sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Tämä rokotus aiheutti aseellisen kapinan

Taistellakseen isorokkoa vastaan ​​Baijeri oli ensimmäinen maa maailmassa, joka otti käyttöön pakollisen rokotuksen vuonna 1807. Uusille alamaisille Tirolissa se oli jumalanpilkkaa. He tarttuivat aseisiin. Rokotusvastaisuutta esiintyi myös muualla.

Tirolilaiset kiväärijoukot taistelussa Baijeria ja ranskalaisia vastaan Bergiselillä Lähde: Picture Alliance / IMAGNO / Itävalta

 

Baijeri oli kehityksen kärjessä. 26. elokuuta 1807 annettiin määräys, jonka mukaan kaikkien uuden valtakunnan asukkaiden, jotka olivat yli kolme vuotta vanhoja ja jotka eivät olleet vielä käyneet läpi "rokkotautia", tulee rokottaa. Käräjäoikeuden lääkärit hoitaisivat tämän maksutta. Kieltäytymisestä määrättiin valtavia sakkoja. Tämä teki Baijerista ensimmäisen maan maailmassa, joka otti käyttöön yleisen rokotuksen isorokkoa vastaan.

Tästä eivät kuitenkaan kaikki olleet samaa mieltä. Pappi Joachim Haspinger esimerkiksi tuomitsi toimenpiteen pirullisena yrityksenä estää Jumalan työ ja ympätä ihmisiin "baijerilaista ajattelua". Haspinger nimittäin oli Tirolista, jonka Habsburgien valtakunta joutui luovuttamaan Baijerille, Reinin valaliiton liittolaiselle tappion jälkeen Napoleon I:tä vastaan ​​Austerlitzissä vuonna 1805. Se oli viesti, joka yllytti konservatiiviset, vankkumattomat katolilaiset vuoristoviljelijät suureen kansanousuun ja joka teki Andreas Hoferista heidän keskuudessaan suositun sankarin.

 

Tirolin asejoukon johtaja Andreas Hofer (1767-1810)    Lähde: picture-alliance / dpa

 

Niitä neljää taistelua, joissa hänen tirolilaiset kiväärimiehensä taistelivat baijerilaisten ja ranskalaisten joukkoja vastaan Bergiselissä lähellä Innsbruckia vuonna 1809, voidaan pitää pakollista rokotusta koskevan kiistan kohokohtina. Ei sattumalta, sillä nykyisen sairauksien ehkäisyn historia alkoi isorokon torjunnasta.

Orthopoxvirus variola-viruksen aiheuttama tauti on yksi ihmiskunnan vanhimmista vitsauksista. Faaraoiden haudoista löydettiin isorokkoviruksia, jotka tappoivat tsaareja ja kuninkaita sekä heidän alamaisiaan. Kun rutto hävisi, "rokkoa" pidettiin tappavimpana epidemiologisena uhkana. Pelkästään Länsi-Euroopassa 400.000 ihmisen sanotaan kuolleen siihen vuosittain. Koska isorokkoa ei tunnettu Amerikan mantereella, se vaikutti merkittävästi kokonaisten alkuperäiskansojen tuhoamiseen valloittajien tulon takia. Koska noin kaksi kolmasosaa tartunnan saaneista selvisi taudista Euroopassa, avautuneiden märkärakkuloiden jättämät arvet muistuttivat arjen jatkuvasta piilevästä vaarasta.

Sen, että on olemassa parannuskeino, ilmoitti Englannin Istanbulin suurlähettilään vaimo vuonna 1710. Lady Mary Wortley Montagu oli havainnut, että turkkilaiset raapivat ihoaan neulalla ja olivat taas terveitä muutaman päivän kuluttua. Tämä ”rokotus” sai lukuisia kannattajia 1700-luvun jälkipuoliskolla, ei vähiten Habsburgien keskuudessa. Keisari Joseph II:n kaksi vaimoa kuolivat isorokkoon. Hänen äitinsä Maria Theresa oli selvinnyt hengissä, mutta arvet leimasivat hänet niin pahasti, että hän poisti palatsista peilit.

Tuon ”rokottamisen” ongelmana oli kuitenkin se, että se oli erittäin monimutkaista ja kallista, jos se suoritettiin oikein. Muuten tämä rokotusmuoto aiheutti toistuvasti epidemian puhkeamisen, jos erittäin tarttuvia potilaita ei onnistuttu eristämään. Vihdoin brittiläinen lääkäri Edward Jenner julkaisi uraauurtavan tutkimuksensa tulokset vuonna 1798. Hän oli ymmärtänyt, että ihmiset, jotka olivat aiemmin saaneet Corpox-viruksen aiheuttaman paljon vaarattomamman lehmänrokon, olivat immuuneja taudin tappavammalle sukulaistaudille. 

 

Kehitteli rokotteen isorokkoa vastaan: brittiläinen lääkäri Edward Jenner (1749–1823) Lähde: picture-alliance / akg-

 

Ensimmäinen poliitikko, joka näki Jennerin rokotuskonseptin mahdollisuudet, oli Napoleon Bonaparte. Ranskan tasavallan ensimmäisenä konsulina hän järjesti ensimmäiset joukkorokotukset vuodesta 1800 alkaen. Pian tämän jälkeen Baijeri otti siitä esimerkkiä. Pfalzin Wittelsbacherien suku, jonka Napoleon korotti kuninkaiksi kruunauksensa jälkeen, nousi valtaan vuonna 1777 Baijerin suvun viimeisen valitsijan isorokkokuoleman seurauksena.

Napoleonin rinnalla Baijeri päätti järjestää radikaalin modernisointiohjelman. Perustuslaki takasi vapauden ja tasa-arvon, maaorjuus ja luokkaetuoikeudet lakkautettiin, katolilaisia, luterilaisia ​​ja reformoituja kohdeltiin tasavertaisina ja koulutus ja terveydenhuolto  järjestettiin uudelleen.

Mutta tämä merkitsi myös sitä, että myös Tirolin aateliston arvonimet tarkistettiin, maan kirkko-organisaatio järjestettiin uudelleen ja sen maat luokiteltiin oikeudenmukaisen veronkannon varmistamiseksi. Baijerin varuskunnat maassa rahoitettiin uudella verolla, ja vuosisatoja vanha Tirolin sotilaslaki lopetettiin. Kiväärikomppanioiden ei enää ollut tarkoitus olla osavaltion armeija, vaan Baijerin armeijaan värvättyjen varusmiesten muodostama armeija. Pakollinen rokotus oli sitten kaikkien näiden muutosten viimeinen pisara.

Tirolilaiset eivät tunteneet olevansa kärsijöitä yksin. Muualla kerrottiin kauheita tarinoita lapsista, jotka olisivat Jenner-rokotuksen jälkeen voineet kävellä vain nelinkontin ja alkaneet karjua kuin lehmät. Jopa koulutetut, vaikkapa Immanuel Kant, epäilivät, että "Jennerin lehmärokko tekisi ihmiskunnasta liian paljon petojen kaltaisia ja että ihmisiin voitaisiin rokottaa ”jonkinlainen julmuus”. Pakollinen rokotus pantiin totalitäärisesti täytäntöön Ranskassa. Vuonna 1810 Pariisin Sorbonnen yliopiston rehtori kieltäytyi ottamasta yliopistoon rokottamattomia.

Napoleonin pääpaino oli kuitenkin hänen sotilaissaan. He olivat suurelta osin rokotuksen takia suojattuja, joten isorokko tuskin vaikutti hänen sodan tappioihinsa. Mutta tirolilaiset sitäkin enemmän. Hänen kiväärinsä pysyivät voittamaan kolmessa taistelussa Bergiselillä. Vasta kun Itävalta joutui tekemään rauhan Wagramin tappion jälkeen lokakuussa 1809 ja monet sen sotilaista joutuivat lähtemään maamiestöihin korjaamaan satoa, Andreas Hoferin oli hyväksyttävä ratkaiseva tappio.

Mutta isorokkorokotuksesta ei tullut varmaa menestystä. Ranskan ja Preussin sodassa olivat 1870/71 saksalaiset joukot suurelta osin rokottu, mikä johti siihen, että sodassa heitä kuoli vain 278. Ranskassa rokotuskattavuus oli kuitenkin hiipunut. Siitä seurasi, että kuolleita sotilaita Ranskalla oli 23.400, ja lisäksi isorokkoon kuoli noin 200.000 siviiliä.

 

Andreas Hofer joutui petoksella ranskalaisten käsiin vuonna 1810 ja hänet ammuttiin Lähde: Picture Alliance / Heritage-Imag

 

Alkuperäinen teksti: Andreas Hofer

https://www.welt.de/geschichte/article228477591/Andreas-Hofer-Diese-Impfung-provozierte-den-bewaffneten-Aufstand.html?fbclid=IwAR3Ef-zrInLDKtKhoReMJQYo0zJ-wDOCdN62R6u0xfMXCVO-RKoktDDL62k

 

Kommentti:

Aina on ollut tällaisia ​​pelkoja, kun tulee jotain täysin uutta: pelättiin avaruuden valloittamista, pelättiin sen tunnustamista, että maa pyörii auringon ympäri, pelättiin poliittista ja sosiaalista tasa-arvoa, junien nopeutta, naisten koulutusta... .. ja kuten yllä nähdään, ennenkin on rokotuksia pelätty.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti