Muutama sana ihmiskunnan ominaisuuksista. Tämän alla olevan kirjoitti se nyt Unkarissa asuva sveitsiläinen ystäväni Eduard Oertli, jonka kanssa Konstanzin kasinossa aikoinaan tupaantuliaisiini käyttörahaa haimme. Edi kirjoittaa kolumneja sveitsiläisiin ja unkarilaisiin sanomalehtiin.
...............
On ”inhimillistä” kehittää joitakin arvoja omassa elämässään, puhua niistä avoimesti ja elää niiden arvojen mukaisesti. Se tarkoittaa myös, että on valmis taistelemaan ihanteiden ja arvojen puolesta, tai jopa asettua vastatuulta vastaan ja ottaa se riski, että tulee erimielisyyksiä. Se joka menee massan mukana mottonaan ”kaikkea voi mutta mitään ei tarvitse tehdä”, vesittää itse itsensä.
Ne isot keskeiset asiat, jotka minä näen, ovat rehellisyys, velvollisuudentunto, vaiteliaisuus, suoraselkäisyys, mutta myös hyökkäys ja valmius vastarintaan, etenkin omaa pelkoaan vastaan.
Keskeinen teema, miksi monet eivät puolusta inhimillisyyttään eivätkä elä sen mukaisesti tai kompuroivat, on pelko. Ennen muuta se pelko, jota ei tunnusta itselleen ja siksi jatkuvasti löytää hyviä verukkeita, että ei tarvitsisi tulla paljastetuksi itselleen. Se ominaisuus, joka auttaa pelkoa vastaan, on rohkeus. Se tarkoittaa ensinnäkin, että uskaltaa myöntää itselleen pelkäävänsä, ja uskaltaa katsoa pelkoaan suoraan silmiin. Rohkeus ei tarkoita, että selviäisi kaikesta elämässä, vaan sitä, että uskaltaa ottaa pelkonsa omiin käsiinsä.
Pelkuruus sitä vastoin tarkoittaa, että löytää verukkeita ja käyttää niitä tekosyinä. Pelkuruus tarkoittaa, että ei pidä lupauksiaan, valehtelee ja pettää toisia ihmisiä. Pelkuruuden syy on aina puuttuva itsetunto ja puuttuva valmius tunnustaa omat pelkonsa.
Hyökkäys, aggressio on kielletty teema meidän yhteiskunnassamme. Sinullakin on aggressioita, mutta niitä ei saa näyttää suoraan. Se kuitenkin, joka hyväksyy aggressionsa ja rehellisesti, tietoisesti ja rohkeasti tiedostaa ne, ei aiheuta mitään tai ainakin hyvin vähän vahinkoa – sillä hän löytää niille rakentavan vaihtoehdon.
Väkivalta on yleensä epäreilua, sillä se on tiedostamatonta ja kontrolloimatonta ja siksi kiellettyä. Mielenkiintoista on, että etupäässä pelkurit ovat väkivaltaisia: sekä historia että nykyaika on täynnä sellaisia ihmisiä, jotka kiusaavat heikompia vastustajiaan, jotka taistelevat heikompia vastaan epäreilusti ja epäsuorasti, valehtelevat, manipuloivat ja siirtävät suorat yhteenotot sivuraiteille siirtääkseen huomion toisaalle. Näitä voidaan kutsua myös pahansuoviksi psykopaateiksi.
Mielenkiintoista on, että pelkurit usein peittävät aggressionsa: he näyttävät ulospäin mukavilta ja ystävällisiltä, mutta räjähtelevät joko odottamatta väkivaltaorgiaan tai taistelevat epäreilusti ja epäeettisesti. He välttelevät suoraa, rehellistä kohtaamista, jolloin heidän pitäisi myöntää pelkonsa; he käyttävät mieluummin manipuloivia menetelmiä. Siten heidän ei tarvitse ottaa yhteen itsensä kanssa, ja näin ollen kieltävät itseltään henkilökohtaisen kasvun.
Tietenkin jokainen meistä välttää suoraa haastetta ja suoraa yhteenottoa, joko pelosta, tiedostamatta tai laskelmoiden. Kuitenkin ”ihmisen” on nähtävä tämä kannustuksena siihen, että valmistautuu ottamaan vastaan tämän taistelun ja käyttämään toisen tai kolmannenkin mahdollisuuden. Kaikki taistelut eivät ole mielekkäitä, eivät varsinkaan, jos ne ovat sitä varten, että itse esittää itselleen jotain. Meidän on hyvä valmistautua hyvin ja reiluissa puitteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti