perjantai 11. kesäkuuta 2010

Mansikoita

Jokunen vuosi sitten juteltiin nuorimman pojan kanssa niitänäitä. Eihän hänkään uskonut, että tuollainen "tilaaminen" olisi mahdollista. Tuolloin hän ei asunut vielä luonani, vaan oli kesälomallaan kanssani Suomessa. Odotimme isoa siskoa tulevaksi lentokoneella Helsinkiin myöhemmin samana päivänä. Sanoin että kokeillaan, tilataan jotain, minkä saaminen on epätodennäköistä. Tilataan vaikka meille tarjoiltuina ilmaisia mansikoita ja se tunnin sisään. Ja sitten yksinkertaisesti unohdimme koko asian, juttelimme muista asioista.

Haettiin sisko ja ystävänsä kentältä. Suunniteltu oli totta kai turistiohjelma, mutta tytöt kertoivat valvoneensa edellisen yön ja halusivat vain levätä, eli halusivat täydellisen muutoksen suunnitelmiimme. Niin päätimme lähteä hakemaan avainta, jotta tytöt pääsevät asuntoonsa Helsingissä. Parkkeerasin Töölöntorin laitaan, ja sielläpä oli torimeininki käynnissä, tosin jo lopettelemassa, tavaroita pakkailtiin jo. Tyttäreni näki kojut, huudahti ilahtuneena: "Mansikoita!" ja ryntäsi niitä ostamaan.

Katsoin kelloa ja sanoin pikkuveljelle rauhallisesti: "Vielä viisi minuuttia." Sisko totta kai halusi uteliaana tietää, mitä tapahtuu viiden minuutin kuluttua. Patistelin hänet hakemaan ne mansikkansa, ja kertoisin sitten. Pikkuveli nauramaan. Sisko tulee mansikoittensa kanssa ja tarjoilee meille kaikille: "Ottakaa, nämä on hyviä..."

Olimme saaneet meille ilmaiseksi tarjoillut mansikkamme tunnin sisään.

Joopa joo.

1 kommentti:

  1. Olen joskus kokenut vastaavaa, en tosin mansikoista, vaan kahvista. Ei se tietysti kovin outoa olisi, että pappi saa kahvia, mutta se oli lomalla vieraalla paikkakunnalla.

    VastaaPoista