tiistai 16. huhtikuuta 2013

Zeppeliini tulee Suomeen




 

Kuva: Markku Werkle


Lentävä laiva lentävänä laboratoriona: Zeppelin NT on lähtenyt tutkimusmatkalle Suomeen. Ei tutkimaan Suomea :-) vaan tekemään tieteellisiä havaintoja. Henkilökuntaa on matkalla kolmetoista”, kertoi ZLT Zeppelin Luftschifftechnikin toimitusjohtaja Thomas Brand Friedrichshafenista. Lento Saksasta Suomeen kestää 11 viikkoa. Matka on osa EU:n Pegasus-hankeetta, joka koskee ilman laatua ja ilmastonmuutosta.  

Ilmastohankkeessa on mukana 26 laitosta 14 Euroopan maasta. Aiemmat matkat zeppeliini teki Italiaan ja Hollantiin.

Tiedemiehillä on tällä matkalla mukana tonnin verran erilaista mittauslaitteistoa – esimerkiksi mittaamaan ilmakehän koostumusta. ”Kaikkien tietojen arvioinnin jälkeen on tarkoitus tehdä yhteinen koko Eurooppaan koskeva strategia ilman laadun parantamiseksi pysyvästi sekä ilmastonmuutoksen tehokkaaksi torjumiseksi”, kerrotaan Zeppelin Luftschifftechnikiltä.


Minulle linkin lähetti ystäväni Saksasta.
Zeppeliinien historiaa:
http://pipa01.blogspot.fi/2010/01/seppeliineja_07.html

Mikäli oikein laskin, zeppeliinin pitäisi olla Suomessa kesäkuun lopulla. 

 

Kuva: Markku Werkle

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Paratiisisaari Mainau


Mainaulla vietetään nyt, huhtikuussa, sesongin avajaisia. Miljoona tulppaania, hyasinttia ja narsissia kukkivat kilpaa…
 

Pitäisiköhän tähän kirjoittaa ensin, että kun edessä ajava auto alkoi madella, tiesi että kohta se kysyy, miten Mainaulle pääsee… tai miten hukkasin autoni Mainaun parkkipaikalle?

Mehän asuimme vain viiden kilometrin päässä tuosta ihanasta saaresta. Pinta-alaa sillä on vain 45 hehtaaria, mutta kasvusto on täysin vailla vertaa. Paratiisiksi sanovat. Barokkilinna, palmutarha, 3000 orkideaa ja mitä kaikkea vielä: uskomaton määrä erilaisia puulajeja, kukkia ja pensaita, ja Saksan suurin, tuhannen perhosen perhostalo. 
 
 

 
Mainaun saari sijaitsee Bodenjärven rannalla Saksassa, ihan etelässä. Yli miljoona turistia käy siellä vuosittain; saaresta on tullut kolmen valtion rajaseudun varsinainen nähtävyys. 
 
 
 
Saarella on harvinaisia puita, osin hyvinkin vanhoja, kuten Viktoria-limettipuu, jonka istutti suurherttua vuonna 1862 tyttärensä Viktorian syntymän muistoksi, samoin kummallisesti solmuun kasvanut pagodapuu, sekin noin 150 vuotta vanha. Monet mahtavat tammet ja sypressit antavat puistolle oman hienon leimansa.

Toinen Mainaulle tyypillinen piirre ovat sen monet ruukkuihin istutetut kasvit ja huomattava sitrushedelmäpuiden kokoelma. Barokkilinnakin lähes hukkuu puiden joukkoon. Linnan pihassa kasvaa harvinainen, Goethen tunnetuksi tekemä gingkopuu.



Heinäkuusta elokuuhun noin 9000 ruusua lähes 400 ruusulajikkeesta kukkii saarella. Nyt juuri saarella kukkivat tulppaanipellot. En ole koskaan nähnyt Hollannin tulppaanipeltoja, vaikka Hollannissa olen kyllä käynyt - saatan tulppaanien runsauden vain kuvitella, kun tiedän mitä se on Mainaun saarella! Töissä saaarella onkin 800 puutarhuria, kyllähän siinä tulosta tulee…
 
 
 
Linnan remontoi ja puutarhan istutti kreivi Lennart Bernadotte, Ruotsin kuninkaan isoisän veli. Linna on osa saksalaisen ritarikunnan perinnettä, joka hallitsi saarta noin 500 vuotta 1200-luvulta alkaen. Mainau tuli Bernadotten suvun hallintaan vuonna 1928 Badenin Viktorian, Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n (hallitsi vuodesta 1907) vaimon kautta. 

Erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Lennart meni uudelleen naimisiin 30 vuotta nuoremman taloudenhoitajansa tyttären Sonjan kanssa, jonka kanssa hänellä on viisi lasta. Sonja osoittautuikin pian varsinaiseksi valtiaaksi ja talousihmeeksi. Nykyksin saaresta huolehtivat lapset Bettina ja Björn.  

Saksassa – toisin kuin Suomessa – on hyvin harvinaista, että kenelläkään on enemmän kuin kaksi lasta. Siksipä kreivi Bernadottea kutsuivat pahat kielet kreivi Spermadotteksi.

Lennart oli ammatiltaan valokuvaaja. Hän peri saaren jouduttuaan luopumaan Ruotsin kruunusta ja teki siitä nykyisen paratiisisaaren. En ollut saada millään puutarhainnostunutta äitiäni pois saaarelta… Jokaikisen kasvin nimi olisi pitänyt tietää, ja niitähän on satoja ja taas satoja... 

Sellaista on maailman meno aina ollut: eihän Bernadotte ollut kuin ranskalainen Napoleonin ajan kenraali. Ruotsin kuningas on siis maahanmuuttaja, kuningatar sentään vain ensimmäisen polven maahanmuuttaja.

Lennart oli pitkä mies ja Sonja viehättävä nainen. Silvia ja Kalle-Kustaa vierailivat sukulaisissa tämän tästä. Kävin heitä vasiten katsomassa, kun olivat kerran tutustumassa Konstanzin vanhaan raatihuoneeseen.  Lennart, Sonja ja Silvia säteilivät, Kalle-Kustaa oli kuin harmaa varjo heidän rinnallaan…

 


Saarella on kaksi tasokasta ravintolaa. Toisessa niistä söimme nuorimman poikani rippijuhlan aterian. Rippijuhla on Saksassa iso ja tärkeä juhla. Ravintolassa hovimestarina on italialainen tuttavamme, toisen poikani hyvän ystävän isä ja mainio kokki.

Vuosia aiemmin olimme ajatelleet, että vietämme tyttäreni rippijuhlat kotona ja olimme kutsuneet kokiksi tämän miehen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Mainaun herttua Lennart olikin yllättäen päättänyt viettää 80-vuotispäivänsä Bodenjärvellä laivassaan ja oli komentanut koko henkilökuntansa sinne seuruetta palvelemaan. Niinpä olimme ilman kokkia, ja oli todella vaikeaa löytää ravintolaa, sillä rippipäivä oli äitienpäivä… No, suhteillahan se, Mainaublick-nimisestä ravintolasta, jonka tilalla on nykyisin asuinalue ja siellä nimensä mukainen näkymä Mainaun saarelle.

Joka syksy saarella on nk. paikallisten päivä ja tuolloin pääsymaksuton. Syksy kun oli pitkällä, niin iltaisin on varhain pilkkopimeää. Parkkeerasimme saaren ulkopuolisen, puistomaisen parkkipaikan ylempään rivistöön. Kun sitten lähes viimeisinä lähdimme saarelta, en löytänytkään autoani pimeässä enää… Ja sitten käytiin rivi riviltä valtava parkkipaikka läpi eikä mitään löytynyt. Olin jo hyväksynyt, että taksihan se on kutsuttava. Kunnes äkkäsin, että onhan se ylärivi vielä… ja siellähän se meidän Saab sitten kiltisti mutta ypöyksin pimeässä odotteli.
 
 
 


 
Monien Bodenjärven kaupunkien ja paikkojen nimi päättyy tavuun "au" (Reichenau, Birnau, Lindau). Se on muotoutunut keskiajan saksan sanasta "owe", joka tarkoittaa kosteaa tai veden äärellä olevaa paikkaa. Ruotsiin tämä germaanisana on tullut muodossa "ö".  Monet paikkakuntien nimet juontavat juurensa jonkin valtiaan nimeen, niin myös Mainau: Maienowen suvusta, jotka löytyvät aikakirjoista vuosilta 1242 ja 1257. 

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Ja historia on täynnä tarinoita. Tosiako vai ei - se jää monesti arvailun varaan. Mutta ah niin ihania... ja näistähän kirjailijat ammentavat. 
 
 
 
 

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Voi vitsi.

Auttaiskohan turhautuneisuuteen joku vitsi? Saksalaisten huumorintajusta - tai huumorintajuttomuudesta - olen kirjoittanut aiemmin. Työssäni kerron usein maahanmuuttajien kielikömmähdyksistä, mutta en heitä pilkatakseni, vaan havainnollistaakseni heille esimerkiksi lyhyiden ja pitkien äänteiden eron. Siis vaikkapa sitä rataa, että meillä lattialla ei ole matoja, vaan mattoja, tai minulla on vain kaksi asiaa, ei kahta aasia. Enkä lähde ketään tappamaan vaan tapaamaan. Tai että valita ja valittaa ovat totisesti kaksi eri asiaa. Se taas on ihan eri juttu ja vaikea ymmärtää, pidetäänkö meillä mattoja lattialla. Kyllä ne siellä pysyy pitämättäkin. Mutta lipun tangosta kyllä voi laskea: "Yksi". Ja vihdoin vihdoin vihdoin. Mutta mieleen nuo näkyvät hyvin jäävän...

Taannoin äänestettiin maailman paras vitsi. Brittipsykologin järjestämässä suuressa LaughLab -kokeessa on selvinnyt, mikä vitsi naurattaa suurinta määrää ihmisiä. Tutkijoiden mukaan ihmisten maku huumorin suhteen vaihtelee suuresti eri kulttuureissa. 40.000 vitsin joukosta kaksi miljoonaa ihmistä äänesti voittajaksi kahdesta metsästäjästä kertovan tarinan.
Suomen oloihin lokalisoituna maailman paras vitsi menee näin:


Kaksi ruotsalaista on hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyy yhtäkkiä maahan ja menee tajuttomaksi. Hänen toverinsa soittaa heti kännykällä hätänumeroon ja sanoo: "Kaverini kuoli! Mitä minä teen?"

Hätänumerosta vastataan rauhoittelevalla äänellä: "Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut."

Puhelin vaikenee, kunnes kuuluu laukauksen ääni.

Ruotsalainen palaa puhelimeen ja sanoo "Selvä on. Mitä sitten?"

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Vaikutusvaltaa vai häikäilemättömyyttä?




”Ystävämme” X siteeraa blogissaan ahkerasti Dale Carnegia lähdettä mainitsematta omana mielipiteenään. Tämä herra kuitenkin itse käyttäytyy toisin. Kun teot ja tekstit/sanat ovat pahasti ristiriidassa, teot voittavat aina. On silloin syytä epäillä, että tekstit/sanat eivät ole omia, vaan ne on lainattu jostain. Hieman etsimällä löytyikin lähde:  johtamisklassikkokirja, Dale Carnegien ”Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa”. Kirja julkaisiin jo vuonna 1937, ja se kuuluu maailman eniten myytyihin kirjoihin.

Carnegien juju on konkreettisuus. Amerikkalaiseen tyyliin hän liioittelee juuri kaikkea, mutta sellainenhan tunnetusti on myös sensaatiolehtien tenho. 

http://kuvat2.huuto.net/a/41/2d05451d7c0dd74d4aaf1709b7569-orig.jpg

Carnegien pääteesit ovat seuraavat. 

KUUSI KEINOA, JOILLA SAATTE IHMISET PITÄMÄÄN ITSESTÄNNE

1. Tuntekaa aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin.
2. Hymyilkää.
3. Muistakaa, että ihmisen nimi on hänelle hänen kielensä suloisin ja tärkein äänne.
4. Olkaa hyvä kuuntelija. Rohkaiskaa toisia puhumaan itsestään.
5. Puhukaa siitä, mikä kiinnostaa toista.
6. Saattakaa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi - ja tehkää se vilpittömästi.

KAKSITOISTA KEINOA, JOILLA VOITATTE IHMISET OMAN AJATUSTAPANNE PUOLELLE

1. Ainoa keino väittelyn voittamiseksi on väittelyn välttäminen
2. Kunnioittakaa toisen henkilön mielipiteitä. Älkää koskaan sanoko kenellekään, että hän on väärässä.
3. Jos olette väärässä, niin myöntäkää se nopeasti ja innokkaasti.
4. Aloittakaa ystävälliseen tapaan.
5. Saakaa toinen sanomaan "niin, niin" heti alussa [Selvennyksen vuoksi: tässä on kyse nk. Sokrateen metodista; hakasulkujen lisäys allekirjoittajan].
6. Antakaa toisen pitää etupäässä huolta puhumisesta.
7. Antakaa toisen luulla, että aate on hänen.
8. Koettakaa rehellisesti katsella asioita toisen ihmisen näkökannalta.
9. Suhtautukaa myötätuntoisesti toisen ihmisen ajatuksiin ja toivomuksiin.
10. Vedotkaa jalompiin vaikuttimiin.
11. Dramatisoikaa aatteenne.
12. Antakaa kilpailuhaaste.

YHDEKSÄN KEINOA IHMISTEN MUUTTAMISEKSI LOUKKAAMATTA JA KAUNAA HERÄTTÄMÄTTÄ

1. Aloittakaa kiitoksella ja rehellisellä arvonannolla.
2. Kiinnittäkää huomio ihmisten erehdyksiin epäsuorasti.
3. Puhukaa omista erehdyksistänne ennen kuin käytte moittimaan toista henkilöä.
4. Esittäkää kysymyksiä ja pyyntöjä suoranaisten käskyjen sijasta.
5. Sallikaa toisen henkilön säilyttää arvokkuutensa.
6. Kiittäkää pienintäkin edistymistä, ja jokaista muutakin edistymistä. Lausukaa hyväksymisenne lämpimästi ja jakakaa kiitosta runsain käsin.
7. Antakaa ihmisille hyvä maine ylläpidettäväksi.
8. Käyttäkää rohkaisua. Saattakaa virhe, jonka haluatte korjata, näyttämään helposti korjattavalta, ja saattakaa se, mitä haluatte toisen tekevän, näyttämään helpolta.
9. Menetelkää niin, että toinen henkilö on onnellinen tehdessään sen, mitä te tahdotte.


..............................................

Mietipä tuota! Kaiken tuon olen käynyt läpi kantapään kautta. Raakaa puuhaa – myyntimiehet tekevät noin. Pakko joskus muidenkin. Mielestäni ihan okei, edellytyksellä että pysytään totuudessa ja aina pyritään win-win-tulokseen, siihen, että molemmat osapuolet voittavat. Minä luin aikoinaan kaikki menestymisen oppaat, joita ikinä sain käsiini. Kurssejakin kävin.  Kaikki antoivat viisaita neuvoja. Ongelma oli niiden noudattaminen. Onneksi kokemus on kyllä opettanut. 

Meidän naisten yleisin virhe ei ole se, ettemme olisi ystävällisiä ja kuuntelisi toisia. Virhe on se, että teemme sitä aivan liikaa. Siksi harvat menestyvät. Miehet menestyvät, sillä heillä on tarpeeksi kyynärpäitä ja rohkeutta käyttää niitä. Myös omassa perheessään. 

Ja koska kuuntelemme liikaa, olemme epävarmoja itsestämme emmekä uskalla vaatia meille kuuluvia asioita kuten vaikkapa asianmukaista palkkaa. Naisen euro on edelleenkin 80 senttiä, mutta se ei mielestäni ole miesten vika. Se on meidän oma vikamme. Olen sortunut tähän itse, niin että hyvähän sitä on toisia opettaa!

Yritysneuvoja nimittäin on yleensä se, joka ei itse muuten pärjää. Konsultti on mielestäni aivan tarpeeton ammatti. Kun kerroin aikoinaan olevani konsultti, niin minulle naurettiin. Oikeasti autoin suomalaisia PK-yrittäjiä mitä erilaisimmissa asioissa, tarkemmin sanoen tein sitä mitä nyt teen maahanmuuttajatyössäni. Nykyisin kutsun sitä ammattia vientiasianaiseksi.  Mieheksi en suostu, vaikka minkälainen tasa-arvolaki tulisi. 

Jos ja kun valitset konsultin, katso miten hän itse on elämässään pärjännyt. Selittelemällä ei päästä mihinkään, vain tekemällä. Yksi vanha asia nousi pinnalle viime viikolla. Lopetin työn siksi, että en kestänyt katsoa, miten vastuuttomasti toimitusjohtaja käytti firman rahoja ja miten minulta pimitettiin tietoja, joita olisin työhöni tarvinnut, kuten esimerkiksi se, että koko vuoden verot olivat kokonaan maksamatta. Ei ihme että verottaja vainosi kintereillä. 

Mukavalta tuntuu, kun asiakkaat vuosien takaa yhä pitävät yhteyttä. Jotkut tarvitsevat sitä sun tätä, jonkun asian selvittelyä tai vaikkapa käännöstä, jotkut taas eivät mitään, soittelevatpahan ihan muuten vaan.  Ilmeisesti ei sitten mennyt kovin huonosti…

Tärkeintä kaikessa tuntuu olevan kiitollinen mieli. Ja ihan oman itsen takia: "Tee toiselle sitä, mitä haluaisit itsellesi tehtävän."