä kautta jokaista kansalaista voitaisiin auttaa, jos maahanmuuttoa ohjattaisiin järkevällä tavalla. ”Mitä paremmin koulutettuja maahanmuuttajat ovat, sitä suurempi on heidän osuutensa julkisiin tuloihin”, sanoi tutkimuksen johtaja Holger Bonin Euroopan Taloustutkimuksesta. Jos Saksaan tulevaisuudessa tulisi vuosittain vähintään 200.000 maahanmuuttajaa ja heistä 30 prosenttia olisi korkeasti koulutettuja ja lisäksi 50 prosentilla olisi keskiasteen koulutus, jokaista asukasta autettaisiin yli 400 eurolla vuosittain.

Ensiksi, tämä ei tunnu epärealistiselta, sillä maahanmuuttajien koulutusaste on viime vuosina noussut huomattavasti. Vuonna 2009 laskettiin, että kaikilla maahan ulkomailta muuttaneilla oli joko korkea- tai keskiasteen koulutus. Toiseksi, julkisten kassojen helpottaminen 400 eurolla per asukas olisi hyvin tärkeää. Sillä yleiset valtion kulut – siis mukaan lukien valtionvelat, tielaiatoksen ylläpito, hallinto ja puolustus – ovat paljon korkeammat kuin tulot.

Laskennallisesti jokainen saksalainen lisää valtion velkaa 3.100 euroa elämänsä loppuun mennessä, jokainen maahanmuuttaja saksalaisiin verrattuna huonomman kotouttamisen seurauksena jopa 79.000 euroa. Se selittyy Drägerin mukaan Saksan menneisyyden maahanmuuttopolitiikalla: ”Ensimmäiset vierastyöläisten sukupolvet eivät mitenkään eroa vastaavista saksalaisista koulutukseltaan – mutta eivät silti ole saavuttaneet samanlaista tulotasoa kuin keskivertosaksalaiset. ”

Valtiontalouden pitkäkestoinen tasapainottaminen voidaan saavuttaa myös pätevän maahanmuuton kautta.

Jotta viime vuosien positiivista suuntaa voitaisiin vahvistaa ja vakauttaa, Bertelsmann-säätiö puoltaa maahanmuuttopolitiikan uudelleen suuntaamista: „Eteläeuroppalaisten maiden kriisi on aiheuttanut sen, että monet hyvin koulutetut ovat tulleet töihin Saksaan. Tämä tilanne ei tule olemaan jatkuva”, sanoi Dräger. Koska sekä sosiaalivakuutus että julkiset taloudet että myös työmarkkinat ovat väestörakenteen muutoksen takia paineen alla, Saksasta pitäisi tehdä pysyvästi haluttu maahanmuuttomaa.

Tällä hetkellä Saksa hyötyy suuresti EU:n sisäisestä työperäisestä muutosta, mutta ei vielä ole tarpeeksi haluttu kansainvälisen asiantuntevan työvoiman saamiseksi kolmansista maista. Bertelsmann-säätiö oli viime vuonna ehdottanut uudistukseksi „musta-puna-kulta-korttia“, jolla rekrytoitaisiin ulkomaista ammattityövoimaa.  Myös ne pakolaiset, jotka eivät todennäköisesti palaa kotimaihinsa, on nopeammin saatava työmarkkinoille.

Mistä apu väsyneelle äidille?

Tuntuu siltä, että Suomessa on vasta nyt huomattu, että äidit voivat huonosti. Hyvin monet tosiaankin taistelevat jaksamisen äärirajoilla. Sitten seuraa pommi eli lapsiin kohdistunut väkivalta tai peräti murha ja sitten ihmetellään, miksi yhteiskunta ei tarjoa minkäänlaista apua, vaan käskee kääntymään poliisin puoleen. Ääretötä itsekkyyttä! Yhteiskunta ei tietenkään voi olla kaikesta vastuussa, mutta kuka sitten on?

Oli aika, jolloin olin ihan samassa tilanteessa. Olin paikkakunnalla uusi, kaksi pientä lasta, mies aina menossa, iso talo, remontti kesken, isovanhemmat ja työmiehet vaatimassa ruokaa ja palvelua. Muistan itkeneeni itseni uneen.

Eivät kaikki tapa lapsiaan. Ensiksikin: olisiko aika herätä toimimaan ja palauttaa tuo kotipalvelu? Entä naapuriapu? Kela maksamaan äidin apulaiselle. Minäkin hoidin aikoinani toisten lapsia tilapäisesti ja sain siitä Saksassa äidin sairaskassasta pienen korvauksen. 

 

Naamakirja hehkutti hiljan naamakirjan äitien hätäapupalvelua uutena ja ihmeellisenä asiana. Hienoa! Mitäpä muuta äidit voisivatkaan tehdä? Kun minulla oli kaikkein surkeaa, apu tuli toisilta naisilta. Sattumoisin tapasin toisen äidin, joka kertoi kuuluvansa ”itseapuryhmään”, kuten sitä tänään nimittäisin. Ryhmä äitejä, joilla joko ei ollut sukulaisia paikkakunnalla tai isovanhemmat eivät enää eläneet. Me autoimme toisiamme käytännön asioissa. Tapasimme sitten osin muuten vaan, mutta etupäässä opimme monenlaista hyödyllistä toisiltamme, kudoimme, ompelimme, askartelimme, kokkasimme, teimme savitöitä, hoidimme toistemme lapsia, kierrätimme vaatteet, kävimme yhdessä kursseja (mm. Thomas Gordonin ”Viisaat vanhemmat”-kurssi, jota yhä tänäänkin lämpimästi suosittelen), veimme lapsia uimahalliin sekä urheilu- ja musiikkiharrastuksiin, leikitimme heitä ja järjestimme heille kaikenlaista mukavaa, ja vietimme juhlia yhdessä. Mitäpä muutakaan, kun kerran yhteiskunta ei mitään tehnyt? Mukaan tuli myös yksi DDR:stä paennut perhe, joka kertoi, miten kovia oli kokenut. Mitäpä muuta teimme kuin autoimme heitä?

Herätkää suomalaiset naiset. Ei kaikki palvelut tule valmiiksi pureskeltuna suoraan suuhun. 

”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

  «Antakaa lasten tulla tyköni» (n. 1600) Ambrosius Francken I.

Serkukset ja talvinen kansanlaulu

Etsin saksan keskustelukerholleni joululaulujen sanoja, ja tiedostoja selatessa tuli vastaan ”Es ist für uns eine Zeit angekommen…” 
 

Me asuimme Allensbachissa, alemannien alueella, Sveitsin rajalla. Tämä laulu on sveitsiläinen kansanlaulu, Luzernin kanttoonista, syntynyt viimeistään 1800-luvulla, ja sitä laulettiin kolmen kuninkaan näytelmässä eli suomeksi tiernapojissa. Tiernapojat olivat peräti hiipuneet olemattomiin modernin maailmanmenon alta, mutta nyttemmin elvytetty uuteen kukoistukseen. Se siitä oululaisesta erikoisuudesta… meillä Saksassa katolisilla seuduilla kolmen kuninkaan päivänä eli loppiaisena kolme kuningasta käyvät talosta taloon laulamassa ja talon siunaamassa. Laulu pääsi joidenkin evankelisten seurakuntien virsikirjoihin, ja niin siitä tuli laajalti tunnettu. 

Hassulta minusta tuntuu, että Suomessa kolme kuningasta tulevat tuomaan Jeesukselle lahjoja ennen kuin Jeesus on syntynyt. Kuninkaatkaan eivät olisi mitenkään ehtineet tulla tuhansia kilometrejä itäisiltä mailta Juudeaan vain kahdessa viikossa, joulusta loppiaiseen...

Tuo laulu toi mieleen toisenlaisen tapahtuman. Vanhempi poika tanhusi kansantanssiryhmässä, ja näissä asioissa esitti ehkä kaksitoistavuotiaana toisen ryhmäläisen, Barbaran kanssa sveitsiläisen laulunäytelmän ”Vetteri und Bäsli” hienosti alemannin eli oman alueemme murteella ja milloin missäkin tapahtumassa. Näytelmän nimi on suomeksi ”serkku ja serkku” - eli tietenkin miespuolinen ja naispuolinen serkku eli serkukset. Laulunäytelmän päätteeksi lapset sitten tavallisesti lauloivat tuon talvisen laulun.

Esiintyivät sitten kerran satapäiselle yleisölle jossain vanhusten tapahtumassa juuri ennen joulua Allensbachin katolisen seurakunnan salissa. Kun väki alkoi taputtaa, lapset laulaa lurauttivat vielä tuon laulun, vaikka se ei kuulukaan näytelmään eikä siitä oltu mitenkään sovittu. Ja voi miten vanhukset tykkäsivät!

  Laulava poikani. Ei lopettanut laulamista, laulut vain ovat toisenlaisia. MaQ: Suomi Finnland

Muistuipa samassa yhteydessä mieleen, että juuri tuota edeltävänä päivänä olin tyystin unohtanut tuoda pojan harjoituksiin. Se onkin sitten ainoa kerta, jolloin olen tuollaisen asian unohtanut. Mutta eipä hätiä – poika hallitsi asiansa erinomaisesti äidin huonosta muistista huolimatta.:-)

 "Serkukset". Näin se olisi voinut olla, jos olisin tuolloin itse kuvannut.
Tytöllä päässä Bodenjärven alueen kansallispukujen päähine.