Kirkko järvessä. Reschensee

Suomessa tehdään vesivoimaloiden vedensääntyleä varten suuria tekojärviä patoamalla jokia, ja näinhän tehdään muuallakin. Schwarzwaldissa ja siellä seuduin on monta tekojärveä, joiden rannoille on aikojen mittaan syntynyt turistipalveluja. Mekin kävimme retkeilemässä ja järvillä soutelemassa.

Etelä-Tirolissa, siis Pohjois-Italiassa on järvi nimeltä Reschensee. Padottuja järvieä on seudulla monta, mutta tuon järven tekee erikoiseksi ja itse asiassa aika kaamean näköiseksi keskellä järveä töröttävä kirkontorni. 

 

 

Järvi sijaitsee 1498 metrin korkeudella merenpinnasta ja se on tehty vuonna 1949/50. Pituutta on kuusi kilomeriä ja leveyttä yksi kilometri. Ennen patojärveä paikalla oli kolme pientä järveä. Patoamisen jälkeen veden alle jäi Graunin kylä ja suurin osa Reschenin kylää. 163 taloa ja 523 hehtaaria maanviljelysmaata tuhoutui. Jo vuonna 1939 Italian tuolloinen hallitus päätti nostaa tuolloisten järvien pintaa viidestä 22 metriin. Asukkaat pakotettiin muuttamaan pois ”kansallisen teollisuutta hyödyntävän edun takia”. Mitään korvausoikeuksia ei ollut. Kesällä 1959 kaikki muut rakennukset paitsi kirkontorni räjäytettiin ja kuudesta kylästä syntyi 677 hehtaarin kokoinen järvi. 

 

Vuonna 1973 tehtiin isohkoja korjauksia ja noin 35 hehtaaria maata pelastettiin järven pohjasta.

Torni kuului vuonna 1347 rakennettuun pyhän Katariinan kirkkoon. Kun torni oli yksikseen seisonut vedessä 60 vuotta, se oli pakko restauroida. 

 

Järvi on nykyisin hyvin kalaisa; siellä on taimenia, ahvenia, kirjolohia, haukia ja siikaa ja siksi onkijat suosivat sitä. Tietenkin järven ympäri kiertää patikkareitti, ja vuoren länsirinteessä on laskettelukeskus. Monenlainen talviurheilu järvellä on myös hyvin suosittua. Järvellä pidetään vuosittaiset lumiliitokilpailut, sillä seutu on tuulinen ja sen sijainti kolmen alppimaan kulmassa suotuisa.

Me emme käyneet urheilemassa, vaan ihmettelimme vedessä seisovaa tornia. Pakkohan sitä oli pysähtyä kuvaamaan.

Ensimmäistä kertaa Italiassa käyneelle nuoremmalle pojalleni piti tietenkin tarjota ravintolassa aitoa italialaista pitsaa. Etelä-Tiroli on kokonaan saksankielistä seutua, ei ollut kieliongelmia. Muutenhan eivät Alpit Saksassa, Sveitsissä eikä Italiassa olleet mitään uutta ja outoa, siellähän me rajamailla asustelimme.

Vuorilla ja laaksoissa ajellessa asettaa väkisinkin kyseenalaiseksi sen setäni lausuman, että Punkaharju on maailman kaunein paikka…