sunnuntai 22. lokakuuta 2023

Korona-aikana Saksassa

Ensimmäisen korona-aallon laannuttua kesällä 2020 kävin hakemassa Saksasta asiakkaalleni auton. Olihan minulla toki opettajantyöni myös, mutta koska opstustyö tuolloin tapahtui kokonaan teamsissä, ei sillä ollut väliä, missä oikeasti olin. Hoidin työni hotelleissa ja laivassa.

Mutta olihan se elämys nähdä Saksa korona-aikana, sillä Saksassa oli varsin erilaista kuin Suomessa. Meillä Suomessa ei ollut maskipakkoa, silti kaikki pitivät maskia. Saksassa oli maskipakko kaikkialla ja jopa vierailukielto. Hotelliin pääsi vain, jos oli yrittäjä. Lensin Berliiniin ja auto oli Dresdenissä. Berliini oli kuin kuollut. Illallakaan ei juuri ketään missään. Kun tuntee Berliinin, se tuntui perin kummalliselta. Hotellilla aamiaisella kukaan ei saanut istua kenenkään lähellä ja aamiaistuotteet oli pakattu pienin annoksin muoviin. Tuntui siltä, kuin olisin ollut Saksan ainoa asiakas. 

 

Berliinissä rautatieasemalla. Ei niin ketään...

 

Dresdenin hotellissa ei ollut edes aamiaista. Hotelliaamiaisen puuttuminen ei sinänsä Saksassa ole minkäänlainen ongelma, sillä joka ikisessä leipurinliikkeessä on valintaa yllin kyllin ja kahviahan sieltä saa joka tapauksessa. Vaan Dresdenissä ei noin vain liikkeeseen mentykään. Onneksi oli tuona aamina seesteinen sää. Liikkeeseen pääsi vain yksi kerrallaan. Kaikki seisoivat kauniisti ulkona jonossa ja parin metrin päässä toisistaan. Jonoa riitti. Sainhan minäkin sitten vuoron ja pääsin aamukahville.

Koska ei ollut minkäänlaisia tapahtumia, kävelin iltapuhteiksi kaupungilla. Autoliike oli laitakaupungilla ja sielläkään kaduilla ei ollut yhtään ketään. Vaan miten tavattoman kaunista onkaan Dresdenissä laitakaupungilla! Ei ainuttakaan töhrittyä pysäkkiä, eikä roskan roskaa missään. Keskustan seudut tunsinkin jo vanhastaan, ja tänä keväänä teimme ryhmämatkan Dresdeniin ja sain tutustua uudelleen tuohon kauniiseen kaupunkiin. Suosittelen matkakohteeksi!  Seudulla on paljon näkemistä ja tekemistä.

 

Muuntajan seinää


Ei, kaikilla ei ole matkapuhelinta.



Vasta nyt tiedän, että "mustat" seinät eivät ole likaa, vaan hiekkakivi "mustaa" itse itsensä.



Julkisen WC-rakennuksen ulkoseinää

En palannut Ruotsin kautta, kuten olisin normaalioloissa tehnyt, vaan tulin suoraan laivalla Suomeen. Ruotsin kautta ajaminen olisi ollut taas erilaisten koronarajoitusten takia perin hankalaa. Koska asiakkaista oli ilmeisesti pula, laivamatkan hinnat olivat huomattavasti alhaisempia kuin mitä olivat ennen koronaa olleet.

Seuraavan autonhakumatkan tein vuotta myöhemmin Frankfurtin seudulle. Silloin oli jo voimassa pakollinen rokotustodistus, ja minnekään ei ilman sitä päässyt. Ei vain museoihin, vaan ei myöskään kauppoihin. Suomessa pysyneellä suomalaisella ei voi olla mitään käsitystä sikäläisten rajoitusten määrästä. Ei ihme, että väen mielipiteet jakautuivat rajusti ja syntyi ties minkälaista salaliittoteoriaa. Saksalaiset eivät, toisin kuin suomalaiset, luota viranomaisiinsa. Hotellilla syötiin hygieniset käsineet kädessä, aivan kuin olisi ollut ulkoavaruudesta…

 


Aja siinä sitten tuhatta ja sataa.

 Nyt tuo kaikki tuntuu niin perin kaukaiselta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti