Siksi olemme kaikki tyhmiä – 8 teesiä Ernst Pöppelin kirjasta „Tyhmyys“

Ai jaa, olemme kaikki tyhmiä? 
Kyllä. Saksalaisen aivotutkija Ernst Pöppelin mukaan me olemme tyhmiä jo nyt. Kirjassaan ”Dummheit” (Tyhmyys) hän moittii järjetöntä toimintaa, vääriä asenteita ja mielettömyyksiä. Hänen teoriansa perustuvat aivotutkimukselle. 

 Pistämme päämme mielellämme santaan. | thinkstock.com

Yhteiskuntamme rakentuu PISA-tyhmyydelle

Kun Saksa ei pärjää PISA-tuloksissa, kaikki hermostuvat. Ja ovat kateellisia niille maille, jotka ovat listan yläpäässä: Suomi, Kanada, Etelä-Korea. Tutkimuksessa testattiin matematiikkaa, luonnontieteitä ja lukutaitoa. Mutta onko tämä tieto kaikki mikä on tarpeellista?

Ernst Pöppel kertoo eteläkorealaisen tohtoriopiskelija Kimin tarinan, joka tuli tohtorintutkintoaan varten Saksaan. Kim teki Pöppeliin suuren vaikutuksen faktatiedoillaan neurologiasta. Hyvä tiedemies hän ei kuitenkaan ollut. Hänellä ei ollut omia ideoita, hän ei ollut kreatiivinen. Hän oli ulkoa oppija.

„Tarvitsemme sellaisia ihmisiä, jotka inspiroivat, viihdyttävät, yhdistävät“, Pöppel sanoo. ”Nämä ominaisuudet jäävät PISA-tyhmyyden varjoon. Meidän yhteiskunnastamme tehdään mahdollisimman hyvin toimivia ihmisiä, jotka sopeutuvat huomaamattomasti päävirtoihin.”

Nopeus tekee tyhmäksi

Nykyisin kaiken on tapahduttava nopeasti, niin että järkemme ei pysy enää perässä. Järkeämme ei ole tehty nykymaailman kiireelle.

Voisi myös sanoa: oma edistyksemme on ajanut meidän ihmisten ohi. Esimerkkinä Pöppel mainitsee tietokoneohjatun pörssikaupan. Tietokoneet ostavat ja myyvät sellaisella nopeudella, joka on osin vain sekunnin miljardis osa. Kauppa on itsenäistynyt, ihmiset eivät pysty sitä seuraamaan.

Kiireen perässä juokseminen väsyttää meidät kokonaan. Seuraus on uupuminen. Psykologi Beatrice Wagner tunsi naisen, jonka tapaus on tyypillinen: tämä toimittaja teki töitä jatkuvasti, myös iltaisin ja kotonaan. Kuitenkaan hän ei saanut juuri mitään aikaan. Työ ahdisti ja hän uppoutui tyhjiin toimintoihin, sähköpostien lukemiseen, Facebook-viestien avaamiseen, tilitietojen katselemiseen. Varsinainen työ jäi tekemättä.

Häntä auttoi sitten vain todellisuusterapia. Se tarkoittaa: kysy itseltäsi, minkä saavuttaminen on oikeasti mahdollista. Aseta välietappeja, jotka voit tavoittaa sovitussa ajassa.

Kaiken näkeminen vain omasta näkökulmasta tekee tyhmäksi

Se joka näkee ympäristönsä vain omasta näkökulmastaan, näkee vain puolet totuudesta. Kyky asettua toisen asemaan on ihmisen ominaisuus. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä ominaisuus on ihmisiltä hukassa.

Pöppel näkee yhden syyn tähän siinä, että perheissä on yhä enemmän ainoita lapsia. He saavat vanhempiensa koko huomion, eikä heidän tarvitse välittää sisaruksista. Ainoilla lapsilla ei ole ”kannustetta oppia toisten ihmisten näkökantoja, ennustaakseen näiden käyttäytymistapoja”, Pöppel sanoo. ”Heille riittää, että he sanovat jotain, jokainen toive täytetään.”

Tässä harjoitus näkökulmien muuttamiseen. Istu kahvilaan ja katsele ihmisiä, jotka häiritsevät sinua. Esimerkiksi tupakoivaa pöytänaapuria. Ja mieti, mitä tämä mahdollisesti tuntisi. Ehkäpä hänellä oli huono päivä ja hän vain odotti, että pääsisi tauolle?

Liikaa ystäviä tekee tyhmäksi

Onhan upeaa omistaa iso ystäväpiiri. Pöppel sanoo: „Ei, liian monet ystävät ovat vahingoksi. On stressaavaa pitää yllä kontakteja. Ystävien kanssa koetut hyvät hetket hukkuvat muistojen massaan.

”Aivojen etulohkon koosta voi laskea aiempien heimoryhmien suuruuden”, Pöppel sanoo. ”Siitä käy ilmi, että aivomme on rakennettu 150 ihmisen sosiaaliselle verkostolle. Nykymaailmassa kuitenkin meillä on paljon suurempi verkosto. Ystävien ja vihollisten lisäksi on tuttavat, Facebook-kaverit, työtoverit, naapurit ja niin edelleen.”

Etenkin Facebookin kautta on kontaktien määrä moninkertaistunut. Me olemme yhteydessä lähes jokaiseen ihmiseen, jonka olemme elämämme varrella tavanneet. Kuten Facebook, aivomme ovat verkosto, mutta kontaktien on oltava mielekkäitä. Muuten ne ovat turhia.

On tyhmää lykätä päätöksiä

Voi olla vaikeaa tehdä päätöksiä. Jos valitsee toisen, ei voi valita toista samanaikaisesti. Mielellämme lykkäämme valintaa.

Sellainen on tyhmää, sillä joskus on joka tapauksessa päätettävä jotain. Päätä mieluummin itse, kuin että muut päättävät puolestasi.

Jos päätös on vaikea, voi luottaa tunteeseensa. Vastoin yleistä mielipidettä tunne ei ole järjen vastakohta. ”Jos meistä tuntuu joltain, tunteen takana on tietynlaisia ajatuksia”, Pöppel sanoo. ”Aivojen ajatukset on koottu yhteen kaikilta aivojen alueilta ja liitetty toisiinsa.”

Asiantuntijat ovat tyhmiä

Berliinin Brandenburgin lentoasema maksaa miljardeja ja on työllistänyt asiantuntijoita jo vuosia. Kuitenkaan mikään ei onnistu. Se voi johtua siitä, että aivomme eivät enää pysty käsittelemään noin monimutkaisia asioita. Suurprojekteissa kuten tässä on olemassa vuorovaikutuksia ja asiayhteyksiä, jotka helposti jäävät huomaamatta.

Totta kai nyt jo kymmenet asiantuntijat tekevät työtä hankkeen onnistumiseksi. Ongelma on vain, että kukin keskittyy omaan osaamiseensa ja jokaisella on mielipiteensä.

Tarvittaisiin pätevä projektin johtaja, joka näkisi kerralla koko hankkeen: hänen ei tarvitsisi olla välttämättä erinomainen asiantuntija kaikilla aloilla, vaan asiayhteyksien asiantuntija, sellainen, joka osaisi punnita eri asioiden edut ja yhdistäisi ne yhteiseksi eduksi.

Lukeminen tekee tyhmäksi

Luet paljon ja olet siitä ylpeä? Voipa olla, ettei ylpeyteen ole mitään syytä. Pöppel on sitä mieltä, että lukeminen rajoittaa aivojen mahdollisuuksia, sen sijaan että laajentaisi niitä. Lukeminen ei ole synnynnäinen ominaisuus, se on keinotekoisesti tehty. Siihen tarvitaan sellaisia aivojen ominaisuuksia, joilla on muita tehtäviä. Ja näin nämä muut saattavat kuihtua.

Lukeminen tappaa sen rikkaan ja intensiivisen havaintokyvyn, joka lapsilla on. Joka alkaa ajatella keinotekoisilla rakenteilla kuten kirjaimilla, näkee pian kaiken vain kirjaimina. ”Näen aiempaa vähemmän niitä hienoja eroja, joita optisesti näen”, Pöppel sanoo. ”Oikeastaan kuljen maailman läpi sokeana,  en näe sitä rikkautta, mikä eteeni avautuu. Näen värit, mutta en koe niitä enää.”

Huomiokykyä voi harjoitella: Esimerkiksi syödessä voi keskittyä makuun ja ruokien väreihin. Tai kävellessä ulkona kaikille luonnon antamille tunteille.

Ihminen on keksinyt tyhmyyden

Oikeastaan jo yksisoluisilla on kaikki elämiseen tarvittava. Ne ovat ulkomaailmasta erillisiä olentoja, mutta silti voivat siirtää ulkomaailmasta jotain itseensä ja itsestään pois. Ne puntaroivat, onko kukin tilanne niille hyväksi. Jos ei ole, ne menevät sellaiseen paikkaan, jossa niin olisi. Kaikki ihmisen äly ja tunteet ovat nekin vain tätä varten.

Ihmisellä on myös lahjoja, jotka ovat täysin tarpeettomia. Ihminen on itse asiassa evoluution epäonnistunut kehitys. Ulkoinen näkemys syntyi, siis ajattelun ajatteleminen, ja niin syntyi tyhmyys. Maailmaan syntyi eläviä olioita, jotka huomaavat, että voivat huomata – siis joille joku asia on tietoinen ja jotka samalla tietävät, että tietävät jotain.

Siksi ihmisen on ainoana elävänä olentona mahdollista valehdella, teeskennellä, ymmärtää väärin, esittää tyhmiä kysymyksiä, tehdä vääriä päätöksiä.

http://www.huffingtonpost.de/2013/10/28/hirnforschung-dummheit_n_4169436.html 

Dummheit. Warum wir heute die einfachsten Dinge nicht mehr wissen, Ernst Pöppel ja Beatrice Wagner, Riemann, München 2013. ISBN 978-3-570-50159-7

Vesivoimaa. Laufenburg

Taloudellinen. Luontoystävällinen. Paikallinen. 

 
Energiedienst on Etelä-Saksan ja Sveitsin yhteinen energiayhtiö, joka tuottaa sähkönsä vesivoimalla, yli sadan vuoden kokemuksella. Saksan energiasta noin 5% ja Sveitsin noin 60% tulee vesivoimasta. Yhtiö tuottaa energiaa 106 megawatin voimalla. 

 

Vesivoimalaitoksella on kansainvälinen ympäristölaatusertifikaatti ISO14001. Kaikki kolme osa-aluetta tuotanto, verkko ja jakelu ovat itsenäisiä, mutta toimivat yhdessä ja ovat hyvin kannattavia. Vuonna 2013 sähköä myytiin noin 11,1 miljardia kilovattituntia. Asiakkaita oli 234.000, lisäksi 17.100 yritysasiakasta ja 43 kuntaa. Energiedienst Holding AG työllisti 790 työntekijää, joista 44 oli harjoittelijoita.


Laufenburg on noin 3.600 asukkaan kunta eteläisessä Baden-Württembergissä. 

Reinin toisella puolella Sveitsissä on samanniminen 3.200 asukkaan kaupunki. Kaupungit erosivat 1801 eri valtioihin. Kaupunkeja yhtistävät kuitenkin keskiajalla rakennetut sillat. 

Asuin Sveitsin rajalla Saksassa 14 vuotta, ensin Allensbachissa Bodenjärven rannalla ja sitten Riedheimissa Hilzingenin kunnassa, tulivuoren rinteessä. Siksi molemmat maat ovat minulle hyvin tuttuja. Rajalla alle kymmenen kilometrin säteellä asuvat voivat ylittää rajan mistä vaan kuten haluavat. Rajan ylittäviä teitä on paljon. Muiden sen sijaan on käytettävä virallisia rajanylityspaikkoja. Yritin kerran isäni autolla Sveitsiin lähintä tietä asunnostani. Sveitsin rajavartiosto pysäytti minut kysyen, miten osasin ylittää rajan tästä paikasta ulkomaan rekisterissä olevalla autolla. Kerroin asuvani "tuolla" ja näytin kylää. Sanoivat, että heidän puolestaan voisin mennä, mutta että varautuisin useiden satojen liikennesakkoon, jos poliisi tulee vastaan...

Itsekehua. Transsendentistä meditaatiosta, lahkoista, kiihkouskovaisista, kappelin rakentamisesta...

TM - sitäkin olen harrastanut. Ja olen sitä mieltä, yhä tänään, että se oli hyvä asia. Ei liene kenellekään tuntematon asia, että jotkut pitävät minua tapauskovaisena. En kuitenkaan välitä tuosta nimityksestä pätkänkään vertaa.

Kasvoin helluntailaisessa ympäristössä, joskaan vanhempani eivät olleet helluntaisia. Näin helluntailaisten, kiihkouskovaisten piirissä niin paljon panettelua, väärinkäytöksiä, henkistä väkivaltaa, että minua ei mikään mahti maailmassa saa lähtemään minkään uskonlahkon tai villityksen mukaan. Asenne voi tietenkin johtua myös luonteesta, itse asiassa isältä peritystä, sillä isääni ei mikään saanut menettämään tasapainoaan: ei ankara lapsuus äpäränä, ei kokemukset jatkosodassa maanpuolustuksessa eikä vaativa työ pientilan maanviljelijänä ja samanaikaisesti yrittäjänä. Hänellä oli aina hyvä sana oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Itse asiassa olen sitä mieltä, että hän oli parempi uskovainen kuin kaikki tuntemani ”uskovaiset” yhteensä, vaikka hän ei ikinä käynyt kirkossa. "Uskovaiset" tuomitsivat, kaiken teimme väärin; useimpien hyljeksimien mormonien ja jehovalaisten taholta sen sijaan ei ole koskaan kokenut minkäänlaista painostusta tai käännytystä, hekin tuntuvat olevan enemmän Jeesuksen opin seuraajia kuin meidän tavalliset lahkomme. Tunnen heitä paljon ja arvostan myös paljon, ihan oman kokemukseni kautta.

Tunnen myös hyvin itäisten uskontojen maailman. Mukaanlukien islamin. Sekä teoriassa että käytännössä. Nuorena Saksassa opin myös transsendenttisen meditaation. Siinä vaiheessa, kun Maharishi alkoi kerätä suuria rahoja siitä, että opetti ”lentämään”, päätin jättää lentämiset muille. Mutta myös niitä "lentämisiä" olen itse nähnyt. Aikoinaan käytiin pitkiä keskusteluja kollegoiden ja ystävien kanssa henkisistä asioista. Kävin myöhemmin myös kaikki reikikurssit ja minusta tuli reikimestari ja -opettaja. Sillä menetelmällä olen pelastanut kahden ihmisen hengen – näin he itse sanovat. Tutustuin myös Erhard Freitagiin henkilökohtaisesti, joka on positiivisen ajattelun guru Saksassa - vaan hänkin eksyi omaan erinomaisuuteensa.

Blogikirjoituksissani on paljon juttua vetovoiman laista. Itse asiassa kyse on rukousvastauksista, mutta olen karttanut sitä sanaa siksi, että muuten heti käsitetään fanaattiseksi eli kiihkouskovaiseksi. 

Voisi sanoa, että henkisen maailman gurut ovat samanlaisia kuin useimmat poliitikot: kukin ajattelee lähinnä itseään ja omaa talouttaan. Sellaiset oikeat laupiaat samarialaiset, joita useimmat tavalliset naiset ovat, kärsivät sitten taloudellisista ongelmista. Yhteiskunta ei kuitekaan toimisi ilman näitä laupiaita samarialaisia. Aivan hirveää on ollut seurata tiettyjen Kalajoen ja Oulun piirin perussuomalaisten toimintaa. Panettelua, suoranaista valehtelua, oman edun tavoittelua, ja kun valheet sitten oikaistaan, seuraa perinpohjainen loukkaantuminen.

Kyllä, kuulun luterilaiseen kirkkoon ihan omasta vakaumuksestani. Kyllä, olen Pirkon kanssa yhdessä pannut alulle Karlsruhen suomalaisen seurakunnan. Kyllä, järjestin Saksassa kunkin oman seutuni kirkollisen toiminnan. Kyllä, olen perustanut kaksi suomalaista kielikoulua. Kyllä, olen pannut pystyyn kaksi lastentarhaa, toisten samanmielisten kanssa; toinen näistä on Montessori-lastentarha. Kyllä, olen aina auttanut suomalaisia, sekä yksityishenkilöitä ja PK-yrityksiä Keski-Euroopassa mitä erilaisimmissa asioissa, mikä oli hyvin hankalaa ennen EU-aikaa ja minkä tein veloituksetta, ja sitten viimeiset toistakymmentä vuotta oman toiminimeni kautta. Kyllä, olen Arin kanssa yhdessä, mutta myös monen samanhenkisen henkisen tuen turvin rakennuttanut Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen. Kerron tässä myös sivuhuomautuksena, että rukoushuoneessa ovat kiinni lähinnä minun ja Arin rahat. Lainaa ei yhdistys saanut OP-Pohjola-pankilta, ei edes moninkertaisilla vakuuksilla; sen sijaan Nordea antoi Arille heti lainaa omia vakuuksia vastaan rukoushuoneen rahoittamiseksi. Rukoushuonetta ei siis rahoittanut ortodoksinen seurakunta, vaan tukit lahjoitti luterilainen seurakunta ja muutamat yksityiset, avustusta on saatu ELY-keskukselta tähän mennessä noin 30.000 euroa, kolme yhdistyksen jäsentä on lähettänyt pienen summan joka kuukausi, ja työ on tehty suurelta osin talkoilla, kahta hirsirakentajaa lukuunottamatta. Tästä kaikesta lämmin kiitokseni! Rukoushuone ei syntynyt itsestään, vaan takana on lisäksi iso työpanos organisoijana, josta syystä moni muu asia jäi minulta tekemättä. Hulluutta? Kyllä ja ei!  Enkä suinkaan valita enkä halua esiintyä muita ihmisiä parempana, oion vain vääriä luuloja.

 Kuva: riemurasia.net

Minun jumalani on laupias ja armahtavainen. Hän ei tuomitse ketään eikä mitään. Minun tehtäväni on olla jumalan kuva. En tarvitse paaveja, en seurakuntien paimenia, en hihuleita, jotka määräävät mitä saan tehdä ja mitä en. En pelkää puhua millekään auktoriteetille tarpeen niin vaatiessa. Mutta tarvitsen Jumalaan uskovien yhteyttä, jota löytyy seurakunnasta - ja muun muassa maahanmuuttajien piiristä. Tiedän, että minulla on enemmän tietoa henkisistä asioista kuin tästä kunnasta useimilta muilta löytyy. Se, että tiedän paljon, aiheuttaa muissa ihmisissä yleensä vain vastarintaa, ja siksi en siitä juuri koskaan puhu. Vallan toinen asia on tietenkin se, tarvitseeko sitä tietoa kukaan. Eikä tämä edellä kirjoitettu mitenkään vähennä toisten ihmisten arvoa eikä heidän tekemäänsä työtä. Päinvastoin: yhdessä olemme enemmän.

Yhtä asiaa en hyväksy: toisen uskon mollaamista. Siitä ei päätä kukaan ulkopuolinen, se on kunkin ihmisen ja jumalan välinen asia.

Natsi-Saksa antautui...

Tänään tuli kuluneeksi 69 vuotta tuon historiallisen asiakirjan allekirjoittamisesta. Asiasta kirjoittaa Iltasanomat, koko artikkelin voit lukea täältä.

.......  
Karmeita asioita. Saksa on minulta jäänyt vähän syrjään, joskin saksaa olen viimeksi puhunut vasta eilen, saksalaisen merimiehen kanssa Kalajoen satamakirkossa. Mies kertoi Saksasta, maahanmuutosta ja matkoistaan maailmalla. Ja kysyipä senkin, olenko saksalainen.

Olen puuhannut vapaa-ajalla tsasounahankkeemme parissa; se on valmistumassa ja ylihuomenna ortodoksipiispa Arseni tulee pitämään liturgian eli aamupalveluksen ja avaamaan ortodoksiaa koskevan näyttelyn. 9. toukokuuta on pyhän Nikolaoksen toinen muistopäivä, ja Kalajokihan on tunnetustusti matkalaisten ja merimiesten pyhimys. Piispat eivät käy kylässä joka päivä, joten asia on meille merkityksellinen. Seuraavan kerran hän tulee 28. kesäkuuta eli Kalajoen loma-asuntomessulauantaina, silloin rakennus pyhitetään tarkoitukseensa. Enpä olisi pienenä uskonut, että vielä kirkkoja rakentaisin, mutta onhan se tietenkin selvää jatkoa edellisille tekemisille...

Uskoisin, että jatkan kirjoittamista Saksasta. Dokumentteja on Saksassa säilytettävä kymmenen vuotta. Olen nyt tyhjännyt laajaa arkistoani firmani ajalta Saksasta, ja sieltä löytyi monenlaista mielenkiintoista tietoa ja kuvaa, muistoja, jotka olivat jääneet muun tapahtuman varjoon. Elämä on ollut vauhdikasta - jollen sanoisi varsin vauhdikasta. Tänä vuonna olen käynyt Saksassa kahdesti, ja kolmaskin matka on näkyvissä. Joskus harvoin vanhat asiakkaat ottavat yhteyttä - niin viimeksi tänään. Siltoja en ole poltellut. Mal sehen, sprach der Fuchs zum Hasen.