sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Martinpäivää

Myös tänä vuonna sain tutustua uuteen Marttiin, aivan kuten viime vuosina monta kertaa perättäin :-) Tällä kertaa eilen, eli lauantaiaamuna, ortodoksisessa aamujumalanpalveluksessa eli liturgiassa Kalajoella.




Martinpäivästä Saksassa muistuu mieleen lasten lyhtykulkueet lauluineen sekä martinpäivän hanhi. Lapset askartelivat tarhassa ja koulussa yksinkertaisia mutta hyvin kauniita kynttilälyhtyjä, ja niiden kanssa sitten tehtiin illalla pitkä lyhtykulkue ja sen jälkeen tavattiin tarhan tai koulun tiloissa pienelle purtavalle ja lämpimälle teelle tai mehulle, mutta illan kohokohta kuitenkin oli pyhän Martin ratsu ja Martin takin jakaminen. Legenda kertoo, että Ranskassa Tourissa Martti jakoi takkinsa köyhän kanssa repimällä sen kahtia.

Pahat nykyaikaiset kapitalistiset kielet sanovat, että  se oli hölmö teko, koska sen jälkeen molemmat palelivat. Olisi ollut varakkaan Martin parempi perustaa takkitehdas, niin olisi köyhä saanut työtä ja lisäksi kokonaisen takin :-)

Martin von Tours eli Toursin Martti  (latinaksi Martinus) syntyi noin 316/317 Savariassa, Rooman Pannonia prima-provinssissa, joka on nyt Unkaria ja kuoli 8.11.397. Hän on katolisen kirkon kuuluisimpia pyhiä. Häntä kunnioitetaan pyhänä myös ortodoksi- ja anglkaanikirkoissa sekä myös joissakin evankelisissa kirkoissa. 




Hampurin merimieskirkon pappi Päivi Vähäkangas taas kirjoittaa merimieskirkon marraskuun uutiskirjeessä Marteista näin:

"Marraskuussa, tarkalleen ottaen 11.11., vietetään Martinpäivää. Silloin juhlitaan Martinus Toursilaista, mutta läpeensä luterilaisessa Suomessa Martti-päivän merkkihenkilöksi on noussut Martti Luther, joka syntyi 10.11. ja kastettiin Pyhän Martin mukaan. Martinpäivän tienoilla suomalaisissa kirkoissa vietetäänkin uskonpuhdistuksen muistopäivää. Oikeastaan kuluvan vuosikymmenen ajan joka päivä on uskonpuhdistuksen muistopäivä, sillä niin perusteellisesti Saksassa juhlitaan Lutherista alkunsa saaneen protestanttisuuden 500-vuotismerkkipäivää. Reformaation katsotaan yleisesti käynnistyneen lokakuun viimeisenä päivänä 1517, jolloin Luther lähetti kirkollisille esimiehilleen 95 teesiä sisältäneen kirjeen. Teeseissä kritisoitiin voimakkaasti tiettyjä kirkkoon pesiytyneitä väärinkäytöksiä, erityisesti aneiden myymistä. 

Tästä kirjeestä sai alkunsa tapahtumaketju, joka johti usean uuden kirkkokunnan syntyyn sekä monilla alueilla myös yhteiskunnalliseen reformiin ja kirkon ja maallisen vallan välien uudelleenjärjestelyyn.  Näitä tapahtumia on Suomessa kutsuttu uskonpuhdistukseksi. Nyt tosin suositellaan, että sen sijaan puhuttaisiin reformaatiosta. 

Se, mikä meidän näkökulmastamme oli uskon puhdistamista, oli toisten mielestä hajaannuksen lietsomista. Saamme toki edelleen olla ylpeitä Lutherin teologisista oivalluksista ja hänen rohkeudestaan seistä sanojensa takana. Samalla on syytä muistaa, että myös katolinen kirkko on uudistunut. Se ei ole enää sama kirkko, jota Luther kritisoi. Tästä osoituksena on luterilaisen ja katolisen kirkon välillä löytynyt yhteinen sävel pelastuskysymyksessä, joka oli Lutherille se kaikkein polttavin teologinen kysymys. Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta allekirjoitettiin Augsburgissa 13 vuotta sitten ja siinä todetaan, että 500 vuotta sitten molemmin puolin julistetut oppituomiot eivät enää "osu maaliin". 

Moni asia on muuttunut ja tulee vielä muuttumaan. Yksi asia, josta Luther muistutti on se, että kirkko koostuu ihmisistä, jotka eivät ole kristittyinä valmiita ja täydellisiä. Ihmisten vajavaisuus saa aikaan sen, että toisinaan kirkko voi ottaa väärän suunnan ja siksi sen on tärkeää aika ajoin tarkistaa kurssinsa. Reformaatio ei siis ole pelkkää menneisyyttä, vaan kirkko on alati uudistuva kirkko."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti