Vedestä viiniksi

 

Ei, ei, en ole alkoholin suurkuluttaja, ihmettelenpähän vain...

Sternsinger - tiernapojat

Joulu ei ole aina ollut joulukuussa. Roomalais-katolinen kirkko päätti 300-luvulla, että joulu on 25. joulukuuta. Sitä ennen joulua vietettiin tammikuun kuudentena; nyt se on ”kolmen kuninkaan päivä” (Heilige Drei Könige). Ne kuninkaat ovat Caspar, Melchior ja Balthasar. Katolisilla seuduilla he kiertävät talosta taloon ja siunaavat talot juuri loppiaispäivänä, ja kirjoittavat talojen ovenkarmiin liidulla kirjaimet C+M+B (Christus mansionem benedicat, suomeksi Kristus talon siunatkoon) sekä vuosiluvun. Tämä oli tarinan mukaan päivä, jolloin idän kuninkaat saapuivat Betlehemiin. 

Kuvassa laulajia entiseltä kotiseudultani Bodenjärveltä. 

”Sternsinger” (tähtilaulajat, Suomessa tunnetaan Saksasta lainatut tiernapojat) ovat nykyisin lapsia ja nuoria, jotka keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen kehitysmaihin. He laulavat ja siunaavat talon asukkaat. Kuvassa  alla Adelsdorfin laulajia.

”Kolmen kuninkaan lalulut” olivat tapana  aiemmin loppiaispäivänä koko saksankielisellä alueella. Hyvin monilla seuduilla tehdään näin nykyisinkin.  Samalla köyhät laulajat tienaavat muutaman pennosen. Ikivanhoja tekstejä ja lauluja on säilynyt meidänkin päiviimme. Esittäjät kantavat tähteä ja kiertävät kuninkaiksi pukeutuneina talosta taloon.  Pieni musiikkinäytelmä päättyy talon omistajien siunaamiseen. 

Dinkelsbühlin kaupungissa pidetään loppiaispäivänä kolmen kuninkaan kulkue: pieniä pyhäinjäännöksiä kannetaan kulkueessa kappelista tuomiokirkkoon.

Kirkko täynnä kuninkaita. 
 

 

Albert O. Hirschman, ekokomi joka keksi valittamisen hyödyt

Taloustieteen professorini kehotti etsimään lehdistöstä ja netistä artikkeleita mikrotaloudesta. Media yleensä keskittyy makrotalouteen. Niinpä lähdin surffailemaan - koskien Saksaa tietenkin. Professori oli oikeassa. Tämäkin allaoleva artikkeli koskee kyllä saksalaista, mutta kuten useimmat juutalaiset, tämäkin mies lähti sodan aikana pakoon, Amerikkaan. Ja siellä sitten menestyi.

Opettaja sanoi muuten myös, että  jokaisen olisi hyvä tutustua taloustieteeseen, sillä ihmisillä on kahvipöytäkeskusteluissaa hyvin paljon väärää tietoa. 

Selvästi luennolla tuli ymmärretyksi, että talouden avoimuus lisää vaurautta ja hyvinvointia, aivan huimassa määrin. Se siitä Suomen rajojen sulkemisesta ja se kertalaakista!

..............................................

Albert O. Hirschman, ekokomi joka keksi valittamisen hyödyt

Zeit online,  18.12.2012 

  http://www.zeit.de/wirtschaft/2012-12/albert-hirschmann-nachruf

Saksalais-amerikkalainen tutkija Albert O. Hirschman opetti, että kriittiset asiakkaat parantavat markkinoita. Hän kuoli 97 vuotiaana Princetonissa 18.12.2012. 

Nyt Albert O. Hirschmann olisi elementissään. Enemmän ihmisiä kuin koskaan eroaa kirkosta. Parilla näpäyksellä voi vaihtaa sähkön toimittajaa tai sairausvakuutusta. Vanhemmat voivat valita yksityisen tai julkisen koulun. 

Talouden järjestys vuonna 2012 on seuraavanlainen: helpommin kuin koskaan voi muuttaa sen, mikä ei miellytä. Muuttamalla toivotaan, että asiat parantuisivat. Mutta mitäpä jos uusi vakuutus ei olekaan erilainen kuin vanha, jos yksityiskoulussa on ongelmia, tai jos valtiolllinen itsenäisyys onkin tässä globaalissa maailmassamme vain unikuva?

Aina 70-luvulle asti tällaista maailmaa ei ekonomisteille ollut olemassa. Heidän teoriansa sanoivat: jos ihmiset eivät ole tyytyväisiä johonkin tuotteeseen, he valitsevat toisen. Siksi tarjoajien on pakko sopeutua asiakkaittensa tarpeisiin. Näin markkinat määräävät.

Mutta US-ekonomi Albert O. Hirschmann näki asiat toisin: oikeassa elämässä on olemassa liian monta monopolia, liian paljon rajoitettua kilpailua, ja siksi asiakkaat eivät mitenkään helposti voi löytää parempia vaihtoehtoja. Hirschmannin klassikkokirjassa ”Exit, Voice, and Loyalty” hän esittää, miten markkinoiden säännöstely kuitenkin vaikuttaa: asiakas korottaa ääntään. Kritiikkiä esittämällä hän saa aikaan edistystä. Yhä uudelleen, monilla eri talouden aloilla sekä sosiaalisessa kanssakäymisessä. 

Kritikin esittäminen on useimmiten jopa parempi kuin selän kääntäminen, sanoi Hirschmann. Jos vanhemmat ovat tyytymättömiä julkiseen koulusysteemiin, niin varakkaimmat heistä laittavat lapsensa yksityiskouluihin. Siten julkiset koulut menettävät parhaat arvostelijansa, jotka voisivat tuoda huonot puolet esiin ja siten aiheuttaa opetustason parantumisen. Siitä seuraa, että julkisten koulujen taso yhä heikkenee. 

Hirschmannin teoria sanoo, että jotta tuotteen tai palvelun taso pysyisi kiitettävänä, yritysten tai organisaatioiden on saatava aikaa tietynlainen lojaliteetti ja ennen kaikkea kuunnella kriitikoitaan. Mutta siihen Hirschmann lisää vielä yhden mielenkiintoisen aspektin: asiakkailla ei saa olla sellaista tunnetta, että heidän on pakko pitäytyä kyseiseen tuotteeseen tai palveluun. Lojaliteetti nimittäin silloin katoaa ja samalla katoaa valmius muutoksiin. Ei siis saa rajoittaa kuluttajan tahtoa. 

Hirschmann oli syntynyt Berliinissä. Juutalaisena hänellä oli valinnan paikka: jäädäkö 30-luvulla Saksaan. Hän taisteli antifasistien puolella Espanjan sisällissodassa ja liittyi myöhemmin Ranskan armeijaan natsien vastustamiseksi. Kun Ranska kaatui 1940, hänestä tuli toimittaja Varian Fryn johtaman pelastusoperaation tärkeä jäsen, ja auttoi täten yli 2000 ihmistä pakenemaan Espanjasta, heidän joukossaan Marc Chagall ja Marcel Duchamp sekä poliitiikan teoreetikko Hannah Ahrendt. Hirschmann auttoi pakenevia löytämään tiensä Pyryneiden vuoriston halki ja salakuljetti viestejä hammastahnaputkiloissa. 

1940-luvulla Hirschmann pakeni USA:han. Siellä hänestä tuli kehitysekonomian professori Harvardisissa ja myöhemmin Princetonissa.

Isänmaa ja äidinkieli

"Kiitos Anatoli Grigorjeville oivaltavasta Suomen itsenäisyyspäivän onnittelukirjoituksesta. Siitä kävi ilmi, miten vaikeaa äidinkielen säilyttäminen on ilman omaa valtiota – isänmaata, jossa äidinkielen asema on perustuslailla suojattu.

Suomenkieltä ja sen lähisukukieliä on puhuttu valtakielenä Pohjois-Euroopassa, Luoteis-Venäjällä ja Baltiassa tuhansia vuosia. Silloin näillä alueilla ei olut nykyisiä tarkoin rajattuja kansallisvaltioita, vaan ne alkoivat hahmottua vasta tuhat vuotta sitten. Pohjolassa ruotsalaiset ja venäläiset olivat valtioiden muodostamisessa nopeimpia ja alkoivat laajentaa omien katolisten kirkkojen sponsoroimana valtaansa uskonsodiksi naamioituina suomalaiskansojen asuma-alueille. Sitä jatkui satoja vuosia kunnes suomalaiset ja virolaiset onnistuivat muodostamaan oman isänmaan, jossa äidinkieli säilyi.

Monet suomalaisten lähisukulaiset olivat ehtineet hävitä viimeisen tuhannen vuoden aikana kuten tsuudit, joista ilmeisesti tulee venäläisten suomalaisista käyttämä haukkumanimi ”tsuhna”. Viimeksi hävisivät liiviläiset, kun viimeinen liiviä äidinkielenään puhuva kuoli muutama vuosi sitten.

Suomalaistenkaan kohdalla tilanne ei ole ollut sen kummempi Ruotsissa ja Norjassa, jossa suomalaiset ovat joutuneet elämään perinteisillä asuma-alueillaan ilman oikeuksia äidinkielen käyttöön muualla kuin kotonaan. Ruotsin kouluissa selkäsauna oli lähellä vielä 60 vuotta sitten, jos tunnilla erehtyi sanomaan jotain suomeksi. Eikä Norjassakaan tilanne ollut sen kummempi. Siellä kiellettiin jopa suomalaisten sukunimien käyttö 1860-luvulla säädetyllä lailla. Vaikka Ruotsin valtakunnassa suomenkieltä puhuttiin yli 600 vuotta lähes yhtä paljon kuin ruotsinkieltä, sillä ei ollut valloittajien silmissä minkäänlaista virallista asemaa. Venäjän keisarit olivat viisaita hyväksyessään suomen viralliseksi kieleksi silloisessa ruotsinkielisessä Suomessa.

Ainoa Pohjoismaiden kielivähemmistö, jolla on lain turvaamat oikeudet äidinkieleensä, on Suomen ruotsinkielinen vähemmistö. Heidän kohdallaan lakia on noudatettu pilkun tarkasti, mutta koomista kyllä, sieltä päin on kuulunut eniten ääntä suomalaisten suvaitsemattomuudesta.

Ne Venäjän suomenkieliseen ja karjalankieliseen vähemmistöön kuuluvat, jotka ovat säilyttäneet ja haluavat säilyttää äidinkielensä ilman näitä oikeuksia, ansaitsevat kaiken kunnioitukseni."

Juha Karvonen

Tampere

Karjalan sanomat, mielipide 12.12.2012

Voiko sen selvemmin sanoa! 

Syntyminen Suomeen ei olekaan loton pääpotti

Aamun ensimmäiseksi tänään työpaikalle ajaessa kuuntelin "Yle puheen" ohjelmaa. Siellä kerrottiin Aamulehdessä julkaistusta uutisesta, jonka mukaan ei olisikaan lottovoitto syntyä Suomeen. 
Alkuperäinen The Economist-lehden juttu löytyy täältä. 

Sveitsistä itse olisin kyllä samaa mieltä. Hyvä maa, siellä on hyvä elää. Mutta: moni asia on Sveitsissä täysin toisin kuin täällä (tai Saksassa): 40 tunnin työviikko ja vain kaksi viikkoa vuosilomaa...!

.........................................

Päivitetty 1.1.2013 19:03, julkaistu 1.1.2013 18:37

The Economist: Suomeen syntyminen ei olekaan loton pääpotti - katso mihin kannattaa syntyä

Kuva: Raimo Iso-Ettala

Aamulehti

The Economistin mukaan Sveitsiin syntyminen on lottovoitto vuonna 2013.

Suomeen syntyminen on lottovoitto, sanotaan. The Economistin mukaan moni maa menee kuitenkin Suomen edelle, kun tarkastellaan missä päin kannattaisi oikeasti maailmaan putkahtaa. Syntymisloton pääpotti menee tällä kertaa Sveitsiin.

The Economist Intelligence Unit on laskenut, minne vuonna 2013 kannattaa syntyä. Raportin elämänlaatuindeksi perustuu useiden tyytyväisyyskyselyiden tuloksiin siitä, kuinka onnellisiksi ihmiset olonsa kokevat eri maissa.

Ykkössijalla on Sveitsi, toisena Australia ja kolmantena Norja. Suomi on indeksin mukaan sijalla yksitoista. Länsinaapuri Ruotsi ylsi sijalle neljä.

Rikkaus auttaa asiaa enemmän kuin mikään muu, mutta myös muita vaikuttavia tekijöitä löytyy.
Tutkimuksessa on otettu huomioon myös esimerkiksi rikollisuus ja luottamus julkisiin instituutioihin. Kaiken kaikkiaan huomioon otettiin 11 tekijää, joista osa on muuttumattomia tai hitaasti muuttuvia. Tälläisia ovat vaikkapa maan sijainti, väestö sekä kulttuuriset ja sosiaaliset ominaispiirteet.