Paluumuuttajan ajatuksia

Googlasin itseni. Paljon löytyi kirjoittamaani tekstiä ja kuvia. Tämän tekstin on Keskisuomalainen julkaissut mielipidesivullaan 13.3.2019. 

 

 

Paluumuuttajan ajatuksia

Vuosikymmenien jälkeen kotimaahan paluu on kaikkea muuta kuin helppoa. Ihan kaikki asiat pitää opetella uudestaan, paikallistiedoissa on isoja aukkoja, ja sitä, mitä on maailmalla oppinut, joko vähätellään tai peräti haukutaan. Paluumuutto on ollut useimmille Suomeen palanneille shokki. Niin oli minullekin.

Satu Rommi on kirjoittanut paluumuutosta kirjasen ”Loskalauluja”. Hän kirjoittaa: ”Suomeen palaava päätyy pakostakin pohdiskelemaan itseään, identiteettiään ja omaa suomalaisuuttaan. Kuinka paljon oma identiteetti on sidoksissa suomalaisuuteen?”

Sille tosiasialle, että ulkomaan kokemusten myötä yksinkertaisesti tietää enemmän asioita kuin paikallaan pysynyt suomalainen, ei voi mitään. Se herättää kateutta, vaikkei yhtään leventelisi, mutta se ei niinkään kerro paluumuuttajasta, vaan paikalleen jääneestä itsestään. Ehkä siksi olen nyt oikeassa ammatissa maahanmuuttajien kouluttajana. Olenhan itse tehnyt kaikki ne virheet, mistä heitä nyt varoittelen.

Suomalaiset kehuvat olevansa maailman parhaita kaikissa asioissa, joita ei objektiivisesti voi mitata. Totta kai asuminen ulkomailla, kokemukseni Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä kasvattavat ja avartavat silmiä. On ihan eri asia käydä turistina jossain kuin asua siellä.

Tämä ei tarkoita, että väheksyisin hyviä asioita Suomessa. Mutta että kaikki pitäisi aina ja edelleen tehdä niin kuin on aina tehty – sitä en ymmärrä. Suomihan on juuri siitä kehittynyt, että se on ottanut vaarin muualta tulleista vaikutteista.

Pahinta Suomelle olisi laittaa rajat kiinni. Meidän pitää ennemminkin hyödyntää se tietotaito, jonka maahanmuuttajat tuovat tullessaan. Maahanmuuttajat, eivät edes pakolaiset ole valkoisia tauluja, joihin me voimme kirjoitella mitä haluamme. Kannustan heitä hyväksymään maan tavat ja toimimaan hyvien tapojen puitteissa, mutta samalla muistamaan oman alkuperänsä ja oman itsensä.

Nyt on aika rakentaa tätä maata yhdessä sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse pelätä – ei suomalaisen maahanmuuttajaa mutta ei myöskään maahanmuuttajan suomalaisia, kuten nyt valitettavan usein tapahtuu – vaan yhteiseksi hyväksi, maaksi, jossa kaikkien on hyvä ja turvallinen asua.