maanantai 11. huhtikuuta 2016

Käteistä

En yleensä isommin luota suomalaisiin lehtijuttuihin, koska liian usein on osoittautunut, että toimittaja on tutustunut huonosti asian moniin puoliin ja esittää faktoina omia mielipiteitään. Varsinkin tähän minun mielestäni syyllistyy Helsingin Sanomat. Äärioikeiston valituksilla ”kukkahattutätimäisyydestä” on siis minunkin mielestäni mukana hiukkanen totuutta. Kokonaan eri asia ovat siten somejulkaisut kuten vaikkapa mv-lehti, jossa ei ole totuutta ollenkaan. Siksi luen yleensä ulkomaalaisen uutisen alkuperäistiedon myös lähtömaasta, mikä tietenkin on rajallisen tai kokonaan puuttuvan kielitaidon takia perin hankalaa, mutta onneksi Saksan ja Britannian ja Ranskan ja Ruotsin lehdistökin tietää jotain. Venäläiset kirjoittavat mitä sattuu, mutta se on toinen tarina se. 

Ei niilläkään aina helppoa ole. Nyt kun Saksan valtiovarainministeri haluaa lopettaa tuulituen, oikeaa tietoa on vaikea löytää. Britannia uutisoi ensin, kun sielläkin ollaan samoilla linjoilla. Saksan luonnonsuojeluliitto on jakautunut kahtia, väestön protestit alkavat olla sen verran massiivisia, että on pakko reagoida: ihmiset sairastuvat pilvin pimein, luonnon rauha ja maisemat pilattu, lintu- ja luonnoneläinkanta dramaattisesti vähentynyt, tuotto eli sähkönsaanti on sattumaa ja sähkölaskut nousseet niin korkeiksi, että seitsemän miljoonaa perhettä ei enää pysty niitä maksamaan. 


Talouselämä uutisoi 1.4.2016 rahanpesusta Saksassa, eikä se ole aprillipila. (Onko Saksa Euroopan rahanpesuparatiisi? "Me rahoitamme täällä rikollisuutta",  http://www.talouselama.fi/uutiset/onko-saksa-euroopan-rahanpesuparatiisi-me-rahoitamme-taalla-rikollisuutta-6537155) Tällä kertaa uskon rahanpesujutun todenperäisyyteen. Sen verran olen maailmaa nähnyt, että pidän asiaa totena. Tulkkina nimittäin pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaisia asioita, joista suurella yleisöllä ei ole hajuakaan, ja tulkin moraali taas vaatii täydellistä vaitioloa, olipa asia mikä hyvänsä. Tulkki on aina asian ytimessä ja aina päällikön oikea käsi… :-)

Tässä kuitenkin haluan sanoa, että kyllä, Saksassa ostetaan mieluiten käteisellä. Suomalaiset autojen ostajat sitä usein hämmästelevät, että myös suuret ostokset kuten vaikkapa auto maksetaan useimmiten käteisellä. Voiko kuitenkaan kukaan sanoa, että olisin hoitanut oston huonosti? ”Saksan keskuspankki Bundesbank arvioi, että peräti 79 ostoksista Saksassa tehdään käteisellä. Myös isojen ostosten tekeminen käteisellä on yleistä Saksassa.” 


 Barzahlung = käteismaksu
Girocard = pankkikortti
Kartenbesitz = Kortin omistaa


En osaa arvioida, onko Saksa käteisen rahan käytössään kehityksen jälkijunassa vai ovatko perinteiset rahankäyttötavat sittenkin parempia. Psykologisesti ainakin ovat: me ihmiset käsitämme vain sen, mitä konkreettisesti näemme. Suomessahan ei periaatteessa tarvita käteistä rahaa lainkaan, myös miniostokset tehdään kortilla. Olen kuitenkin kuullut Saksan kauppiaiden puhuvan siitä, että he haluaisivat pois käteisen rahan käsittelystä… koska se on työvoimaintensiivistä ja aikaa vievää. Huolimatta siitä tavarat ovat Saksassa keskimäärin halvempia ja palvelu parempaa kuin Suomessa. Minun mielestäni :-)

Ajat muuttuvat. Täysautomaattiseen kassamaksuun olen tähän mennessä Suomessa törmännyt vain Ikeassa, Saksassa ensimmäistä kertaa viime vuonna normaalissa ruokatavarakaupassa. Varmaa on, että tämä(kin) asia tulee muuttumaan, mutta mikä ja kuka muuttuu ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi…



1 kommentti:

  1. Näin juuri viime viikolla TV-uutisen, että kassakaappien myyntikauppa Saksassa on vilkasta. Kun rahoistaan ei pankissa saa korkoa, uhataan negatiivikoroillakin ja sukan varteen ja patjan alle rahojen piilottaminen on roistojen takia epävarmaa, niin ostetaan kassakaappi ja laitetaan setelit sinne.Mahtavat pankit ovat pitkään laiminlyöneet meitä pieniä yksityisasiakkaita. Otetaan setelit pois pankilta ja vähittäiskaupalta, jos niistä on vain vaivaa ja harmia heille. Hoitavat sitten vain vaikka Panama-asikkaita.

    VastaaPoista