keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Hyviä vanhoja opetuskäytäntöjä

Vuonna 2000 julkistettiin Saksan kielikoulujen opetussuunnitelmat, ja ne ovat näköjään edelleen voimassa. Kirjoitin tuon tekstin yhdessä kahden opettajan kanssa (tuolloinen sukunimeni oli Werkle). Minulla ei edelleenkään ole pedagogista pätevyyttä, mutta olen kyllä menestyksellä opettanut sekä toisia opettajia että suomalaislapsia ja -nuoria Saksassa 1986-2002 sekä maahanmuuttajia Suomessa vuodesta 2009.

Totean kuunnellessani oman nykyisen työnantajani koulutusta erityisopetuksesta, etteivät hyvät menetelmät ole hävinneet minnekään. Tuota kaikkea olen siis opettanut toisille opettajille.

Tuolloin teimme kaiken opetusmateriaalin itse, kun mitään valmista ei ollut. Mutta totean, että samat menetelmät toimivat edelleen: kielioppi on raami, jonka sisään sijoitetaan harjoitukset, ja kaikki toimii ja motivoi paremmin, jos tehtävät asiat liittyvät oikeasti tarvittaviin ja tehtäviin asioihin. Kielikouluissahan erityisopetusta ei ole edes mahdollista tehdä normaalia nk. riviopetusta, vaan erityisopetus on oleellista, käytännön pakko, ilman sitä ei opetus onnistu.

Huomaa, että suunnitelma on kirjoitettu aikana, jolloin ei ollut lainkaan valmista opetusmateriaalia muun kuin suomenkielisille, eikä jokaisella tietokonetta ja älypuhelinta. Suomalaisten koulujen opetusmateriaalia oli vaikea saada, ja suomalaisten koulujen oppikirjat vanhenivat nopeasti, eli hyväksi koettua ei seuraavana vuonna enää ollutkaan. Suomi toisena tai vieraana kielenä oli otettu oppiaineeksi vasta pari vuotta aiemmin. Tämän takia opetussuunnitelma sisältää runsaasti materiaali- ja tuntisuunnitelmaideoita. 

 https://suomikoulut.fi/wp-content/uploads/2012/09/opas_liite_4.pdf


SAKSAN SUOMALAISTEN KIELIKOULUJEN OPETUSSUUNNITELMAT 

Merja Sorsakivi
Virpi Thurman-Scheiwe
Pirjo Werkle 

Saksan suomalaisten kielikoulujen
Pedagoginen neu
vosto/opettajatyöryhmä

Tammikuu 2000

 

SISÄLLYS

Suomalaisen kielikoulun tehtävä

Koulutoiminta

Koulun arvoperusta

Koulun tavoitteet

Ryhmäkohtaiset tavoitteet ja sisällöt

     Pienten ryhmä (3 6-v.)

     Keskiryhmä (6 10-v.)

      Isojen ryhmä (10 14-v.), nuorisoryhmä (14 18-v.) 8

Motivointi 11

Opetuksen eriyttäminen 12

Arviointi 12

Ryhmäkohtaiset opetusmenetelmät 14

      Pienten ryhmä (3 6-v.) 14

      Keskiryhmä (6 10-v.)

    Isojen ryhmä (10 14-v.), nuorisoryhmä (14 18-v.) 19

Oppimateriaali

 

SUOMALAISEN  KIELIKOULUN TEHTÄVÄ

 „Suomalaisen kielikoulun pyrkimyksenä on antaa täydentävää suomen kielen opetusta, joka auttaa syventämään ja vahvistamaan niitä kielellis valmiuksia, joille on luotu pohja kotona opitun kielen avulla. Kielikoulut toimivat monipuolisesti myös suomalaisen kulttuuriperinteen välittäjinä koulun lapsille, nuorille ja heidän perheenjäsenilleen.“

Suomalaisen Kirkollisen Työn Keskus: Saksan suomalaiset kielikoulut

 esite, 1997

KOULUTOIMINTA

Suomalainen kielikoulu on tarkoitettu hinnä oppilaille, joiden vanhemmista toinen, äiti tai isä, tai molemmat ovat suomalaisia. llöin perheen kotikielenä on useimmiten ympäristön (saksan) kieli, jota oppilaat itsekin käyttävät päivittäin lastentarhassa, koulussa, kavereitten kanssa jne. tai, molempien vanhempien ollessa suomalaisia on perheen kotikielenä tietenkin suomi.

Muutamissa kielikouluissa on lisäksi oppilaita, jotka ovat ainoastaan suomalaisen kielikoulun kautta kosketuksissa suomen kieleen.

ielikoulun opetusryhmät jakautuvat oppilaiden n, lukumäärän ja kielen osaamisen mukaan.

Monissa kielikouluissa on omat vakiintuneet ryhmän

-      -        pienten ryhmät (n. 3  6-v.)

-      -        keskiryhmät (n. 6 10-v.)

-      -        isojen ryhmät (n. 10 14-v.)

-      -        nuorisoryhmät (n. 14 18-v.)

Opetusta annetaan suomen kielellä. Opetuspäivä ja kellonaika vaihtelevat kunkin kielikoulun tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Yleisin käytäntö on antaa opetusta kerran viikossa n. 1,5 tunnin ajan. Osavaltioiden loma-aikoina ei myöskään ole kielikoulujen opetusta.

KOULUN ARVOPERUSTA

Opetuksen suunnittelun htökohtana on koulun arvoperustan sentäminen. Suomalainen kielikoulu pyrkii välittämään opetuksessaan seuraavia arvoja.

Suomalainen kulttuuri-identiteetti ja monikulttuurisuus

Oppilaat arvostavat suomen kieltä ja suomalaista kulttuuriperinnettä, ja heille kehittyy  terve  suomalainen  kulttuuri-identiteetti.  Toisaalta  oppilaat  arvostavat myös sitä, että heidän on mahdollista oppia hallitsemaan kaksi kieltä ja elää kahdessa kulttuurissa. Oppilaat ymmärtävät, että heidän kaksikielisyyten ja monikulttuurisuutensa on vahvuus ja hyvän itsetunnon aihe. Sitä kautta he oppivat suvaitsemaan ja kunnioittamaan myös muita kieli- ja kulttuurivähemmistöjä. hän perustuu myös kansainvälisyyskasvatus, jolla silläkin on koulussa tärkeä sijansa.

 

Kasvaminen suomalaisen yhteisön seneksi

Suomalainen kielikoulu kokoaa Saksassa asuvia suomalaisia yhteen. Suomalaisten tai suomalais-saksalaisten perheiden lapset näkevät, että heidän hellään elää muitakin suomea puhuvia ja suomalaisia tapoja noudattavia lapsia ja aikuisia. Koulu pyrkii myös toimimaan yhdessä muiden Saksassa olevien suomalaisryhmien, mm. seurakunnan, kanssa. in lasten kuva suomalaisesta yhteisöstä rikastuu. Oppilaat oppivat arvostamaan tätä omaa suomalaista yhteisöään ja Suomea, jossa yhteisön juuret ovat. He tutustuvat yhteisön toimintaan paitsi koulussa myös esimerkiksi juhlissa, retkillä ja leireillä, ja he oppivat itse toimimaan yhteisön seninä.

 

Eettiset arvot ja sosiaaliset taidot

Oppilaista kasvaa rehellisiä, avoimia ja yhteistyökykyisiä. He kunnioittavat ja

tukevat toisia ihmisiä, osaavat eläytyä toisten asemaan ja pystyvät puhumaan myös omista tunteistaan.

 

Suhde luontoon

Oppilaille kehittyy läheinen ja vastuuntuntoinen suhde luontoon.

Luovuus

Koulutyössä arvostetaan oppilaiden luovuutta.

KOULUN TAVOITTEET

Suomalaisen kielikoulun opetuksen kokonaistavoitteet pohjautuvat edellisessä luvussa esitettyihin arvoihin. Myöhemmin esitellään tarkemmin ryhmäkohtaiset tavoitteet.

Suomen kielen kehittyminen

Oppilaat haluavat ilmaista itseään suomeksi suullisesti ja myöhemmin myös kirjallisesti. Heidän sanastonsa ja lausetajunsa kehittyvät niin, että he hallitsevat viestintätaidot: kuuntelemisen, puhumisen, lukemisen ja kirjoittamisen. Oppilaat kiinnostuvat ja tiedostuvat suomen kielestä, he tark- kailevat suomen kielen rakennetta ja yttöä eri tilanteissa ja tutustuvat suomen kielen historiaan.

 Oppilaan yksilöllinen kielellinen ympäristö vaikuttaa siihen, miten hyvin hän oppii hallitsemaan viestintätaidot. Tavoitteena voi olla, että oppilas saavuttaa suomen kielen perustaidot, niin että hän tulee toimeen sukulaisvierailuilla Suomessa ja pystyy asioimaan esimerkiksi kaupassa ja pankissa.

Parhaimmillaan oppilaasta kehittyy sujuva puhuja, lukija ja kirjoittaja ja hän pystyy opiskelemaan Suomessa.

 

Suomalaisen kulttuuriperinteen omaksuminen

Oppilaat tutustuvat suomalaisiin tapoihin, uskontoon, suomalaiseen kansanperinteeseen, lastenperinteeseen, kirjallisuuteen, musiikkiin, teatteriin, kuvataiteeseen ja elokuvaan. He saavat niis myönteisiä kokemuksia ja elämyksiä niin, että he innostuvat ja kiinnostuvat suomalaisesta kulttuu- riperinteestä.

 

Suomen tuntemuksen kehittyminen

Oppilaat saavat tietoja Suomen luonnosta, maantiedosta, historiasta, yhteiskunnasta ja ajankohtaisista tapahtumista niin, että heille muodostuu selkeä kuva Suomesta ja sen asemasta muiden maiden joukossa. Oppilaat kiinnostuvat Suomesta ja oppivat itse hankkimaan ja arvioimaan Suomea koskevaa tietoa.

RYHMÄKOHTAISET TAVOITTEET JA SISÄLLÖT

P I E N T E N R Y H M Ä ( 3 6 - v.)

Esiopetuksessa htökohtana on lapsen oma elinympäristö, omiin kokemuksiin perustuva kommunikaatio. Opetus on melko henkilökohtaista, ja sitä painotetaan oppilaiden kiinnostuksen ja erityisosaamisen mukaan. rkeää opetuksessa on ottaa huomioon lapsen luontainen ilo leikkiä ja liikkua sekä halu oppia ja tutkia ympäristöä.

 

1.  Sosiaalisen kehityksen tukeminen

-      sosiaalisen kanssakäymisen edistäminen

-      ryhmään kuulumisen tunteen vanvistaminen

-      ystävyys- ja toveruussuhteiden rakentaminen

-      toisten lasten huomioon ottaminen

-      yhteistoiminnan edisminen myös vanhempien kanssa (retket, juhlat ym.)

-      motivaation, kiinnostuksen ja mielenkiinnon herättäminen

 

2.   Suomalaisen kulttuuriperinnön välittäminen

-        suomalaisen kulttuurin ymmärtäminen

-        kulttuuri-identiteetin kehittymisen vahvistaminen

-        perinnetietouden välittäminen

-        perehdyttäminen suomalaiseen lastenkulttuuriin

-        perehdyttäminen suomalaisiin juhliin ja ytöstapoihin

 

3.   Toiminnallisten taitojen kehittäminen

-      motoriikkaa vaativia leikkien harjoittaminen

-      lapsen mielikuvituksen ja luovuuden kehittymisen edisminen

-      lapsen auttaminen itsenäiseen toimintaan, yksin tai yhdessä

-      oppimisen iloa vahvistaminen

-      den ja sormen taitojen kehittäminen (mm. askartelu)

 

4.   Kielellisten taitojen kehittäminen

-      kielellisen kehityksen kehittyminen

-      sanaston ja lausetajun kehittymisen edisminen

mm. niin, että lapsi oppii

-      kuuntelemaan ja toistamaan äänteitä (lorut, sanaleikit ym.)

-      ymmärtämään puhuttua kieltä ja lyhyitä kertomuksia

-      ymmärtämään kysymyks ja osaa vastata niihin

-      ymmärtämään ohjeita ja osaa noudattaa niitä (työtehtävät, leikkien ja pelien säännöt ym. )

-      nimeämään asioita ja esineitä kuvan tai kertomisen perusteella

-      esittämään aiheeseen tai tilanteeseen liittyviä kysymyksiä

-      kertomaan / toistamaan omin sanoin jotakin aiheesta

-      yttämään kieltä luovasti ja runsaasti

-      laajentamaan ja kartuttamaan sanavarastoaan, sekä aktiivista että passiivista

-      ilmaisemaan itseään puheen avulla

 

5.  Opettajan tehtävänä lisäksi

-      puhua huolitellusti ja selvästi

-      puhua esimerkillisesti yksinkertaista mutta samalla sanavarastoa laajentavaa kieltä, ei slangia

-      kuunnella keskittyneesti lapsen puhetta (mielenkiinto ja rauhallisuus)

-      ymmärtää kerrotun asian sisältö

-      -ei korjata virheitä lapsen puhuessa tietoisesti, vaan toistaa asian oikealla tavalla (Äiti osta leipä. Niin, äiti ostaa leivän. / Eipäs, se sanotaan LEIVÄN.)

-      tehdä lapselle tarpeen mukaan henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS)

 

Ideoita opetusaiheiksi

 

….

….

….

 

MOTIVOINTI

Koska kaikki oppilaat tulevat suomalaiseen kielikouluun oman koulunsa tai lastentarhansa lisäksi ja vapaa-ajallaan, opetuksen tulee olla oppilaiden kannalta mielekäs ja miellyttävää.

Kun kaikki osapuolet, vanhemmat, heistä etenkin valtakieltä puhuvat, sukulaiset, saksalaisen  koulun  koulutoverit  ja opettajat  osoittavat  myönteistä kiinnostusta suomalaista kielikoulua kohtaan, oppilas näkee toisen äidinkielen hallitsemisen tärkeänä.

Oppisisällöt, materiaalit

Suomalaisen kielikoulun opetuksessa pyritään yttämään kieltä todellisissa

tilanteissa: kirjoitetaan oikeita kirjeitä oikeille ihmisille, luetaan ja keskustellaan ajankohtaisista tapahtumista, harjoitellaan oikeisiin juhliin, keksitään omia tarinoita.

Materiaalina ytetään oppikirjojen ja tehtäväkirjojen lisäksi myös videoita, kootaan tarinoita vihkoon tai muuta materiaalia portfolioon, esitetään ytelmiä eri tilaisuuksissa, valmistellaan juhlia ja esitetään siellä ohjelmaa, rjestetään motivaatioleiri tai osallistutaan toisten rjesmälle leirille, tehdään muita retkiä, otetaan osaa kilpailuihin (esim. kirjoitus- ja piirustuskilpailuun), luetaan kirjoja oppilaiden mieltymysten ja toiveiden mukaan.

Oppimisympäristö

Opettajan myönteinen asenne oppilaisiin ja opetukseen on ratkaiseva. Opetuksen ilmapiirin tulee olla kannustava. ytetään hyväksi tunnettuja  oppimispsykologian metodeja opettajan kykyjen ja mieltymysten mukaan.

Kurittomuutta ja häirintää ei  sallita opetuksen aikana. Mikäli ongelmia esiintyy, pyritään heti löytämään asiaan ratkaisu keskustelemalla oppilasryhmän, vanhempien tai mahdollisesti muiden henkilöiden kanssa toimintatavasta tilanteen  korjaamiseksi.

Mikäli mahdollista, opetushuone on tarpeeksi koulumainen“, jotta oppilaat

kokevat olevansa oppimassa, ja samalla tarpeeksi „kotimainen“, jotta he viihtyvät siellä. Ihanteellinen on tila, jonka oppilaat itse sisustavat haluamallaan tavalla.

Metodit

Oppilaiden tulee saada kokea onnistumisen emyks. Opettaja ei koskaan saa moittia lasta huonosta kielitaidosta, vaan opettajan ensiarvoinen tehtävä on aina löytää jokaisen oppilaan kielitaidosta myönteis puolia. Jo yhdenkin sanan ulkoa oppiminen tai oikean kielioppimuodon tuottaminen saattaa olla lapselle suuri saavutus.

yettään hyväksi esim. suggestopedian metodeja, Montessori-materiaalia, kokonaisvaltaisen oppimisen menetelm mahdollisuuksien mukaan.

Tdistuksen antaminen on joillekin oppilaille kannustavaa. Selkeän tavoitteen asettaminen (kouluvierailu Suomeen, suomalaisten sukulaisten ja kaverien kanssa puhuminen, toisen vieraan kielen korvaaminen saksalaisessa koulutodistuksessa, osallistuminen kielikilpailuun, suunniteltu opiskelu, työharjoittelu tai ase- ja siviilipalvelu Suomessa ja Suomen kansalaisuuden ilyttäminen) on pitempi- aikainen ja tehokas kielen opiskelun vauhdittajia.

OPETUKSEN ERIYTTÄMINEN

Jos ryhmän oppilaiden kielitaito on kovin eritasoinen, epäedullisimmassa tapauksessa ummikosta täysin kaksikieliseen lapseen, ja samalla ikäjakauma kovin laaja, opetusta on eriytettävä tarpeen mukaan. Mahdollisuuksia on monia; käytännös hyvin toimivia ovat esimerkiksi seuraavat.

Kaikilla oppilailla on tunnilla sama teema, kuitenkin kaikilla oppilailla erilaiset tehtävät. Koska ryhmät ovat usein pieniä, opettaja voi seurata jokaisen oppilaan edistys lähes yh aikaa. htökohtana sama teksti opettaja voi laatia eritasoisia tehtäv.

Opettaja esittää saman tekstin tai teeman pohjalta oppilaille eritasoisia kysymyksiä siten, että kaikki oppilaat tuntevat osaavansa vastata kysymyksiin.

Paremmin suomea taitavat oppilaat auttavat muita, ts. toimivat „apuopettajina“. menetelmää tulee yttää varoen, ettei kukaan oppilaista tuntisi olevansa taitamaton, tai toisaalta, ettei kukaan tunne tulevansa hyväksikäytetyksi.

Muodostetaan ryhm, joissa kussakin eritasoisia oppilaita. in kaikki oppilaat voivat osallistua samoihin peleihin ja leikkeihin.

Pari-/ryhmätyöskentely: kumpikin/kukin oppilas saa vain osan tehtävää.

Kaikkien tulosten tulee nivoutua yhteen. Tai: ryhmä pyrkii yhdessä ratkaisemaan annetun tehtävän, ehkä kilpaillen tuloksesta toisten ryhmien kanssa.  Kukin ryhmä esittelee itse tuloksensa.

Kukin oppilas tutkii annettua tehtävää omalta lähtötasoltaan, omien harrastustensa, taitojensa ja kokemustensa pohjalta: esimerkiksi urheilua harrastava tuntee urheilusanaston ja menetelmät, lukemista harrastava tuntee paikallisen kirjaston ja sen antamat mahdollisuudet.

Oppilaat yttävät eritasoisia oppikirjoja ja tekevät tehtäv omaan tahtiinsa, opettajan kiertäessä tarkistamassa. (Esimerkiksi Kotiperuskoulun oppikirjat ovat hän sopivia; kts. oppimateriaaliluettelo, Kansanvalistusseura, s. 21.)

Osa oppilaista työskentelee hiljaa, yksin tai keskenään; toinen osa lukee, keskustelee tai harjoittelee opettajan avulla.

ARVIOINTI

Arvioinnin tärkeimmät tehtävät ovat ohjata opiskelua ja kannustaa oppilasta. Arviointi on kannustavaa silloin, kun oppilaan edistymis arvioidaan hänen omista lähtökohdistaan käsin eikä verrata hän muihin oppilaisiin.

Lähtötason arviointi

Jotta oppilaan omaa edistymistä ja kehittymistä voitaisiin arvioida, on ensin tunnettava hänen htötasonsa. Sitä voidaan arvioida lukukauden alussa tarkkailemalla oppilaan työskentelyä ja antamalla hänelle suullisia ja kirjallisia tehtäv. Oppilaiden htötason arviointi on tärkeä toisestakin syystä.

Suomalaisen kielikoulun opetusryhmät ovat hes aina sekakoosteisia: oppilaat ovat eri-ikäis ja suomen kielen taidoiltaan hyvinkin eritasoisia. Kun tunnetaan oppilaiden htötaso, voidaan opetusta eriyttää oppilaiden kielellisten edellytysten ja taitojen mukaan.

 Edistymisen arviointi

Oppilaan edistymis arvioidaan koulunkäynnin aikana jatkuvasti. Arvioinnin tulokset ohjaavat asettamaan opetukselle ja opiskelulle taas uusia tavoitteita. Arvioinnin kohteina ovat oppilaan työskentely ja oppimistulokset, ei oppilaan persoona. Opettaja voi arvioida oppilasta kiittämällä hän hyväs työskentelystä, antamalla lyhyen palautteen oppitunnin jälkeen tai mittaamalla  oppimistuloksia suullisten ja kirjallisten tehtävien avulla.

Oppilaita hyvin motivoiva arviointimenetelmä on portfolioarviointi. Siinä oppilaat keräävät töitään kansioon, portfolioon, ja valitsevat itse, mitkä työt he haluavat antaa arvioitaviksi. Kun opettaja tarkastelee portfoliota oppilaan kanssa, hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten oppilas osaa perustella valintansa.

Oppilaan edistymises voidaan antaa myös kirjallinen todistus. Joissakin Saksan osavaltioissa on mahdollista liittää suomalaisen kielikoulun todistus oppilaan saksalaiseen koulutodistukseen. Tämä on usein hyvä opiskelun kannustin. Kielikoulun oppilaalle voidaan antaa pelkkä osallistumismerkin tai hänen edistymisän voidaan arvioida saksalaisen koulun arvosteluasteikon mukaan. Arvosanaa annettaessa otetaan huomioon se, miten aktiivisesti oppilas on työskennellyt koko lukukauden tai -vuoden aikana ja millaisia oppimistuloksia hän omasta lähtötasostaan ponnistaen on saavuttanut.

Oppilaan itsearviointi

Oppilaan itsearviointi kehittää opiskelutaitoja. Sitä voidaan yttää kaikissa opiskelun muodoissa, mutta olennaista se on silloin, kun oppilaalla on henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS). Lukukauden alussa opettaja voi yhdessä kunkin oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa laatia opetussuunnitelman, joka pohjautuu oppilaan edellytyksiin, taitoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Siinä oppilas asettaa itselleen yksilöllisiä oppimistavoitteita ja lopuksi myös itse arvioi, kuinka hyvin hän on saavuttanut tavoitteensa.

Yksi itsearvioinnin menetelmä on arviointikeskustelu. Siinä oppilas arvioi omaa edistymisän opettajan tai opettajan ja oppilasryhmän kanssa, ja kuuntelijat antavat arvioijalle palautetta. Itsearviointia kehittävä menetelm